Jennifer L. Armentrout: Pure

There is need. And then there is Fate. Being destined to become some kind of supernatural electrical outlet isn't exactly awesome--especially when Alexandria's other half is everywhere she goes. Seth's in her training room, outside her classes, and keeps showing up in her bedroom--so not cool. Their connection does have some benefits, like staving off her nightmares of the tragic showdown with her mother, but it has no effect on what Alex feels for the forbidden, pure-blooded Aiden. Or what he will do--and sacrifice--for her. When daimons infiltrate the Covenants and attack students, the gods send furies--lesser gods determined to eradicate any threat to the Covenants and to the gods, and that includes the Apollyon--and Alex. And if that and hordes of aether-sucking monsters didn't blow bad enough, a mysterious threat seems willing to do anything to neutralize Seth, even if that means forcing Alex into servitude--or killing her. When the gods are involved, some decisions can never, ever be undone.

Jennifer L. Armentrout tuli minulle tutuksi erään hänen toisen sarjansa kautta, nimeltään Lux, jonka ensimmäinen osa Obsidian ei kylläkään miellyttänyt minua kovin suuresti. Päätin kokeilla kirjailijan toista sarjaa, Covenantia, jonka kannet ovat todella upean näköisiä ja sarjan ensimmäinen osa Half-Blood oli ainakin Obsidianiin (Lux -sarja tosin parani Onyxin jälkeen, mikä on sarjan toinen osa) verrattuna parempi.

Pure jatkaa Half-Bloodin tapahtumista ja koska se mitä tapahtui Alexin äidin kanssa sekä kun hänestä tulee toinen Apollyon Sethin rinnalle, on Alex niiden johdosta entistä suuremman huomion alla. Alex kuitenkin jatkaa treenaustaan Sethin kanssa ja heidän välilleen muodostunut side hämmentää Alexia yhä enemmän. Tunnelmat muuttuvat levottomiksi kun Covenantissa tapahtuu murha. Sääntöjä tiukennetaan ylempien tahdosta, joista Alex ei ole iloinen. Tämä saa aikaan kapinallisuutta, mikä aiheuttaa vakaviakin seuraamuksia eikä pelkästään hänelle.

Tiivistelmä Puresta kertoo mielenkiintoisista asioista kuten jumalista, furiesista, lähestyvistä uhkista, daimoneista ja luulisi, että luvassa olisi paljon mahtavia juttuja. Tosi asia on kuitenkin toinen. Kyllä näitä aiemmin mainitsemiani asioita löytyi, mutta ne oli sijoitettu sinne tänne hallitsevan ihmissuhdedraaman ympärille eikä niille annettu painoarvoa niin paljon kuin olin toivonut Half-Bloodin jälkeen. Sama ongelma nimittäin löytyi siitäkin. Kyseisistä huonoista puolista huolimatta Armentrout osaa kirjoittaa vetävää tekstiä ja hän heittää aina pieniä kutkuttavia mysteerejä, jotka on pakko saada selvitetyksi. Hänen hahmonsakin ovat draamasta huolimatta kiinnostavia ja siksi hänen kirjojen parissa on helppo pysyä.  

Puressa Alexandria ja Seth vaikuttivat jälleen lupaavilta. Alexandria oli jälleen kiivas luonteinen enkä voinut olla hekottamatta muutamille hänen tempauksilleen. Sethkin oli jälleen salaperäisen kiehtova hahmo ja hänen kiusoitteleva, suorapuheinen ja iso egoinen luonne viihdytti useita kertoja. Tosin tämän osan jälkeen en tiedä ovatko hänen aikeensa hyvät vai pahat ja tekeekö hän sen omasta tahdostaan vai jonkun muun. Muutamia veikkauksia on heitetty.

Aidenia haluaisin puolestaan ravistella ja käskeä hänen kasvattaa... luonnettaan. Myönnetään, että pidän tietyissä määrin näistä kielletty rakkaus/kielletyt tunteet -kuvioista, mutta niistä täytyy löytyä paljon muuta kuin insta-loveja ja kolmiodraamoja. Tässä tapauksessa ''haluan, mutta en voi'' eleet tuntuivat värittömältä ja toistetulta. Pahempaakin olen nähnyt eikä Aiden ole ihan pahimmista päästä ja kyllä välillä myötäilin hänelle tietyistä ''sankarillisista'' syistä, mutta Sethin rinnalla hän oli tylsä.

Juoni laahusti tasaisesti, yhtä käännettä tosin en osannut odottaa ja aivan loppu puolella meno alkoi hurjistua, joten vielä jaksan toivoa, että sarja yllättää positiivisesti jatko-osissa. Toivon nyt kun Alexin voimat ovat heräämässä, että kolmannessa osassa nimeltä Deity nähtäisiin enemmän yllättäviä käänteitä sekä näiden kahden ensimmäisen osan edestä sitä kreikkalaista mytologiaa ja yliluonnollisuutta, jonka takia tämän sarjan pariin hakeuduin. Covenantissa on niin paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia, mutta harmillisesti se jää pyörimään paranormaalin romantiikkan kliseisiin.

Taso laski edellisestä, mutta jaksoin pysyä mukana loppuun asti ilman suuria turhautumisia. Viihdyttäväksi Pure osoittautui silloin kun kyse ei ollut Alexin ja Aidenin rakkauspulmista.

★ ★½
Sivuja: 363
Kindle Edition 
Kustantaja: Spencer Hill Press (2012)
Ei ole suomennettu 

Kommentit

  1. Monesti olen itsekin pohtinut, että pitäisi tarttua Armentroutiin, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Niin paljon hänestä puhutaan romassikirjojen saralla, että kait se on pakko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa se ainakin kokeilla ;) Armentrout osaa viihdyttää kirjoillaan ja oikeassa mielentilassa hänen kirjat ovat hyviä :D

      Poista

Lähetä kommentti