J.R. Ward: Viskin ruhtinaat

Sukupolvien ajan Bradfordin perhe on ollut maailman bourbonpääkaupungin itseoikeutettu viskin tislauksen kuningas. Heidän vaurautensa on tuonut tullessaan arvovaltaa ja etuoikeuksia, ja perheen tiluksilla Easterlyssä kohtaavat kaksi hyvin erilaista maailmaa. Yläkerrassa asuu ylimystö, joka katsoo vaurautensa olevan seurausta sukupolvia jatkuneesta hyvästä onnesta. Alakerrassa henkilökunta raataa yötä päivää pitääkseen yläkerran kulissit tahrattomina.

J.R. Ward, joka tunnetaan suositusta Mustan tikarin veljeskunta -vampyyrisarjata, on päättänyt astua fantasian tai pitäisikö sanoa mielummin paranormaalin romantiikan ääreltä hetkeksi realistisempaan fiktioon. 

Viskin ruhtinaat aloittaa kolmiosaisen sarjan Bradfordin perheestä, jossa salaisuudet pistävät liikkeelle vakavia tapahtumia. Ja mitä olen ymmärtänyt, että sarjasta tulee kolmiosainen ja jokainen osa keskittyisi eri hahmoon kyseisestä perheestä. Ensimmäisenä vuorossa on Tulane, joka palaa kotiseudulleen muutaman vuoden poissaolonsa jälkeen perheasioiden vuoksi. Paluu tuo myös mahdollisuuden korjata menneisyytensä virheet ja tämä virhe oli entinen tyttöystävä Lizzie King.

Olen jo lukenut alkuperäisen version (The Bourbon Kings), mutta halusin kai olla varma omasta mielipiteestäni kirjaa kohtaan ja niinpä luin myös suomennoksen. En nimittäin pitänyt tästä niin paljon kuin olisin voinut pitää enkä en tiedä olisiko minun pitänyt yllättyä vai ei. Ei tämä nyt niin hirvittävän paljon eroa Wardin muista sarjoista. Ainoa ja selkein ero on juurikin se, ettei tämä ole fantasiaa vaan realistisempaa fiktiota.

Olen tähän asti pitänyt Wardin hahmoista, joistakin hyvin paljon ja joistakin vähemmän. Wardin hahmot ja erityisesti mieshahmot kuvataan yleensäkin kova kuorisiksi ja isosydämisiksi, joilla on rankka menneisyys takanaan ja puhumattakaan seksikkäiksi komistuksiksi heidän ulkoisista ja sisäisistä haavoistaan ja/tai puutteistaan huolimatta. Naishahmot ovat puolestaan the girl next door tyyppisiä, kilttejä, viattomia, mutta järkeviä sekä päättäväisiä. Mukaan mahtuu tietysti muutama ''kovan luokan'' yksilö eikä Viskin ruhtinaat ole poikkeus.

Tällä kertaa minun oli kuitenkin vaikea mieltyä yhteenkään hahmoon niin suuresti. Tulane ja Lizzie olivat sinänsä miellyttäviä, etteivät he saaneet aikaan turhautumisen tai inhon tunteita. Muihin hahmoihin verrattuina tosin melko värittömiä ja paikoin tylsiä hahmoja. Samuel T. täysvastakohta Tulanille, röyhkeä ja epäkypsä etten voinut melkeinpä ollenkaan sietää hänen käyttäytymistään Giniä kohtaan vaikka sitä ''selitettiin'' väärinymmärryksillä ja olihan Ginillä siihen osansa. Gin, sisaruksista nuorin oli itsekäs sekä diivamainen ja Edward puolestaan jäi vielä vähän mysteeriksi. Heissä kahdessa oli kuitenkin syvyyttä  mihin tarttua ja he pitivät jonkin sorttista mielenkiintoa yllä vaikkakin epämiellyttävällä ja surullisella tavalla.

Ward osaa luoda kovia kokeneita, vaikeaan tilanteeseen joutuneita sekä kieroja hahmoja, kuitenkaan tapahtumillaan Ward ei onnistunut saamaan minua innolla mukaan niin paljon draamaa kuin tässä olikin. Karskia huumoria kuten Mustan tikarin veljeskunta -sarjassa ei löytynyt yhtä tiiviisti eikä toimintaakaan löytynyt erikoisemmin, mitä en oikeastaan odottanutkaan.

Ehkä fantasia ominaisuus tekee hänen tarinoistaan paljon kutkuttavampia. Langenneet enkelit ja Mustan tikarin veljeskunta -sarjoihin verrattaessa Viskin ruhtinaat ei ensimmäisellä osallaan iske eikä herätä suurta innokkuutta. Kuitenkin uteliaisuutta löytyy sen verran toista osaa, The Angel's Sharea kohtaan, että aion sen lukea joko suomeksi mikäli se saa suomennoksen tai sitten alkuperäiskielellä eli englanniksi.

★ ★
Sivuja: 478
Suomentanut: Timo Utterström
Kustantaja: Aula & Co (2016)
Alkuperäinen teos: The Bourbon Kings (2015)
Kirjastosta

Kommentit

Suositut tekstit