Thomas Harris: Punainen lohikäärme

Rituaalimurhaaja on tehnyt jo toisen karmean iskunsa täysikuun loisteessa – eikä johtolankoja ole.

Will Grahamilla on poikkeuksellinen kyky aavistaa rikollisen liikkeitä. Juuri hän vaikutti ratkaisevasti kuuluisan psykopaatin Hannibal Lecterin, Kannibaali-Hannibalin kiinnisaamiseen. Nyt häntä tarvitaan jälleen: hänen on löydettävä murhaaja, ennen kuin kuu on täysi – tai uusi perhe kuolee.


Kuva: Ensimmäinen ottamani valokuva lukemastani kirjasta (tiedän, ei niin taiteellinen kuitenkaan)! En löytänyt kyseisen kirjan kansikuvaa netistä, mutta tämäkin käy oikein mainiosti. Voisin jopa tästä lähtien ottaa kuvia lukemistani kirjoista postauksia varten silloin tällöin, se olikin hauskempaa mitä aluksi ajattelin. 

Hannibal -elokuvat olivat todella hyytäviä, mutta Anthony Hopkinsin karmaiseva ja todella onnistunut roolisuoritus saa minut palaamaan uudestaan ja uudestaan niiden pariin. Etenkin Urhilampaat (engl. The Silence of the Lambs) koukutti minut totaallisesti ja pakko minun oli katsoa kaikki muutkin elokuvat ja myöhemmin myös hankkia Thomas Harrisin Hannibal -kirjat itselleni (Nuori Hannibal, engl. Hannibal Rising, tosin puuttuu). 

Ja takaisin kirjaan.

Tohtori Hannibal Lecterin nappaaminen ei ollut huviretki Will Grahamille, sillä hän melkein menetti henkensä ja kyseinen traumaattinen kokemus sai Willin lähtemään FBI:sta. Muutama vuosi on kulunut ja Jack Crawford, agentti FBI:sta tulee pyytämään apua Will Grahamilta nappaamaan Hammaskeijuksi kutsutta murhaajaa. Erikoisten kykyjensä avulla Will yrittää estää kolmannen perheen raakaa murhaa profoloimalla murhaajaa, mutta hän huomaa tarvitsevansa apua mieheltä, joka melkein tappoi hänet: Hannibal Lecteriltä.

Punainsen lohikäärmeen juoni ja hahmot eivät olleet minulle tuntemattomia, sillä ne ovat tulleet minulle aiemmin tutuksi kirjaan pohjautuvan elokuvan (vuodelta 2002) sekä televisiosarjan (2013) kautta. Työskennellessään Will Graham tarvitsee oman rauhansa ja muutenkin mies pysyy mieluiten hieman etäällä muista, paitsi vaimostaan Mollysta ja tämän pojastaan Willystä. Kirjassa Will ei erottunut edukseen niin hyvin kuin kuvittelin, vaikka tapausten ratkontaa oli mielenkiintoista seurata miehen näkökulmasta. Muistellen myös elokuvaa, Will oli omasta mielestäni tylsähkö. Televisiosarja puolestaan oli aivan toista luokkaa ja hahmona Will nousi monta tasoa ylemmäksi.

Yllätyksenä tuli kertomus Francis Dolarhyden lapsuudesta, sillä elokuvassa siitä mainittiin vain pintapuoleisesti. Se ei kuitenkaan ollut mitään kaunista luettavaa. Selkäpiitäni karmi kun luin, mitä kaikkea Francis koki ja teki ja kissan omistajana ja muutenkin koska pidän eläimistä, minulla teki pahaa lukea eläinten kuolemista. Hahmona kuitenkin Francis oli ainoa, josta tunsin saavani eniten irti.

Petyin hieman siihen, ettei Hannibal esiintynyt juuri lainkaan. Toki hän ilmaantui yhdessä kohtaa ja myöhemminkin hänestä oli muutamia mainintoja, mutta toivoin lukevani hänestä enemmän, sillä juuri hän on omasta mielestäni koko sarjan pelottavin, mutta silti mielenkiintoisin hahmo. Huomasin myös, että kirjassa journalisti Freddie Lounds oli mies, kun sarjassa hän on nainen. Sama juttu tohtori Bloomin kanssa. Myöhemmin ihmettelin miten en ollut aiemmin kiinnittänyt siihen huomiota, sillä elokuvassa Lounds oli mies ja häntä esitti edesmennyt Philip Seymour Hoffman. Televisiosarja on näköjään vetänyt minut pauloihinsa, että unohdin koko asian.

Punaisen lohikäärmeen lukeminen oli omasta mielestäni kammottavampaa kuin elokuvan katsominen. Kaikki se yksityiskohtainen tieto, miten Francis suoritti murhansa... Saan vieläkin kylmiäväreitä.

Loppujen lopuksi kirja oli mielestäni mieleenkiintoinen, hyvin jännä ja synkkä, jossain määrin huvittavakin. Mutta en voi olla miettimättä, että millainenkohan lukukokemuksesta olisi tullut jos en olisi nähnyt elokuvaa ensin. Parempi vai huonompi?

Jälleen tuli yksi haastekirja luettua!

★ ★ ★
Sivuja: 376
Suomentanut: Risto S. Valassaari
Kustantaja: Gummerus (1993, 4. painos)
Alkuperäinen teos: Red Dragon (1981)

Kommentit

  1. Hieno kansikuva, vaikkakin eri kuin minun lukemassani 6. painoksessa (http://lukisinkohan.blogspot.fi/2013/06/thomas-harris-punainen-lohikaarme.html).
    Minuakin harmitti, että Hannibal Lecter oli jätetty niin pieneksi sivuhahmoksi! Onneksi hän oli enemmän mukana Uhrilampaissa (vaikkakaan ei tarpeeksi). Olit tehnyt joitain samoja huomioita kuin minäkin :D Aiot ilmeisesti lukea enemmänkin Harrisin kirjoja? Odotan arvostelujasi~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, muutkin Harrisin kirjat aion lukea! Ja huh hyvä tietää, että Lecterille on tulossa enemmän tilaa Uhrilampaissa, hänessä on vain sitä jotain :D Ja täytyypä käydä lukaisemassa sinun arviosi ;)

      Poista

Lähetä kommentti