J.R. Ward: Hurma

Seitsemän kuolemansyntiä. Seitsemän pelastettavaa sielua. Langennut enkeli, jolla on kovettunut sydän, ja demoni, jolla on kaikki menetettävänään, käyvät säälimättömään kamppailuun toisiaan vastaan.
 
Caldwellilläislehden toimittaja Mels Carmichael kokee elämänsä järkytyksen, kun hän törmää autollaan tuntemattomaan mieheen paikallisen hautausmaan edustalla. Mies menettää muistinsa, ja Mels alkaa tutkia miehen taustaa, vain huomatakseen olevansa pian paitsi historian, myös intohimon pauloissa… Ja kun miehen muisti alkaa palautua, ymmärtävät he molemmat olevansa keskellä enkelien ja demonien välistä sotaa.
 
J.R. Wardin (Mustan tikarin veljeskunta -sarjan rinnalla) menestyksekkään Langenneet enkelit -kirjasarjan edellinen osa Kateus loppui mielenkiintoiseen käänteeseen eikä siksi kulunut paljoa aikaakaan kun seuraavan osan, Hurman nappasin kirjastosta matkaani. Hurmaan kohdistuneet odotukset olivat hivenen korkealla mainitsemani käänteen takia ja siksi odotin vielä lisää odottamattomia kuvioita.
 
Hurma lähtee käyntiin rauhallisesti ja sarjalle ominaisella tavalla eli suoraan siitä mihin edellinen osa on jäänyt. Jim Heron on etsimässä seuraavaa sielua pelastettavaksi ja on jälleen käärmeissään siitä, että taistelun pahatar Devina tietää valmiiksi kuka on valitsemassa hyvän ja pahan väliltä lähestyessään elämänsä risteyskohtaa. Heron ei kuitenkaan osannut odottaa omaa etulyöntiasemaansa, kun Devinan huijauksen myötä yläkerta on päättänyt, että Matthewin (X-joukoksi kutsutun salaisen organisaation ex-pomon) sielun pelastuksesta käydään uusi kierros.

Ja varmasti on jo selvää ketkä pitävät ns. pääparin paikkaa tässä osassa. Kaksikko ei tälläkään kertaa eroa kovin paljoa aiemmista pareista: nainen tapaa miehen erikoisessa tilanteessa eivätkä he saa katseitaan irti toisistaan tai toistensa kuvia mielistään. Erotiikkaa esiintyy tunnetusti Wardin teoksissa seksin ja suudelmien merkeissä eikä tämä ollut poikkeus. Tällaiset kohtaukset eivät ole minua vaivanneet ja kyllä 12 Mustan tikarin veljeskunta -sarjan + tämän sarjan kolme edellistä osaa  ovat opettaneet minua kestämään ne kevein mielin. Tämä ei siltikään estä kulmieni kohoamista niin täydellisesti sujuville intohimon liekeille.

Kompastuskivenä toimi odotetusti taas pääparin hyvin nopea rakastuminen. Se oli osittain myös aika, no miten sen nyt sanoisi, siihen liittyvä tilanne oli uskomattoman huvittavaa. Ei se ole naurun asia oikeasti, mutta kun tässä valitettavassa tilanteessa paistoi taas se täydellisyys, josta aiemmin jo mainitsin. Olin kuitenkin iloinen, ettei heidän lemmenlieskat vieneet kuin pari hetkeä ja heistä sai lukea muunkin toiminnan merkeissä.

Plussaa oli ehdottomasti aina yhtä maittavan mustan huumorin lisäksi Devinan terapiasessio, joka huvitti todella paljon, vaikka muuten minä niin näen punaista tämän hirvittävän iljettävän sietämättömän demonin seurassa.
 
Lähestyvä loppuratkaisu oli pääsemässä yllättämään kunnes viimeiset sivut veivät tämän yllätyksen minulta pois. Olin siitä tietenkin iloinen kuin myös pettynyt. Tämä aluksi luulemani loppuratkaisu olisi mielestäni toiminut ihan hyvin ja oikeastaan paremmin, vaikka se olisi ollut  vähän surullisempi. Se vei huomioni hetkeksi pois Jim Heronista ja siksi hänen tekemänsä päätös lopussa ei päässyt käymään mielessäni.

Mihin suuntaan Heronin tekemä päätös lopulta vie, voittoon vai häviöön? Se selviää kahdessa viimeisessä osassa; Riivauksessa ja Kuolemattomassa.

Mieltymykset koko kirjasta? Ihan hyvä ja jännittävämmäksi muuttui loppua kohden. Wardin mustaa huumoria jaksaa aina lukea, mikä on hänen sarjojensa parasta viihdettä,  kuitenkin tietyiltä osin Hurma jätti minut toivomaan neljänneltä osalta enemmän. Varsinkin loppu olisi voinut poiketa sarjan tyypillisistä ''säännöistä''.
 
Hurma aloittaa kirjankansibingo -haasteen ja jos nyt sitten muutama sananen tästä kannesta. Siinä on mies. Ilman paitaa tietenkin ja miehellä on upea ylävartalo ja tietysti siivet, koska tarina sisältää enkeleitä. Jos kirjaa koristaisi vain tämä kansi eikä se tarjoaisi minkäänlaista tiivistelmää tai kirjailijan nimeä, en 90% valitsisi tätä luettavaksi. 10% minusta olisi utelias siivistä, koska enkeleistä on kiva lukea. Kansi ei nimensä kaltaisesti hurmaa, mutta nämä valkoisten ääriviivojen muodostamat siivet nimen vieressä ovat hienot.

★ ★ ★
Sivuja: 504
Suomentaja: Timo Utterström
Kustantaja: Bazam Books (2014)
Alkuperäinen teos: Rapture (2012)
 
Ja rasti kohtaa ruudun Mies.

Kommentit