Moira Young: Julma maa

Saba on varjo. Lugh on valo.
Ruma. Kaunis.
Laiha. Voimakas.


Saba ja Lugh ovat erottamattomat. Niinpä kun mustakaapuiset ratsastajat vievät talvipäivän seisauksena syntyneen kaksoisveljen pois kotoaan, alkaa Saban pitkä matka Kuolemanenkeliksi.

Maailma kotiseudun ulkopuolella on raakalaismainen ja vailla lakia. Saba joutuu raivaamaan tiensä läpi tuhoutuneiden kaupunkien ja hylättyjen korpien etsien veljeään. Samalla Saba, joka on huolehtinut vain itsestään, oppii vähitellen luottamaan myös toisiin ihmisiin.

Olenkin lukenut muutamia bloggauksia tästä Moira Youngin Julmasta maasta ja vastaani on tullut vaihtelevia mielipiteitä. Erityisesti kirjan poikkeava kirjoitustyyli puhutti lukijoita, mikä sai minut aluksi sekä epäröimään että uteliaaksi. Niina T:n arvostelu taisi kuitenkin ratkaista kamppailuni itseni kanssa lukeako kirja vai ei ja tässä sitä nyt ollaan. 

Kun pääsin lukemaan Julmaa maata, ajattelin ensin ettei tyyli nyt niin kamalaa voi olla, mutta sain kuitenkin yllättyä kuinka erilaista se oli. Suomennoksessa on käytetty puhekielisyyttä eikä dialogeja ole eroteltu mitenkään, mikä häiritsi lukemista. Kuitenkin Kvanttivarkaan jälkeen ajattelin etten anna malttamattomuuteni tulla taas tielle, joten jatkoin eteenpäin. Samaan aikaan muistelin muiden arvioita, joissa muutkin vierastivat hieman tätä tyyliä, mutta tottuivat siihen nopeasti.

Minulle näin ei käynyt. Puhekielisyys ei ollut se joka minua häiritsi, mutta merkitsettömät vuoropuhelut puolestaan häiritsivät edelleen lukemista enkä pitänyt 'tökkivästä' kerronnasta, jota tuntui aluksi tulevan koko ajan vastaan. Tässä esimerkki:

Jotain ääntä.
  Mä havahdun. Hetkessä. Lihakset jännittyneinä. Valmiina liikkeeseen.
  Nero avaa toisen silmän. Mä nostan sormen huulille. Nero tietää, mitä se tarkoittaa.
  Taas se kuuluu. Jokin liikahti. Ulkona. Sitten korskahdus. Hevonen. Semmonen, joka ei ole varma itsestä, semmonen joka on vähän hermostunut. (s. 84)

Vasta puolen välin jälkeen aloin tottua siihen, mutta silti se pisti silmään. Tuntui kuin lukuisat pisteet tuppautuivat lukemiseni esteeksi, vähän kuin Stop -merkit liikenteessä jos niitä joka risteyksessä nyt olisi. Tämä seikka laski kirjan pisteitä, mutta se jäi ainoaksi huonoksi puoleksi koko kirjassa.

Pidin itseasiassa kaikesta jos kirjoitustyyliä ei oteta huomioon. Dystopisesta maailmasta, hahmoista ja tapahtumarikkaasta ja selkeästä juonesta. Moira Young on luonut mielenkiintoisen tarinan, joka lähtee käyntiin sisaruksista, Sabasta, Loughista ja Emmistä, joista Lough kidnapataan tuntemattomien ratsastajien toimesta. Veljeään rakastava Saba lähtee korppinsa Neron kanssa heidän peräänsä, mutta hänen eteensä tupsahtaankin muuttujia, joista yksi on turhauttava ja toinen vaarallinen.

Julma maa tarjosi tapahtumia tapahtumien perään, niin pienessä kuin suuressa mittakaavassa eikä tylsyydelle annettu edes mahdollisuutta tulla esiin. Samalla tarina onnistui välttämään kaoottisuuden. Rakkaussuhteen osuus päähenkilön, Saban ja myöhemmin mukaan astuneen Jackin välillä oli pieni, mutta se ei kuitenkaan jättänyt kylmäksi ja pari ikävää tapausta jättivät jälkeensä haikean tunnelman.

Sabaa olisin voinut ravistella tämän piittaamattomuudesta omaa siskoaan Emmiä kohtaan, mutta muuten hänessä oli äkäistä luonnetta, josta pidin. Yhdeksän vuotias Emmi oli kuin nuorimman sisaruksen kuuluukin olla; vähän itsepäinen ja tottelematon pikku veijari. Aluksi heikolta vaikuttava Emmi kuitenkin kehittyy ja kasvaa kirjan aikana, mikä oli minusta hienoa.

