Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Näin alkoi eräs kesän 2009 radiohelmeksi nousseen, Antti Litjan tulkitseman Kyllä minä niin mieleni pahoitin -kuunnelmasarjan jakso.

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka myy myyntimiehelle ruohonleikkurin, ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin.

Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: Jaakko Tepon huumori, hanurimusiikki ja terveyskeskuksen vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.


Ajattelin tässä vaiheessa poiketa muun kirjallisuuden pariin ja ensimmäisenä ajattelin kotimaista kirjallisuutta ja heti perään humoristisia kirjoja, joita en ole vielä lukenut ollenkaan. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja tuntui hyvältä ja helpolta valinnalta, sillä 130 sivun lukeminen ei varmasti tuota ongelmia ja Mielensäpahoittajaa kuin myös itse kirjailijaa, Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmasta tuttua Tuomas Kyröä on kehuttu palkintoille asti.

Alunperin Mielensäpahoittajan valituksia kuultiin radiossa Antti Litjan tulkitsemina ja myöhemmin niitä julkaistiin myös Helsingin Sanomissa (joita en ole kuullut tai lukenut) vuosien 2010-2012 aikana.

Odotukset kirjaa kohtaan nousivat niin hyvän vastaanoton takia ja tietysti ensisijaisesti odotin hulvattoman hauskoja lukuhetkiä, mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun näin ei käynyt. Taitaa johtua siitä, ettei oma huumorintajuni ole ihan tätä luokkaa. Ei Mielensäpahoittaja kuitenkaan pettymys ollut, vaikka sen huumori ei kolahtanutkaan minulle. Kirja tarjosi pohtimisen arvoisia ajatuksia, joista monet viestivät totuutta. Joten naurun sijaan minä nyökyttelin ja hymyilin.

Hanurimusiikista pitävä 80-vuotias mies yksinäisyydessään (hyvä ystävä menehtyi ja vaimo on hoitokodissa) pahoittaa mielensä monista asioista, kuten kengistä (erityisesti korkokengistä), jonoista, Arvi Lindistä, joka ei enää lue uutisia ja jopa oman poikansa ja tämän perheen elämäntavoista. 

Loppua kohden miehen ajatuksista löytyi syvällisiä ja liikuttaviakin pointteja ja Mielensäpahoittajasta kehkeytyi hellyyttä henkilö. Mies, joka ei ole tyytyväinen nykymaailman menoon ja sanoo asiansa suoraan, on kuitenkin hyväsydäminen herrasmies, joka kehystää lastenlastensa piirrokset ja pitää edelleen kiinni vaimostaan, vaikkei tämä enää hössötä niin kuin ennen.

Lastenlapset toivat vuorotellen itsepiirtämänsä ja tekemänsä. Vähän oli vinoa ja papereihin jätetty liikaa valkoista, mutta ei niistä osaa olla tykkäämättä. Teen itse kehykset. (s. 116)
Katselin niitä emännän täriseviä luuksi ja nahaksi menneitä käsiä, joiden puristus oli aina ollut hänen kokoonsa suhteutettuna hurja. Se lämmön virta, se kuinka hän avasi minun lukkoni ja mitä kaikkea ne kädet olivat pidelleet. Nyt minä pitelin niitä. (s.130)

Mielensäpahoittajan kaltaiset kirjat eivät kuulu omiin suosikkeihini ja vaikka en tuntenut suurta riemastusta, se oli hyvää vaihtelua ja olen iloinen, että päätin tarttua tähän kirjaan. Suosittelen muitakin tekemään sen, mikäli se on jäänyt tekemättä. Se oli sympaattinen, hyvin helppolukuinen ja kevyt teos eikä sen lukeminen vie paljon aikaa.

En ole vielä kuunnellut äänikirjoja, mutta ehkä Mielensäpahoittaja voisi toimia paremmin kuunneltuna kuin luettuna. Tai sitten pieninä annoksina luettuna.

Sivuja: 130
Kustantaja: WSOY (2010)

Kommentit

  1. Jotenkin tämä hyppii joka nurkan takaa esiin... Aina kun käyt kirjakaupassa, tuo karvahattu tuijottaa. Mulle myös varattiin lippu kirjaan perustuvaan näytelmään, mutta syystä tai toisesta en käynyt katsomassa.

    Ehkä pitäisi rohkaistua ja tarttua tähän kun niin kovin innokkaasti tämä yrittää kuulua elämääni. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, ei ollut yhtään hullumpi kirja :)

      Poista
  2. Olen lukenut yhden Mielensäpahoittaja-novellin yhdellä kurssilla, se oli hyvä. Kyröön pitäisi kyllä muutenkin tutustua jossain vaiheessa. Luen kotimaista kirjallisuutta hävettävän vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Jotenkin vain ulkomaiset kirjat houkuttelevat enemmän :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit