Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut…

En ollut huono fysiikassa. Suoriuduin kohtalaisen hyvin ottaen huomioon kuinka paljon minulla tuli kyseistä ainetta luettua; se mitä kolmeen vuoteen yläasteella mahtui kuin myös lukiossa, mikä oli vain yksi kurssi. Miksi minä tätä selitän? Siksi, koska kirjan ihme sanasto, mikä ymmärtääkseni liittyi fysiikkaan, oli minulle hepreaa, mikä vaikeutti Hannu Rajaniemen esikoisteoksen Kvanttivarkaan ymmärtämistä. *Kysymys kuuluu, olisiko minun pitänyt kuunnella tarkemmin kyseisillä tunneilla? No tässä tapauksessa sillä ei ole merkitystä, koska tämänkaltaisen sisällön ymmärtämiseen vaaditaan enemmän kuin yksi vaatimaton lukion kurssi. Yläasteen tunneista on turha puhuakaan.
(*= lisätty jälkeen päin)

Meinasin luovuttaa 100 sivun kohdalla, koska kirja ei antanut selitystä oikein millekään ja kummallisia sanoja oli kertynyt jo listaksi asti. Edes Internetin ihmeellinen maailma ei pystynyt minua auttamaan toivotulla tavalla ja niinpä gevulot, oubliette, tzaddik ja lukuisat muut sanat jäivät piinaamaan mieltäni. Olin melkein varma, että kirjailija on keksinyt ne omasta päästään.

Tahdoin silti sinnitellä eteenpäin, vaikka alku innostus alkoi jo hiipua, jota alussa mainittu dilemmavankila ja tarinan omalaatuinen ja outo maailma herätti. Jaksoin seuraavat 100 sivua enkä siltikään ollut päässyt jyvälle mitä ihmettä kirjassa tapahtui. Henkilöitä alkoi olla enemmän, joiden esiintymisen tarkoitus oli hieman epäselvä eikä oudoille sanoille tarjottu vieläkään selitystä. Höh. Kysymys, jota taisin toistaa mielessäni sekä ääneen että mielessäni meni näin: Onko tuo nyt ihminen, robotti vaiko siltä väliltä?

Sinnittelyni kuitenkin palkittiin heti puolen välin jälkeen kun viimein asiat alkoivat käydä järkeen ja halusin motata itseäni malttamattomuudestani. Minäkö muka kärsivällinen? Hah, tässä se nähtiin. Anyway, mitä pidemmälle luin sitä enemmän ymmärsin millaisesta kuviosta oli oikein kyse. Toteutus oli erittäin toimiva ja kekseliäs, vaikka kirjan luettuani en vieläkään ymmärtänyt joidenkin sanojen merkitystä. Tarina itsessään meni kuitenkin perille.

Kvanttivaras tarjosi melkoista aivojumppaa, mutta Hannu Rajaniemi osasi viihdyttää ihmeellisellä mielikuvituksellaan ja runsaalla kuvailullaan. Ne saattoivat aiheuttaa päänvaivaa hetkellisesti ja edellisiin tapahtumiin oli pakko palata takaisin kerran jos toisen enkä tiennyt sisäistinkö minä lukemani loppujen lopuksi oikein, mutta se oli sen vaivan arvoista. Fantasiaa olen lukenut enemmän kuin scifiä, mutta Kvanttivaras todisti minulle, että scifimaailma on rajaton sekä yhtä ihmeellinen kuin fantasiamaailma.

Tähän loppuun täytyy vielä hahmoista lyhyesti, että Mielen todelliset motiivit tehtävään kiinnostavat paljon. Tiedän (ehkä) miksi nainen on mukana tässä seikkalussa, mutta miten siihen pisteeseen on tultu herätti uteliaisuuteni. Toivottavasti Fraktaaliruhtinas, sarjan toinen osa, perehtyy asiaan tarkemmin, vaikka viekkaasta ja hulvattomasta Jean le Flambeurista pidinkin enemmän.

En aio tarttua toiseen osaan ihan tältä istumalta, mutta lukulistalle se päätyy ehdottomasti. Kyseessä on sentään niin mielenkiintoinen sarja ja haluan tietää mitä mullistavaa, sekavaa ja hullua Hannu Rajaniemi on kehitellyt päähenkilön pään menoksi jatko-osissa.

Kvanttivaras suttaa kohdan 'Kuuluu kirjasarjaan'


★ ★ ★ ★
Sivuja: 440
Suomentanut: Antti Autio
Kustantaja: Gummerus (2011)
Alkuperäinen teos: The Quantum Thief (2010)

Kommentit

  1. Olen tämän kirjan lukemisen suhteen aika kahen vaiheilla, Olen ennenkin kuullut, että tämän kirjan sanasto on aika vaikeeta ja liittyy jollakin tavalla fysiikkaan. Sen takia en ole vielä uskaltautunut lukemaan kirjaa, koska olen fysiikassa niin avuton, että kirjaa luetassani tunnen oloni varmaan ihan idiootiksi :D Mutta silti itse tarina kiehtoo niin paljon, että kyllä tekis mieli lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla minäkin menin, olin ihan ulapalla kun aloitin kirjan lukemisen enkä ollut lopussakaan täysin perillä muutamista seikoista :D Mutta ei hätää, pääpiirteittäin tarina on yksinkertaisen hieno, täytyy vain yrittää olla kärsivällinen sillä mitä pidemmälle lukee sitä paremmin asiat selkeytyvät. Suosittelen kokeilemaan, tätä ei kannata jättää välistä jos kiinnostusta löytyy! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit