J.R. Ward: Riivaus

Seitsemän kuolemansyntiä. Seitsemän pelastettavaa sielua. Langennut enkeli, jolla on kovettunut sydän, ja demoni, jolla on kaikki menetettävänään, käyvät säälimättömään kamppailuun toisiaan vastaan.

Cait Douglass on juuri saanut särkyneen sydämensä parannettua, kun hänen tielleen osuu kaksi aistikasta miestä. Nämä miehet repivät Caitia ja tämän sydäntä eri suuntiin, eikä Cait tiedä mihin suuntaan lähtisi ja minkälaisia kohtalokkaita seuraamuksia hänen valinnallaan saattaa olla. Langennut enkeli Jim Heron puolestaan valmistautuu sotaan, mutta hän on vaarantaa kaiken tekemällä sopimuksen paholaisen kanssa. Heronin pakkomielle viattomaan, Helvettiin joutuneeseen olentoon on saattaa hänet sivupolulle pyhästä tehtävästään.

Minä se osaan aina poimia lisää kirjoja kasaan kirjastosta, vaikka omasta hyllystä löytyisi enemmän kuin tarpeeksi lukemattomia kirjoja. Tällä kertaa kaappasin J.R. Wardin Langenneet enkelit -sarjasta kaksi viimeistä osaa, Riivauksen sekä Kuolemattoman. Minulle vain iski hirveä hinku tietää miten sarja päättyy ja vielä kun kummatkin osat olivat käden ulottuvillani. 

Sisältää juonipaljastuksia Hurmasta!

Edellinen osa Hurma Jimin osalta päättyi melko mielenkiintoisesti, nimittäin Jim halusi vaihtaa yhden voittonsa Sissyn ulospääsyyn Helvetistä. Jim sai kun saikin Devinan myöntymään vaihtoon ja nyt kun Sissy on vapautunut Devinan kynsistä, pääsee Sissy suurempaan huomioon. Yllätys yllätys, Jim aikoo tehdä kaikkensa pitääkseen Sissyn turvassa ja se vie taistelun vaarallisen lähelle voiton menettämistä. Jimin päätös pistää Taivaankin sekaisin, josta koituu enemmän ongelmia.

Tähän kohtaan täytyy sanoa, että vaikka pidinkin Sisysn lujasta tahdosta ja luonteesta, silti hän tuntui olevan liian sujut Helvetissä tapahtuneiden asioiden kanssa. Kaikki se kärsimys ja kidutus ei voi kadota mielestä ihan niin pian ja helposti (Supernatural!), ellei häntä estä jokin muistamasta niitä (Supernatural!). Siitä ei erityisemmin puhuttu. Tai en enää häpeäkseni muista..

Jimin pakkomielle Sissyn turvallisuuteen oli osittain ymmärrettävää tämän menneisyyden takia ja olen melko varma juonen kannalta, että nimenomaan tarkoitus olikin saada mies suistumaan raiteiltaan. Onhan mies ollut ensimmäisestä osasta lähtien surkeana Sissyn takia.

Kyllä tapahtumat käyvät kirja kirjalta jännittävämmäksi, mutta juonta minun mielestäni latistavat edelleen nämä Wardin käyttämät ja tunnetut pääpariasetelmat. Ne eivät ole kahden ensimmäisen osan jälkeen tarjonneet peliin mitään uutta. Ward olisi voinut kokeilla esim. jotain toisenlaista lähtökohtaa. Miksei sielu voisi kuulua vaikka jonkun perheen äidille, joka esim. stressin johdattamana lähestyy risteyskohtaa ja blaa blaa. Kaikki hahmot ovat olleet jollain tapaa kytköksissä Jimiin ja aiempaan lisäten Sissyn äiti olisi todella hyvin toiminut tässä asiassa. 

Pääpariasetelma tosin oli aiempiin osiin verrattuna vähän kiinnostavampi, koska osapuolia oli tällä kertaa kolme. No kovin kummoisesta kolmiodraamasta ei voi kuitenkaan puhua, koska se puolestaan oli alusta asti selvää kumman vietäväksi Cait lopulta lähtee eikä muutenkaan tämä toinen osapuoli montaa puheenvuoroa saanut. Kuitenkin koska kyseessä oli kolme hahmoa, jolle pelastettava sielu mahdollisesti kuului, se ei ollut heti arvattavissa. Oli minulla epäilykseni, mutta veikkaukseni osui väärään hahmoon ja pari juonenkäännettäkin pääsi yllättämään. Toinen järkytti ja toinen tuli hieman puskista.

Devina...En pidä hahmosta edelleenkään. Yöh, tämä demoni on vaan niin hirvittävän iljettävä. Hän saa minut raivon partaalle. Ward onnistui pitämään Devinan yltiöpahana ja kierona, mutten voinut olla ajattelematta halusiko kirjailija tuoda hahmoon jotain inhimillisyyttä tämän heikkouksien ja terapiaistuntojen kautta. Hänen terapiakäyntinsä olivat hahmon luonteesta ja olemuksestaan huolimatta huvittavia.

Riivaus kaappasi ihan mukavasti mukaansa, se oli tuttua ja räikeää ja tunteita päästä päähän herättävä paketti. Pidän Wardin synkästä ja huvittavan ilkkuvasta kerronnasta sekä tyylistä paljon ja hän osaa luoda sydäntä särkeviä hahmoja, joiden kärsimyksiä tahtoisi itse lievittää. Joo no niin. Wardin kirjat ovat minun guilty pleasure -kirjoja.

Sivuja: 520
Suomentaja: Timo Utterström
Kustantaja: Basam Books (2014)
Alkuperäinen teos: Posession (2013)

Kommentit