Lisa R. Jones: Pakopaikka

Amy Bensen joutui 18-vuotiaana pakenemaan, jättämään taakse kaiken hänelle tärkeän ja aloittamaan uuden elämän uuden identiteetin turvin. Nyt vuosien päästä Amy uskoo viimein elävänsä New Yorkissa turvassa ja unohduksissa, mutta kun hän laskee suojauksensa, menneisyydet haamut palaavat rankaisemaan häntä ja pakottavat taas pakenemaan. Matkallaan kauas kaikesta tutusta ja turvallisesta Amy kohtaa lentokoneen ykkösluokassa menestyneen, määrätietoisen ja omistushaluisen arkkitehdin Liam Stonen, joka tempaisee Amyn kiihkeään suhteeseen – ja eroottisille äärirajoilleen. Liam haluaa kaiken eikä tyydy vähempään. Mutta osaako tragediansa musertama Amy erottaa, milloin Liam pyytää liikaa. Ja entä jos miehellä on omia luurankoja kaapissaan?

Kirjailija Lisa R. Jones tuli minulle tutuksi Inside Out -trilogian kautta, vai voiko sitä enää trilogiaksi kutsua, kun osia näyttää tulevan vielä lisää. No anyway. Kyseinen sarja herätti minussa ristiriitaisia tunteita, sillä pidin sen salamyhkäisestä juonesta, mutta niin naiivit päähenkilöt ja heidän nopeat edestakaiset mielialavaihtelut, riitojen sovinnot sillä ainoalla mahdollisella tavalla ja samojen kuvioiden toistot laskivat sarjan pisteitä melkoisesti.

Pakopaikka on ensimmäinen osa Jonesin toisesta sarjasta nimeltä Amy Bensenin salattu elämä. Minun on vaikea kertoa sarjan juonesta oikeastaan mitään, koska juoni kerrottiin jo aika hyvin ja tarkasti takakannessa, joka on tuossa yläpuolella, pari seikkaa lukuunottamatta. Se jääköön teille selvitettäväksi.

Kun valitin todella turhauttavaa draamaa ja paikallaan polkevaa juonta Inside Outin kahdessa viimeisessä osassa, kärsi ABSE (lyhenne) siitä jo ensimmäisessä.

En pystynyt käsittämään ja ensimmäistä kertaa sietämään miespäähenkilön, tässä tapauksessa Liamin uskomattoman itsekästä ja hallitsevaa luonnetta. Ja mikä vielä parasta ja tyypillistä, Amy antoi hänen pompotella itseään alku väitteistään ja päätöksistään huolimatta. Miksi? Koska Liam nyt vain oli niin hirvittävän seksikäs. Oi voi. Koko juttu ja etenkin hyppääminen intohimon paloihin pari tuntia Amyn ja Liamin tutustumisesta tuntui epäuskottavalta. Kummalliselta. Järjettömältä. Ottaen ainakin huomioon Amyn säikyn persoonan ja hänen mysteerisen tilanteensa.

Yli 200 sivua meni 1. Liamin ulkonäön jumaloimiseen, 2. Amyn turvallisuuden murehtimiseen ja karkuun juoksemisen miettimiseen, 3. Liamin omistushaluisuuden paisumiseen sekä 4. väittelyihin ja sovitteluihin sängyssä. Milloin missäkin järjestyksessä. En oikein tiedä mitä minä odotin sarjalta. Taisin ehkä kuvitella tämän toisenlaiseksi, paremmaksi kuin Inside Out, mutta olin väärässä. Tämä oli itseasiassa huonompi. Paljon huonompi.

No ymmärrän sen, että Pakopaikka kuuluu hyvin laajentuneeseen ja suuren suosion saaneeseen eroottiseen kirjallisuuteen eikä näistä pitäisi odottaa mitään nerokasta tai ainutlaatuista lukuelämystä. Silti aina tämä jännityspuoli saa minut tarttumaan näihin. Pakopaikan jälkeen en tahdo jaksaa toivoa enkä luulekkaan, että ainakaan tämä sarja parantuisi jatko-osissa. Amyn menneisyyden salaisuuksia kuitenkin peiteltiin niin paljon ja siksi saatan etsiä vastauksia tulevista jatko-osista. Toinen suomennettu osa (Loputtomasti) ABSE:sta tuleekin jo heinäkuussa, mutta taidan silti keskittyä kesällä mielummin parempiin kirjoihin.

Suosittelen, omista negatiivisista mielipiteistä huolimatta, Pakopaikkaa Inside Outista ja sen kaltaisista kirjasarjoista (esim. Crossfire, Fifty Shades) pitäville. Muussa tapauksessa et menetä mitään jos jätät kirjan lukematta. Tai mistä sen ikinä tietää, ehkä pidätte tästä enemmän kuin minä.

★ ★
Sivuja: 317
Suomentanut: Lauri Sallamo
Kustantaja: Gummerus (2014)
Alkuperäinen teos:
Escaping Reality (2013)

Kommentit

  1. Kylläpäs erotiikkakirjallisuus on tullut parina viime vuotena yllättävän suosituksi. Fifty Shadesin vanavedessä on pienempienkin vonkaleiden helppo pulikoida. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa nämä kirjat, koska se käsitys mitä olen näistä kirjoista saanut on se, että mitä ohuempaakin ohuempi juoni voidaan tehdä todella paksuksi hutuksi, kun mukaan heitetään naiivi päähenkilö, sekopäisen omistushaluinen "seksikäs" ja "komea" maaninen mies ja über kuumia seksikohtauksia, jotka saavat lukijan lobotomiaan rinnastettavaan tilaan.

    Jaa-a, en voi sanoa olevani kiinnostunut :D Jotenkin vierastan täysin tuota Fifty Shadesin aikaan saamaa lumivyöryä - tosin pitäisi ehkä ne Fiftyt joskus lukea, kerta ne olen omaan hyllyyn ostanut (en tiennyt, mitä silloin ostin...), mutta nämä muut? En usko, että tulen koskemaan näihin edes viiden metrin seipäällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä jopa liian suosituksi, sanotaanko näin ja kyllä se on ehdoton fakta, että sen on Fifty Shadesistä heränneen 'sensaation' ansiota. Siitä syntyy juurikin se valitettava asia, että kirjailijat alkavat äkkipikaisesti kirjoittamaan omia versioita, joissa ei tunnu olevan mitään järkeä. Vieläpä kirjasarjaksi asti... Kaikki mahdollinen hyvä jännitys jää epärealististen asioiden alle.

      Ja uskon hyvinkin, ettet pitäisi tästä ja ehkä vielä vähemmän kuin minä :D Mitä sitä turhaan omia hermoja menettämään. Kokemus on kuitenkin aina kokemus ja silloin tietää paremmin välttääkö näitä jatkossa vai sitten ei. Ehkä minä nyt tajuan viimein, ettei näistä saa sitä toivottua jännitystä irti ja menen etsimään jännitystä siihen kategoriaan kuuluvista kirjoista.

      Jotkut asiat ne sitten pitää vääntää rautalangasta :D

      Poista

Lähetä kommentti