J.R. Ward: Kuningas

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.

Wrath, joka on vuosisatojen ajan yrittänyt vältellä kuninkuutta, ottaa vihdoin vastuun harteilleen. Mutta kruunu on raskas kantaa. Beth Randall luuli tietävänsä mitä oli tekemässä, kun hän pariutui
planeetan puhdasrotuisimman vampyyrin kanssa. Beth on päättänyt haluta lapsen mutta ei ole lainkaan valmistautunut Wrathin mielipiteeseen asiasta. Voittaako todellinen rakkaus... vai raastava menneisyys?

Tuntuu hyvin paljon siltä, että olisi kulunut vuosia kun viimeksi luin Mustan tikari veljenkunta -sarjan yhdennentoista osan Rakastaja - vihdoikin -kirjan. Sen tapahtumat ovat kuitenkin aika hyvin jääneet mieleen ja odotinkin kuulevani lisää tietyistä hahmoista sekä miten tarinassa päästään eteenpäin J.R Wardin Kuninkaassa, joka on sarjan kahdestoista osa.

Pääparin paikkaa vetävät jälleen sekä kokosarjan aloittaneet Wrath ja Beth. Heistä kahdesta oli oikeastaan ihan mukava lukea pitkästä aikaa ja heidän tilanne oli todella mielenkiintoinen Xcorin vallankaappaus aikeiden sekä perheasioiden noustessa entistä lähemmäksi pintaa. Wrathin menneisyyttä avattiin hieman enemmän pienissä pätkissä ja nämä selkensivät tiettyjä asioita tarinan kulkiessa eteenpäin, mutta yhdestä asiasta rehellisesti sanottuna yllätyin tai en ainakaan muista että siitä olisi mainittu aiemmissa osissa. Ja tämä asia, tai no henkilö oikeastaan oli Anha. Muutama asia jäi hieman epäselväksi. Ehkä siitä puhutaan myöhemmin.

Vähän korjausta aiempaan. Elikkä, kun puhuin Wrathin menneisyydestä, en tajunnut jostain syystä että kyseessä oli Wrathin isä, jonka nimi oli myös Wrath, tarkalleen Wrath II. No, nyt olen paremmin kärryillä.
- 24.11 2015

Solan ja Assailin seikkailut tuskin tähänkään osaan jäivät ja heistä luin mielelläni lisää, etenkin siksi koska Marisol 'Sola' joutui aika tukalaan tilanteeseen edellisen osan lopussa. Heidän kahden tarina toimi hyvin siinä sivussa ja he toivat kivasti hengähdystaukoa Wrathin ja Bethin ongelmista. Todella lupaava pari täytyy sanoa.

Myös Varjoveljeket Trez ja iAm ja Selena (suomennoksessa puhuttiin Selenasta vaikka alkuperäisissä hän on kai Serena) sekä Xcor ja Layla toivat toisenlaista puhtia lukuhetkiin. Trez ja iAm nousivat silmissäni uuteen valoon. Jotenkin minä ihastuin Varjoihin enemmän kuin aiemmin, etenkin iAm vei sydämeni niillä muutamilla hassuilla kohtauksilla.  Selenan tapaus puolestaan mietitytti enkä ole täysin varma mitä hänellä (ja Trezillä) on luvassa jatkossa. Seuraava eli kolmastoista osa keskittyykin Varjoveljeksiin sekä Selenaan ja alkuperäisen tiivistelmän luettua jännitän sen lukemista.

Ei pidä vähätellä myöskään Xcorin ja Laylan tilannetta, sekin on omalla tavallaan jännittävä kun Xcor on vihollisen puolella. He ovat ajautuneet vaikeaan tilanteeseen, mutta täytyy sanoa että odotin järisyttävämpiä ratkaisuija liittyen vallankaappaukseen. Toisaalta eivät ne niin järjettömiäkään olleet ja odotan palavasti mitä Ward tarjoaa heidän suhteen jatko-osassa.

Rupesin hetkinä jolloin ajatuksille jäi enemmän tilaa miettimään, että mihin Harvennuskunta on oikein jäänyt. Omegasta eikä lessereistä ole kuulunut kuin vähän ja mietin onko Omega enää niin suuri uhka kuin aluksi. Onko Ward jättänyt heidät sivuun ihan tarkoituksella ja näin pitkäksi ajaksi? Iskevätkö he enää ollenkaan? Toivottavasti. No sen tiedän, että Lashista (Omegan pojasta) kuullaan vielä, tosin Langenneet enkelit -sarjassa Wardin haastattelun perusteella. Olisin tyytyväisempi jos toiminta alkaisi näkyä muutenkin kuin poliittisesti. I want differend kind of action!

Like this!
Lisäystä tämänkin perään, eli Lashista ei kuultu Langenneet enkelit -sarjassa. Sanottiin, että Lash näyttäytyisi erään tietyn hahmon kanssa kyseisestä enkelisarjasta, joten oletin, että hän ilmaantuisi siinä. No, ehkä myöhemmissä osissa tässä vampyyrisarjassa.
- 16.3. 2016

Tykkäsin loppujen lopuksi paljon Kuninkaasta ja J.R Ward tarjosi jälleen jännittävää, hurmaavaa, dramaattista ja hauskaa luettavaa omalla hienolla tyylillään. Niin toiminnallinen ei kuitenkaan tämä osa mielestäni ollut vaikka tapahtumia riitti. Lassiterin päähänpisto tuli kuitenkin niin puun takaa, että pisteet siitä. Hulvaton enkelikaveri tämä Lassiter, ei voi muuta sanoa.

★ ★ ★ ★
Sivuja: 648
Suomentaja: Timo Utterström
Kustantaja: Basam Books (2014)
Alkuperäinen teos: The King (2014)
Kirjastosta 

Kommentit

  1. Minulla on jäänyt muutama viimeisin osa tästä sarjasta lukematta kun ne on aina lainassa. Samalla olen huomannut, että olen unohtanut mitä edellisessä lukemassani osassa (9. osa?) on tapahtunut. Olen ajatellun, että voisin aloittaa alusta tämän sarjan, sillä erityisesti alkupään kirjat olivat todella hyviä. Tällä kirjalla on myös helkkarin upea kansi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa että itsellänikin ainakin osat 8 ja 9 ovat vähän pimennossa, 7 osankaan tapahtumat eivät muistu näin äkkiseltään mieleen, oli kirja sentään todella paksu.

      Ja minustakin sarjan ensimmäiset, tarkalleen 3 ensimmäistä + 5 olivat ja ovat edelleen sarjan parhaimpia sillä niissä esiintyivät sarjan parhaimmat soturit vähättelemättä toisia tietenkään :D Olen samaa mieltä kannesta, varsinkin väri osui nappiin!

      Poista

Lähetä kommentti