Stephen King: Revolverimies

Sarjan ensimmäisessä osassa King tutustuttaa lukijan Rolandiin, arvoitukselliseen sankariin, viimeiseen revolverimieheen. Hän on yksinäinen kulkija, eräänlainen ritari. Hän etsii, on jo kauan etsinyt, puoli-inhimillistä mustiin pukeutunutta miestä, jolla on tietoja Mustasta Tornista. Mutta miksi on tärkeää, että Roland löytää tien Mustaan Torniin?

Maailma, jossa Roland elää, on lohduttoman autio, muuttunut, tyhjentynyt, mutta se muistuttaa pelottavalla tavalla meidän tuntemaamme maailmaa. Määrätietoisella yksinäisellä matkallaan Roland tapaa Jake-nimisen pojan, joka on jo kertaalleen kuollut...

En ole aiemmin lukenut Stephen Kingiltä mitään, mutta Revolverimies on nyt korjannut asian. Kirjan lukeminen on ollut aikomuksenani sen jälkeen kun sukelsin Bram Stokerin Draculaan, josta mielenkiinto kauhukirjallisuuteen kasvoi. Revolverimiehen jälkeen on kuitenkin vaikea sanoa kuinka paljon pidän kauhukirjallisuudesta, sillä tämä on ehkä omituisin kirja mitä olen koskaan lukenut.  

Tarina alkoi aueta hieman hitaasti ja minua pohditutti paljon Rolandin pakko mielle mustiin pukeutuneeseen mieheen/velhoon sekä Mustaan torniin. Myöhemmin kiinnostus sitä kohtaan alkoi kasvaa hurjasti kun näitä asioita käsiteltiin salaperäisen vaisusti. Sivut alkoivat vaihtua nopeampaa ja pian kirja olikin luettu ja olo oli, sanotaanko töttöröö.

Kirja jätti minut niin hämmentyneeksi, että meni muutama tovi ennen kuin tiesin edes jonkun verran kuinka paljon kirjasta pidin. En osannut sanoa oliko kirjan tapahtumilla nyt yhtään mitään järkeä enkä keskeisistä hahmoistakaan, joita Rolandin lisäksi olivat jo kerran henkensä menettänyt nuori poika Jake sekä mustiin pukeutunut mies, saanut kunnollista tuntumaa. Hahmoista kuitenkin mustiin pukeutunut mies kiehtoi eniten, koska hahmon tummanpuhuva rooli jäi salaperäiseksi ja jätti minut todella uteliaaksi.

Hetken miettimisen jälkeen mieleni sotku alkoi selkeytyä ja pääsin lopulta siihen päätökseen, että Revolverimies oli kaikin puolin hyvä. Kirjan outous oli varsin omalaatuista, mikä sopi hyvin tähän synkkään ja karuun villiin länteen ja tämän lisäksi tunnelma oli osittain miellyttävän maaginen. Koin lukevani jotain täysin uutta, josta erityisesti olin iloinen. 

Revolverimies ei ole parhaimpia lukemiani kirjoja enkä luettelisi sitä suosikkeihini, mutta se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. On hyvä ottaa huomioon, että tämä on vasta ensimmäinen osa, että asiat käyvät varmasti paremmin järkeen kunhan jatkaa seuraaviin osiin. Niin aion itsekin tehdä, sillä tämä oli aika mielenkiintoinen aloitus.

★ ★ ★½
Sivuja: 244
Suomentanut: Kari Salminen
Kustantaja: Tammi (2005)
Alkuperäinen teos: The Gunslinger (1982)
Kirjastosta 

Kommentit

  1. Ahmin kaikki Mustat tornit juuri kevättalvella ja uskoisin, että sarja on vuoden parhaita lukukokemuksiani. Rakastuin hahmoihin ja rönsyilevään maailmaan, jossa kaikki tuntuu olevan mahdollista. Sarja jakaa Kingin faneja, se kun poikkeaa todella paljon muusta tuotannosta.

    Pidin Revolverimiehestä, mutta kuitenkin se on mielestäni sarjan ontuvin osa. Juurikin siksi kun se on niin sekava, kuin kuumeisen houreuni. Seuraava osa onkin sitten ihan erilaista menoa; Kolme korttia pakasta on suoraviivainen ja sykettä nostattava! Oma suosikkini on kolmas osa Joutomaa, hyvänä kakkosena viimeinen osa Musta torni.

    Hyvää matkaa Mustalle tornille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Toivon paljon, että sarja uppoaisi paremmin jatko-osissa. Haluaisin pitää tästä niin paljon, koska juuri tämä maailma on todella mielenkiintoinen. Odotan pääseväni lukemaan siitä lisää!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oi että, ihana löytää uusi Mustan tornin valloituksen maailmaan lähtenyt! =D Itse olen lukenut koko sarjan kuutisen, seitsemisen vuotta siiten ja muistan kyllä että Revolverimies hämmensi minuakin, pidin siitä, mutta ei napannut minua kovin syvästi vielä mukaansa. Onneksi kuitenkin jatkoin, sillä seuraavasta osasta lähtien olin aivan myyty, ja (jos joku ei vielä sitä tiedä) Musta Torni onkin minun kaikkien aikojen mahtavin THE BEST EVER lukukokemukseni. =D Ja Revolverimies on minullekin se sarjan heikoin osa, jos niin voi edes sanoa (Kingin kohdalla.)

      En sanoisi Mustaa tornia lainkaan kauhuksi, vaan lähinnä joksikin fantasia-scifi-westerniksi. =D Antoisaa matkaa Mustan tornin parissa! =D

      Poista
    2. Oi, saat minut innostumaan sarjasta entistä enemmän :D Toivon yhtä miellekästä lukukokemusta jatkossa! Ja joo, en minäkään ainakaan Revolverimiestä sanoisin täysin kauhukirjaksi. Jotain vivahteita kyllä tästä löytää.

      Poista
    3. Aivan unohdin, että itse asiassa pidän Velhoa vähiten mieluisampana koko sarjasta - no, kun aikanaan sinne asti pääset, huomannet kyllä ehkä miksi, sillä se poikkeaa hieman joukosta, ei sillä, etteikö siitä voisi silti pitää. =D Minäkin toki pidin siitä, mutta koko sarjasta se on hidastempoisin ja sisältää hiukan jopa romantiikkaa, jonka kanssa minulla saattaa alkaa vähän tökkiä. =D Sopii kyllä kirjasarjaan osana kokonaisuutta hyvin kyllä.

      Poista
    4. Haha okei, katsotaan miten käy ;D

      Poista
  3. Miten nostalgista! Muistan elävästi, kuinka paljon tämän kirjan kansi, nimi ja esittelyteksti minua teini-ikäisenä kiehtoivat. Valitettavasti kirja itsessään oli pienoinen pettymys, siinä ei oikein ollut tarttumapintaa, ei hahmoissa tai tarinassa. Kuten muutkin ovat todenneet, toinen osa on huomattavasti tätä parempi, joten sarjan jatkaminen on ihan suositeltavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää olevan aika monen mielipide tämä, mutta luottavaisin mielin jatkan sarjan parissa :)

      Poista

Lähetä kommentti