Ja sitten oli Jack. Vino ja viekas hymy huulillaan, se kiusoitteleva pilke silmäkulmassa teki hänestä hupsun ja ihanan. Huumorintajua löytyi sopiviin hetkiin ja hän sentään pisti Saban päähän hieman järkeä, kun oli kyse Emmistä. Jackin laulupuoli pisti myös nauramaan. Asioita jäi kuitenkin pimentoon Jackin kohdalla ja mietin kuinka suuresta asianhaarasta onkaan kyse.

Mutta jos joku hahmoista oli ylivoimaisesti mielenkiintoisin, se oli DeMalo. Hän oli tummanpuhuva ja mystinen hahmo ja vaikka hän ei useasti esillä ollutkaan, mietin tätä hahmoa aika paljon. Hän seisoi vihollisen, eli kuninkaan puolella, mutta ei selvästikään pitänyt tästä. DeMalo ei varsinaisesti pelastanut koskaan Saban henkeä eikä vahingoittanut häntä, mutta hän auttaa Sabaa aivan kirjan loppu puolella. Kuka hän on ja mikä on hänen roolinsa? Seuraavaan kertaan, DeMalo sanoo hiljaa. Hänestä kuullaan jatko-osissa ilmeisesti lisää. Jes!

Julma maa on Dust Lands -sarjan aloitus osa ja ainoa suomennos, mikä ilmestyi yli vuosi sitten. Tällä hetkellä jatko-osia on kaksi kappaletta, mutta ainakaan Risingshadow -sivuston mukaan toista osaa ei ole (vielä) tulossa suomeksi. Jos jatko-osien suomentamisille annetaan mahdollisuus tulevina päivinä, viikkoina, kuukaisina tai vuosina, aion ne lukea.

Nuortenkirjaksi Julma maa oli kelvollinen ja mukaansatempaava kirja, vaikka sen kirjoitustyyli ei minua miellyttänytkään. Suosittelen siitä huolimatta Julmaa maata kaikille, etenkin dystopian ystäville, sillä se oli lukemisen arvoinen teos. Kirja on palkittu Costa Children's Book -palkinnolla, joten bingossa se ottaa paikan 'Palkittu kirja'.

P.S. Ei tule varmaan yllätyksenä jos sanon, että Julma maa halutaan elokuvaksi? Jopa vuosi ennen Julman maan ilmestymistä asiasta on keskusteltu. Tällä hetkellä projekti on vasta kehitteillä, mutta Wikipedian mukaan Ridley Scott on valittu elokuvan tuottajaksi sekä ohjaajaksi.


★ ★ ★½
Sivuja: 383
Suomentanut: Tarja Kontro
Kustantaja: Otava (2013)
Alkuperäinen teos: Blood Red Road (2011)

Kommentit

  1. Kiitos maininnasta. :)

    Luin tämän yli vuosi sitten ja paljon ei muistikuvia enää ole. Puhekielisyys tosiaan tökki ja se, ettei repliikkejä oltu merkitty rassasi erilaiseen lukemiseen ohjelmoituja aivojani. Olisi kivaa saada tälle jatkoa. Kerättävä varmaan jotain adressia kustantajalle. Elokuvana toimisi hyvin (huomasitko muuten, että ensi vuonna tulee uudi Mad Max leffa?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukisin itsekin mielelläni jatko-osat sen tarinan ja hahmojen takia, mutta suomennoksien tilanne näyttää tällä hetkellä aika epätödennäköiseltä. Adressia voisi kokeilla :)

      Vanhat Mad Max elokuvat ovat tulleet vastaan kerran jos toisenkin, mutta tämä tieto on mennyt kokonaan ohi :o nyt kun siitä mainitsit, pinkaisin katsomaan trailerin, joka näyttää kerrassaan herkulliselta! Tämä moderni versio on must-see!

      Poista
  2. Elokuvaksi? Odotan innolla!:)

    Onhan siitä jo vuosi kun luin tämän kirjan, pidin siitä. Jatko-osista en ole kuullutkaan! Täytyypä lukea.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskalla sanoa että kyllä varmasti elokuva tulee, mutta ainakin ehkä ja toivottavasti :) Noin hyvän ohjaajan kanssa elokuvasta voisi tulla hyvinkin vakuuttava ja se toisi ehkä jatko-osatkin suomennettavaksi!

      Poista

Lähetä kommentti