Sarah J. Maas: Throne of Glass

Meet Celaena Sardothien.
Beautiful. Deadly.
Destined for greatness.


In the dark, filthy salt mines of Endovier, an eighteen-year-old girl is serving a life sentence. She is a trained assassin, the best of her kind, but she made a fatal mistake: she got caught.

Young Captain Westfall offers her a deal: her freedom in return for one huge sacrifice. Celaena must represent the prince in a to-the-death tournament—fighting the most gifted thieves and assassins in the land. Live or die, Celaena will be free. Win or lose, she is about to discover her true destiny. But will her assassin’s heart be melted?

Sarah J. Maasin Throne of Glassin lukemista olen odottanut innokkaasti, sillä se on näyttäytynyt hyvässä valossa niin kirjablogeissa kuin Goodreadsissa pitkään. Lähdin melko hyvillä mielin tätä lukemaan, hirveästi ei ollut pelkoa, että kirja tuottaisi pettymyksen ja hyvin tyytyväinen olinkin luettuani tämän melkein yhdeltä istumalta. Throne of Glass on taatusti ansainnut kaikki kehut, jotka se on saanut.

Juonesta suomennoksen verran; Cealena on tunnettu taitavana salamurhaajana, joka epäonnekseen jää kiinni. Cealena saa kuitenkin ainutkertaisen tilaisuuden kun kapteeni Chaol Wesfall tarjoaa sopimusta hänen vapaudestaan. Cealenan on taisteltava muita kyvykkäitä varkaita ja salamurhaajia vastaan edustaakseen nuorta prinssiä turnauksessa, mikä tulee määrittämään hänen vapautensa ja kohtalonsa.

Alku ei onnistunut minua innostamaan niin hyvin, mikä oli pääosin kirjan päähenkilön Cealenan ylimielisen luonteen takia. Lähtökohdat tosin vaikuttivat heti jännittäviltä ja eteenpäin lukiessa sekä Cealenaan paremmin tutustuessa, hänen ylpeys salamurhaajan tittelistään ei enää ärsyttänyt pahasti.

Sarah J. Maas on kirjoittanut hyvin vetävää tekstiä tarjoten hauskoja ja tiivistunnelmallisia hahmojen välisiä kommelluksia ja pitäen mielenkiintoa yllä karun maagisella maailmallaan, vaikka se harmittavasti jäi hieman pinnalliseksi. Maas on kertonut tarinaa muidenkin hahmojen kuin Cealenan näkökulmasta, jonka kautta Throne of Glass sai suurempaa ulottuvuutta ja uskon, ettei lukukokemuksesta olisi tullut yhtä hieno jos Cealena olisi ollut koko ajan äänessä. 

Loppujen lopuksi Cealena oli yhtä aikaa hyvin pidettävä hahmo ja ärsyttävä. Niin kuin aiemmin jo totesin, kieltämättä välillä itsensä ylistäminen otti pannuun kovasti, varsinkin kun hän ei päässyt näyttämään taitojaan yhtä suuresti kun hän niitä kehuskeli, mutta en voinut vihata muuten hänen voimakasta ja uteliasta luonnettaan, mikä vei hänet jännittäviin ja vaarallisiin tilanteisiin.

Hahmoista Dorian ja Chaol nousivat melkein heti suosikki hahmoikseni.  Voi että, ihastuin heihin molempiin. Chaol voitti minut puolelleen heti ensimmäisenä hieman hiljaisella ja vakavahkolla olemuksellaan, jolta kuitenkin löytyi huolentonta kiusoittelijan luonnetta.  Dorian tuli vahvasti perässä kun hän alkoi esiintyä loppua kohden enemmän. Ihastuin hänen hyveelliseen charmiinsa koko sydämestäni.

Sydän teki voltteja molempien puolesta ja ihan vain hahmoina. En alkujaan lähtenyt punnitsemaan kumpi olisi Cealenalle se oikea, sillä kolmiodraama oli esillä vain rivien välissä. Tällä hetkellä en osaa sanoa tasan tarkkaan who is the one, kipinöitä lenteli molempien kohdalla, mutta oma vaakakuppi kallistuu gramman erolla Chaolin puolelle. Tässä ja monessa muussakin suhteessa voi tapahtua vaikka ja mitä, jotka voivat muuttaa mielipiteitäni, onhan tämä vasta sarjan ensimmäinen osa. Odotan innolla mihin suuntaan hahmot ja tapahtumat ovat menossa. Etenkin salaperäinen prinsessa Nehemia kiehtoi hahmoista eniten ja aina vain enemmän ja siksi odotan sekä toivon kuulevani hänestä jatkossa.

