Kerstin Gier: Smaragdinvihreä

Aikakaudesta toiseen seikkaillut Gwendolyn on aivan maassa. Oliko Gideonin rakkaudentunnustus lainkaan todellinen?

Särkynyttä sydäntä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä parantelemaan, sillä sukunsa aikamatkaajageeniä kantavalla Gwenillä on pian aivan uusia huolia. Hänen pitäisi toteuttaa tehtävänsä aikamatkaajana, kun vain tietäisi mikä se on… Saint-Germainin kreivin menneisyydessä punoma verkko kiristyy ovelasti huomattavan paljon myöhemmin, ja niinpä Gwenin ja Gideonin on selvitettävä salaisuus ja syöksyttävä seikkailuihin halki aikojen, olipa rakkaudessa ryppyjä tai ei.

Smaragdinvihreä on jatkoa Safiirinsinelle ja suositun Rakkaus ei katso aikaa -trilogian päätösosa.

Heti alkuun huudahdus: Kerstin Gierin Smaragdinvihreän luki jo yhdessä päivässä! Ajatusten koontiin tosin meni vähän enemmän aikaa.. Mutta oliko kirja niin mukaansatempaava? Kyllä oli. Sen lisäksi teksti oli todella helppolukuista ja sivut suorastaan vilahtivat ohi. En muista aivan kaikkea mitä edellisessä osassa tarkalleen tapahtui (siitä on aikaa kun sen luin), mutta mitä pidemmälle Smaragdinvirheää luin sitä enemmän edellisen osan tapahtumat palautuivat mieleeni.

Ja Safiirinsinistä puheenollen huomasin, etten ole edes kirjoittanut siitä kirjasta mitään tänne, mutta jos lyhyesti jotain niin minun silmissäni kirja nostatti sarjan parempaan valoon. Ensimmäinen osa Rubiininpuna ei suinkaan ollut huono. Pidin koko aikamatkustus ajatuksesta hetimiten, siihen liittyvistä yksityiskohdista ja siitä, kuinka aikamatkaajat puettiin eri aikakausien vaatteisiin. Muuten en löytänyt ensimmäisestä osasta niinkään koukuttavia ominaisuuksia.

Ja kuka nostatti sarjan pisteitä, oli hauskan suorapuheinen ja kaiken kaikkiaan ihastuttava pikku demoni Xemerius! Sen muistan hyvin kuinka hahmo nauratti paljon edellisessä osassa ja oli super mahtavaa kun sama homma jatkui Smaragdinvihreässä. Ai että, pyyhin tiheään tahtiin vetisiä silmiäni tämän pikku veijarin seurassa.

Ja niin, homma jatkuu suorilta siitä, mihin Safiirinsinissä jäätiin; Gwendolyn ei voi käsittää Gideonin yhtäkkistä torjumista. Draama on kuitenkin siirrettävä sivuun, niin vaikealta kun se Gwendolynistä tuntuukin, sillä aikamatkaajan velvollisuus on hoidettava ja salaisuudet selvitettävä. Tapahtumat etenevät hyvällä vauhdilla eikä Gier jäänyt jaarittelemaan turhia. Tylsiä hetkiä ei ollut.

Väliin mahtui koulua käyvien teinien pettymyksiä, valituksia, ihastuksia ja sydänsärkyjä, mutta sen verran huvittavaa tämä kaikki oli, että hymy nousi huulille. Välillä minua kuitenkin vaivasi vollotus menetetystä rakkaudesta (ylipäänsä rakkaudesta), mikä ei ole kestänyt edes kuukautta. Muutama puolustuksen sana kuitenkin; plussaa siitä, että Gwendolyn ja hänen ystävä Leslie eivät esittäneet muuta kuin he oikeasti olivat ja pysyivät omana itsenään loppuun asti. Ja Xemeriuksen letkautuksen tekivät hetkistä niin paljon paremmat!

Gideonin tapaus ei kylläkään kummastuttanut, sillä se oli odotettavissa ja jo nähty. Mitäpä rakastunut (rakastunut ja rakastunut..) poika ei tekisi tyttönsä eteen? Minä kuitenkin innostun enemmän, mikäli kohtaan odottamattomia käänteitä/paljastuksia. Ehkä siksi minua harmitti, että se mysteerisyys, josta nautin kahden aiemman osan kohdalla, ei näkynyt yhtälailla tämän osan kohdalla. Kyllä muutama yllätys heitettiin lopussa kehiin, en kuitenkaan yllättynyt niistä erityisen innokkaasti. Vai onko minussa jokin muuttunut? Hmm..

Smaragdinvihreä ja samalla koko sarja loppui onnellisesti ja minusta prologi oli hellyyttävä. Se jätti minut toivomaan lisää, miettimään ja kuvittelemaan mitä tapahtuisi lopun jälkeen ja mitä hahmoille mahdollisesti mahtaisi kuulua. Ja kokonaisuutta ajatellen, olen tyytyväinen tähän osaan (Safiirinsini kuitenkin kirjoista paras) ja muutamista harmillisista puutoksista ja tyypillisistä puolista huolimatta,  tämä oli viihdyttävä, mukaansatempaava romanttinen teinidraamakomedia. Samaa voi sanoa koko Rakkaus ei katso aikaa -sarjasta. Tämä sarja kannattaa lukea!

Kerstin Gier kirjoittaa tällä hetkellä uutta kirjasarjaansa, mikä on englanniksi nimeltään The Silver Trilogy. Gier jatkaa fantasian parissa ja ensimmäisen osan nimi on Dream a Little Dream, mikä kertoo Liv nimisestä tytöstä, joka näkee outoja unia. Tarina lähtee nähtävästi käyntiin tutulla nuorten kirjojen kaavalla; tyttö muuttaa uuteen kaupunkiin, jossa tyttö kohtaa eriskummallisia asioita. Tässä tapauksessa unien kautta. Tämä uni ajatus kuulostaa  mielenkiintoiselta ja tahdon tietää miten Gier on lähtenyt sitä työstämään. Eli, aion joku päivä sarjaan tutustua. Ehkäpä joku ottaisi sarjan suomennettavaksi. Se olisi hieno homma, vaikkei englanniksi lukeminen ole ongelma.

50 kategoriassa Smaragdinvihreä ottaa paikan kohdasta 37. A book with a color in the title.

★ ★ ★
Sivuja: 485
Suomentaja: Ilona Nykyri
Kustantaja: Gummerus (2014)
Alkuperäinen teos: Smaragdgrün (2010)

Kommentit