J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Taru sormusten herrasta on kaikenikäisten klassikko, tulvillaan seikkailua, jännitystä, huumoria. Tekijän syvällinen varhaiskeskiajan kirjallisuuden ja taruston tuntemus sekä valtaisa mielikuvitus kantavat kuin tuuli viestiä ajalta, jolloin ihmisen ajatuksia välittivät kirjoitetun sanan sijasta taru ja laulu, suullinen kansanperinne. Ja se viesti on juuri meidän ajallemme.

Taru Sormusten Herrasta sijoittuu omaan maailmaansa Keski-Maahan ja sen romanttiseen muinaisuuteen, jolloin siellä asui uljaita haltijoita, miehuullisia ihmisiä ja sitkeitä kääpiötä - sekä hobitteja. Hobitit ovat vähäpätöinen kansa, joka rakastaa elämän yksinkertaisia iloja, maalaisruokaa, olutta, kessua. He ovat pienikasvuisia ja iloluontoisia, velttojakin, mutta pohjimmiltaan sisukasta lajia. Kun maailman mahtavien silmät ovat muualla, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä.


Mistä minä oikein aloittaisin? Kirja on seissyt hyllyssäni jo vuosia enkä osaa oikein sanoa, miksen ole tarttunut siihen aiemmin kun rakastan sitä maailmaa. Nyt Taru sormusten herrasta on luettu ja olen vieläkin ihan täpinöissäni kuin myös koen haikeutta kun se on ohi. Ei lopullisesti, pääsen milloin vain palaamaan takaisin kun ikävä iskee, mutta..  se tunne ensimmäisestä lumoavasta lukukokemuksesta on aina ainutlaatuinen ja juuri sen kokee vain kerran.

Kaikki kyllä tuntevat tarinan ja juonen ainakin jossain määrin joten tuskin minun täytyy siitä mitään sanoa. Muutenkin kirja on sellainen, joka täytyy kokea itse kuin vain lukea siitä muiden kokemuksista. Silloin sen vaikuttavuuden pystyy ymmärtämään.

En halunnut kiirehtiä kirjan kanssa, vaikka välillä se osoittautui vaikeaksi. Omalla kohdallani pienissä erissä lukeminen kuitenkin toimi, koska ehdin paneutua siihen täydellä teholla ja muistella niitä myöhemmin paremmin. Saatan joskus haltioissani lukea sivuja eteenpäin kunnes huomaan, että asiat ovat menneet minulta täysin ohi. Luulisi, että kävisi juuri toisinpäin, että muistaisin jokaisen dialogin, kuvauksen ja niin edelleen. Syynä hitaanpuoleiseen lukemiseen oli myös se, etten halunnut tarinan tulevan vielä päätökseen, joten hidastelin vähän tahallanikin etenkin loppupäässä.

Hobittia lukiessani en ehtinyt niin ihastua ja tottua satumaiseen kerrontaan, mutta toisin kävi tämän kirjan kanssa. En tietenkään tarkoita, että se Hobittia lukiessa häiritsi, mutta kieltämättä se oli hieman omituista elokuvien ollessa synkempiä. No mutta hei, Tolkienin kirjat ja Peter Jacksonin ohjaamat elokuvat ovat omine ominaisuuksineen yhtä upeita.

Tällä kertaa aloin pikkuhiljaa rakastua satumaiseen tunnelmaan sekä lauluihin ja runoihin ja minusta oli äärettömän ihanaa huomata, että kirja tarjosi niin paljon, vaikka olen kaikki elokuvat katsonut ties kuinka monta kertaa. Tutustuin hahmoihin, ihastuttaviin ja yllättäviinkin hetkiin sekä tapaamisiin, joita ei esiintynyt elokuvissa ja näin ihan kaiken toisenlaisessa valossa. Omistamani painos sisältää kivasti syventävää tietoa esipuheen, viitteiden ja liitteiden muodossa hahmoista, tapahtumista, esineistä ja asioista, jotka vain paransivat lukukokemustani. Kirja sisälsi myös karttoja ja sukupuita. Niitä oli mahtava tutkia lukemisen yhteydessä ja sen jälkeenkin.

Trilogian viimeinen osa Kuninkaan paluu elokuvana nostatti tunteet pintaan monesta syystä  eikä lopputekstien musiikki helpottanut oloa pätkääkään. Minä itkin hienojen elokuvien takia ja tämä kohtaus näkyi mielessäni kun pääsin loppuun ja tirautin muutaman kyyneleen siinäkin.

Päästin syvän huokauksen luettuani kirjan loppuun.  En kuitenkaan huojennuksesta vaan haikeudesta ja iloisuudesta. Taru sormusten herrasta oli mielettömän ihana ja eeppinen seikkailu, olin iloinen kun sain sen luettua, mutta samalla koin haikeaa oloa, koska en voi lukea kirjaa enää ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta. En tule enää kokemaan täysin samaa hurmiota, mutta kun tartun kirjaan uudestaan, tulen takuulla nauttimaan siitä.

En osaa selittää tarpeeksi hyvin miten paljon rakastin kirjaa, mutta uskokaa tämä: se on yksi parhaista, jonka olen lukenut. Paras fantasia, paras klassikko, paras kirja. Siinä oli kaikki tutut ja uudet ainekset tarunomaiseen fantasiaan ja minua hämmästyttää Tolkienin aikaansaama tarina, jolla on oma maailma, historia ja kieli. Taru sormusten herrasta on todellakin vailla vertaa ja Tolkien on panostanut siihen  hienosti. Täysi kymppi, 5 tähteä, ruusuja ja pusuja ja enemmän!

★ ★ ★ ★ ★
Haastekirja: 7/40
32. Trilogy
Sivuja (kaikkiaan): 984
Suomentajat: Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot Panu Pekkanen
Kustantaja: WSOY (2001), 26. painos
Alkuperäinen teos: The Lord of the Rings (1954-1955)

Kommentit

  1. Tämä kirja on ollut minulla kesken jo useiden vuosien ajan. Nyt olen jumissa viimeisessä kirjan osassa. Mukava kuulla että pidit siitä. Minustakin aihe on kiehtova mutta se kaipaa tietyn mielialan jotta teksti soljuu eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vähän samanlainen olo oli minullakin että tarvitsin hyvän ajan ja paikan lukemiselle, mutta syvennyin kirjaan joka lukukertalla niin hyvin, koska tarina on kerrassaan ihastuttava :) Tsemppiä vielä viimeiseen osaan!

      Poista
  2. Mukavaa, että sinulle kolahti noin lujaa tämä klassikko :) Minä en ollut ihan noin haltioissani, mutta onhan TSH vaikuttava kokonaisuus. Pienissä osissa ja hitaasti luin minäkin kaksi osaa, viimeinen on yhä lukematta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli huikea ja vaikka alussa olikin innoissani lukemisesta, varsinainen ihastuminen iski vasta puolen välin tienoilla :D Sinullekin tsemppiä viimeisen osan lukemiseen!

      Poista

Lähetä kommentti