Annukka Salama: Piraijakuiskaaja

Rufus ja Unna. Ihan kuin joku King Kong ja Naomi Watts."

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Vauhdikas skeittarimimmi lautaili sarjan avausosassa suoraan lukijoiden sydämiin. Kakkososassa faunoidijengi tuulettaa Kalifornian auringossa, jossa Joonea kuumottavat soljuvat kitarasoundit ja paikallisen studion tarjoama levytysdiili. Jännitettä ilmaan tuovat myös aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari ja Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Piraijakuiskaajan kyydissä tunteet ovat kuumia, vaahtopäät korkeita ja metsästäjien moraali kylmäävän matala. Sekä sydän että surffilauta heittävät volttia Unnan ja faunoidijengin ihmeellisiä tapahtumia vilisevällä lomalla!

No johan sitä on kirjoja tullut luettua, mutta jostain syystä yöpöydällä odottavat kirjat, joita suunnittelin lukevani seuraavaksi, ovat jääneet sivuun. Olen kuitenkin kaikista saanut aina muutaman sivun selattua, mutta keskittyminen ei ole ollut kovin kummoista. Huomioni on ollut erityisesti historiallisten romaanien parissa. Onnistuin minä kuitenkin aloittamaan ajatusten koontini Annukka Salaman Piraijakuiskaajasta ja vieläpä vahingossa julkaisemaan keskeneräisen kirjoituksen muutamia päiviä sitten!

Yritetään siis uudelleen ja kyseessähän on siis fantasialla rikastettu tarina ja pään pyörälle pistivät Annukka Salaman ihastuttavat ja hulvattomat faunoidit. Piraijakuiskaaja on suomalaisia kovasti miellyttänyt Käärmeenlumoojan jatko-osa, jossa Unnan, ainoan naaraspuolisen faunoidin, ja ainoan tulielementin omaavan Rufuksen tarina jatkuu Kalifornian upeissa maisemissa.

Unnaa matka ei innostanut, koska ajatus suuren peltikasan leijumisesta kilometrien päässä maasta ilman minkäänlaista turvapaikkaa hirvitti, mutta tiedot omasta alkuperästään ja tietysti Rufus antoivat hänelle tarpeeksi rohkeutta ja syytä hypätä koneeseen. Matkan aikana kuvioihin ilmestyvät sisarukset Eden ja Nemo ja tunnelma käy tiiviimmäksi monestakin syystä.

Huumori on Annukka Salaman vahvuus sekä sarjan parasta antia ja hän on naurattanut lukijoitansa hahmoillaan ja erityisesti omalla raikkaalla tyylillään hänen palkitussa esikoisteoksessaan Käärmeenlumoojassa. Odotuksieni mukaisesti sain nauttia siitä mielin määrin myös Piraijakuiskaajassa.

  ''Unna, mitä sä oikein luet? Vikke mutisi ja kurkki Unnan kirjan kantta. ''Jane Austenia?''
  Unna nyökkäsi ja käänsi sivua.
   ''Varmaan yhtä jännää ku tuijottaa kuinka nurmikko kasvaa. Lukisit kunnon kirjallisuutta'', Vikke sanoi ja koputti Game of Thronesin kantta.
   ''En mä lue fantasiaa. Varsinkaan miekka ja magia -genreä.''
   ''Mikset?''
   ''Liikaa hevosia.''

Sarjaa lukeneet ovat varmasti perillä Unnan sanojen todellisesta tarkoituksesta enkä usko, etteikö tämä olisi aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Minä hekotin vedet silmissä. Vikke osasi jälleen ihmetyttää varsin lapsellisella käytöksellään ja tietyssä kohtaa halusin jälleen niitata pojan suun kiinni. Ronni, johon kirja tutustutti paremmin, teki sentään asialle jotain eikä vain ladellut uhkauksia. Hyvä Ronni! Kuitenkin olen sitä mieltä, että Vikke tuo sitä tietynlaista, vaikka ei aina niin tarvittavaa, eloa porukkaan.

Eden ja Nemo olivat mitä olivat. Heidän esiintymisellään oli tarkoituksensa sekä momenttinsa ja mielelläni tutustuin uusiin faunoideihin, mutta aivan alusta asti esiintynyt faunoidijengi, Unna, Rufus, Joone, Ronni ja Vikke, vei voiton. Kaikki omilla erilaisilla vahvuuksillaan ja tavoillaan.

Faunoidien metsästäjiin ei erityisemmin syvennetty tässäkään osassa enkä tämän kirjan jälkeen usko, että heistä edes tulee niin tärkeä osa tätä sarjaa. Harmi, sillä minusta heistä olisi voinut keksiä vaikka mitä kiinnostavaa. Faunoideista puolestaan opittiin vähän lisää ja niin kuin jo mainitsin aiemmin, faunoideista Ronni pääsi kivasti valoon.

Kyseinen kohtaus yläpuolella on vain yksi taidonnäyte Salaman villistä tyylistä ja huumorin lisäksi nautin seikkailumielisistä tilanteista, hellyyttävistä ja poskia punoittavista kohtauksista eikä omaksi ilokseni pieneltä toimintakohtaukseltakaan vältytty. Loppu tuli yllätyksenä, mutta sen johdosta tapahtunut ratkaisu oli omasta mielestäni hyvin väärä. Kahdesta syystä. 1. Jotekin tämän tyyppinen käänne on hyvin yleistä tiettyjen kirjasarjojen ja nimenomaan niiden toisessa osassa ja siksi se aiheutti syviä huokauksia. Ja 2. Eihän se käy päinsä, ei niin yhtään! Unna teki väärän ja hätiköidyn päätöksen, tosin olivat syyt ymmärrettäviä. Mutta kylläpä se vihlaisi.

Faunoidit -sarja parani Piraijakuiskaajan myötä ja olen siitä erittäin täpinöissäni. Odotan jo kamalasti sarjan kolmatta osaa Harakanloukkua, mikä on valitettavasti myös päätös tälle ihanalle kotimaiselle sarjalle. Julkaisua joudutaan odottamaan elokuulle asti, mutta toivottavasti odotus palkitaan suuresti.

Bingoa lähestyn suttaamalla kohdan 'Kotimainen kirja'.


★½
Sivuja: 377
Kustantaja: WSOY (2013)

Kommentit

Suositut tekstit