Throne of Glass oli hyvin koukuttava enkä malttanut pitää näppejäni erossa kirjasta. Kirja sisälsi juuri sopivasti fantasiaa (synkkää johon olen hulluna), toimintaa, mielikuvitusta hivelevää kerrontaa, omalaatuisia hahmoja ja kohtuullisen kutkuttavaa juonenkulkua. Tästä on hyvä jatkaa jatko-osiin ja hankintaehdotuksia on nyt lähetetty Oulun kirjastolle, sillä muita osia ei ole saatavilla. Höh. Voisin kyllä lisätä sarjan kokoelmiini, sekään ei pahalta kuulosta. 

Nyt kun YA on saamassa enemmän huomiota Suomessa Kiera Cassin Valinnan ja Victoria Aveyardin Punaisen kuningattaren avulla, ehkä Sarah J. Maas ja Throne of Glass tai yhtä hyvin Neal Shustermanin Unwind olisi seuraavana vuorossa? Sarjojen suomennos ei olisi ollenkaan pahitteeksi, sillä sitä kautta YA kirjallisuus mahdollisesti yltäisi paremmin suomalaisten tietoon ja haltuun. Muita todella hyviä ja potentiaalisia kirjoja esim. fantasian sekä contemporaryn alta löytyy, vaikka toisaalta minua ei ainakaan haittaa ollenkaan lukea englanniksi.

Ainakin kirjakauppojen (ei verkkokauppojen) sekä kirjaston englannin kielisten pokkareiden valikoima (ainakin Oulussa) saisi kasvaa, sillä se ei ole minun silmissäni kovin kummoinen. Minusta olisi ihana kävellä kirjakauppaan ja kirjastoon ja nähdä monipuolisempi ja laajempi valikoima  täälläkin, koska erityisesti YA kansillaan on mielestäni herkullista silmänruokaa.

★ ★
Sivuja: 406
Kustantaja: Bloomsbury (2012)
Ei ole suomennettu 
Kirjastosta 

Kommentit

  1. Throne of glass, voihan <3 yksi parhaista kirjalöydöistä viime vuosina. Toinen osa on vielä reilusti ensimmäistä parempi. Kolmas osa on nyt kesken mutta ei oikein ole aikaa uppoutua siihen.. olen aivan rakastunut sarjan maailmaan ja henkilöihin. Onneksi sarjasta tulee kuuden kirjan mittainen, niin saa vielä pitkään elää tarinan mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maasin luoma maailma tosiaan on hyvillä aineksilla varustettu enkä malta odottaa että pääsen jatko-osien pariin ja tutustumaan siihen enemmän :D

      Poista
  2. Throne of Glass oli minulle keskikertaista parempi lukukokemus, mutta en ollenkaan tykännyt Celaenasta. Hän oli niin mahtaileva ja kun odotin kirjalta paljon enemmän badasseryä ja perseenpotkimista, koin Celaenan jäävän enemmän tasolle "tyhjä tynnyri kolisee eniten". Ja sitten luin Crown of Midnightin ja olin alussa ihan hämilläni, että minähän yllättäen pidinkin Celaenasta. Kakkososassa koin hänet paljon inhimillisemmäksi eikä hän ollut enää niin mahtaileva. Crown of Midnight on kyllä yksi parhaista jatko-osista mitä olen lukenut ja kolmososa odottaa edelleen vuoroaan. Aion tämän kesän aikana sen vielä lukea. Hienoa, että päätit aloittaa tämän sarjan parissa! :D

    Ja Chaol all the way ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He hee, tyhjä tynnyri :D Hyvin sanottu ja ihan totta ettei kickass meininki ollut huipussaan Celeanen kohdalla. Jos tilanne olisi ollut toinen ja jos maailmaa olisi esitelty vähän enemmän, kirja ansainnut viisi tähteä.

      Nautin kovasti kirjasta pienistä puutteista huolimatta ja piru vie kun toinen osa alkaa vaikuttaa koko ajan paremmalta! Täytyy äkkiä hakeutua toisen osan pariin X)

      Poista

Lähetä kommentti