Milja Kaunisto: Synnintekijä

Kun Olavi Maununpoika, vastavihitty pappi ja Turun piispa Maunu Tavastin ottopoika, lähestyy Pariisia, hän haistaa ensimmäiseksi kaupungin löyhkän. On vuosi 1425, sydäntalvi, ja Itämaan kirkasotsaiselle nuorukaiselle avautuu uusi maailma houkutuksineen ja hirvittävyyksineen. Sorbonnen yliopiston oppilaana hän muuntaa nimensä komeaan latinankieliseen asuun, hänestä tulee Olaus Magnus.

Olauksen huomio kiinnittyy Sorbonnen kirkkaimpaan älyyn, Miracle de Servièresiin, ja he ystävystyvät. Miracle kutsuu Olauksen perintölinnaansa Etelä-Ranskaan, ja tämä lähtee, vaikka aavistaa, että siitä tulee hänen hurskaan elämänsä taitekohta. Kesä maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja kiellettyyn intohimoon. Kun Olaukselle selviää Miraclen häpeällinen menneisyys, joutuu koetukselle myös hänen oma minuutensa.

Huomasin Milja Kauniston Synnintekijän ensimmäisen kerran nettikaupassa kirjan jatko-osan, Kalmantanssin yhteydessä ja yksinkertaisesti kauniit keskiaikaiset kansikuvat herättivät mielenkiintoni ja ilman sen kummempaa mietiskelyä, kirjat saivat paikan lukulistaltani. Lukulistallani on monia kirjoja, jotka haluaisin lukea nyt ja heti (päällimmäisenä Hugh Howeyn Siilo ja Pauliina Rauhalan Taivaslaulu), mutta kirjasto ja sen nettisivut sanoivat minulle suoraan, että 'get in line'. Niinpä menin varausjonon jatkoksi eikä auta muu kuin odottaa.

Synnintekijän alku vaikutti lupaavalta. Kauniston kuvailu ja tarinan kerronta oli mielestäni erikoista, suoraa ja karua, sisältäen paljon kielikuvia ja Beatrix hahmona oli hupaisa tämän omalaatuisen persoonallisuutensa kanssa. Harmi vain, ettei hänelle jäänyt kuin muutama kappale kirjan alusta. Päähenkilö Olavi Maununpoika, myöhemmin Olaus Magnus, oli myös jokseenkin kiintoisa hahmo omien 'syntiensä' kanssa ja välillä miestä ei voinut kuin sääliä, mutta oli hän hiukan tylsähkökin omasta mielestäni. Aluksi en epävarmasta ja naisia vihaavasta Olavista oikein piitannut, mutta mielipiteeni teki pienen muutoksen loppua kohden.

Siitä huolimatta, jälleen Kauniston tarinan kerronta 1400-luvun Ranskasta oli sen verran vakuuttavaa, että se sai minut hotkimaan ahnaasti kirjan sivuja, vaikka pienimuotoinen tauko ilmaantuikin lukuprosessin aikana. Kohtasin myös uusia (mielenkiintoisiakin) sanoja, joihin uteliaana perehdyin Internetin kautta lähemmin, kun pääsin laskemaan kirjan käsistäni.

Milja Kaunisto kirjoiti esikoisteoksensa taitavasti ja tarjoaa lukijoilleen syntejä, halua ja himoa. Alussa pieni epäilys leijui ilmassa tiettyä asiaa kohtaan (en halua spoilata), tulin kuitenkin jonkin ihmeen kautta toisiin ajatuksiin, kunnes myöhemmin huomasin olevani oikeassa kaiken aikaa. Voi olla mahdollista, ettei keskittyminen silloin ollut aivan täydellä teholla, sillä tämä mainitsemani tauko ilmaantui juurikin tuossa kohtaa.

Synnintekijän juoni ei minua erityisesti innostanut tai minulle kolahtanut eikä se siksi yltänyt oman parhaimmistoni joukkoon, mutta jälleen kerran Kauniston tyyli ja taito kirjoittaa toi teokselle ansaitusti pisteitä. Synnintekijä ei loppunut räjähdysmäisesti, mutta loppu teki jatko-osasta tarpeellisen. Tämän vuoden alussa ilmestynyt Kalmantanssi jatkaa Olavi Maununpojan tarinaa ja kyseinen romaani odottaakin vuoroaan lukulistallani.

★ ★ ★
Sivuja: 308
Kustantaja: Gummerus (2013)

Kommentit