J.R. Ward: Rakastaja - vihdoinkin

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.

Sukunsa ja aristokratian hylkäämä Qhuinn on vihdoin löytänyt paikkansa julmana taistelijana sodassa lessereitä vastaan. Myös hänen unelmansa perheestä saattaa vihdoin toteutua. Siitä huolimatta hän tuntee olonsa tyhjäksi.

Blay valmistautuu luopumaan yksipuolisesta rakkaudestaan Qhuinnia kohtaan nähdessään tämän valitun naaraansa kanssa. Mutta kohtalo pyörittää kirjan sankarit toistensa syliin veljeskunnan joutuessa kuolemanvaaraan uusien tavoittelijoiden sekoittaessa taistelua kruunusta. Rohkeus testataan ja kaksi sydäntä löytää toisensa.

Mistä minä nyt aloittaisin? Olen odottanut Rakastaja - vihdoinkin -kirjaa (engl. Lover At Last)  jo kauan ja siksi olihan minun pakko jättää J.K. Rowlingin Paikka vapaana -kirja hetkeksi sivuun ja keskittyä tähän täysin. Täytyy myös sanoa, että kirjan kansi on jälleen onnistunut täydellisesti.

Blay ja Qhuinnin suhteen kiemurat ovat jännittäneet ja pakahduttaneet ja viimein J.R. Ward päästi lukijansa kärsimyksistään ja kirjoitti sotureista oman kirjan. Voi hitsi, että olin innoissani, kun ensimmäisen kerran kuulin uutiset juuri tästä kirjasta. Melkein vuosi on kulunut siitä, kun luin edellisen osan (Uudestisyntynyt rakastaja, engl. Lover Reborn), joten odotus on ollut pitkä ja piinaava. Olen tietysti tehnyt uusinta kierroksia ensimmäisten osien kanssa, mutta onhan lukukokemus paljon erilaisempi, kun ei tiedä tarkalleen mitä tuleman pitää.

Pidin kirjasta todella paljon, koska jokainen hetki tuotti tiheitä sydämen lyöntejä. Ja siitä on tosiaan aikaa, kun luin viimeksi Mustan tikarin veljeskunta -kirjan niin nopeasti. Kaikki sarjan kirjat ovat olleet lukemisen arvoisia, mutta muutamat osat (esim. Varjeltu rakastaja ja Minun rakastajani) eivät ole kolahtaneet minulle niin lujaa kuin Qhuinnin ja Blayn kirja. Ja huh sitä punastumisen määrää. Ja jos oikein tunteellisiksi mennään, niin sydän melkein särkyi kun he joutuivat kamppailemaan tunteidensa kanssa ja kun he eivät pystyneet olemaan toisilleen täysin rehellisiä. Lopussa sydän tietenkin suli, kun he vihdoinkin saivat toisensa.

Aiemmissa osissa en niin piitannut muista (lessereistä yleensä) kuin kirjojen pääpareista ja Veljeskunnan sotureista. Poikkeuksia on ollut. Tässä lesserit eivät vallanneet montaa sivua ja huh helpotuksesta, mutta tällä kertaa kuitenkin luin heistä yhtä ahnaasti kuin muistakin. Toistaen, odotus on ollut hyvinkin pitkä. Myös sota, jota ei enää käydä pelkästään lessereiden ja Veljeskunnan välillä, kun Wrathin paikkaa havittelee Band of Bastards -nimisen joukon johtaja Xcor, alkaa tarina muuttua tiivistunnelmaiseksi.

Xcorin ja tämän joukon tullessa kuvioihin mukaan kirjat eivät ole pomppineet saman kaavan mukaan, mikä on myös hyvä juttu, sillä kiinnostus sarjaa kohtaan on noussut entisestään. Hänen ja Valittu Laylan tilanne on jotenkin kutkuttavan pulmallinen ja suloinen ottaen huomioon tietyt asiat (tiedätte varmasti mistä puhun jos olette lukeneet sarjaa) ja olisi ilouutinen, jos pari saisi oman kirjan jossain vaiheessa. Sain myös sellaisen kuvan (mikä hieman yllättikin), että Assailista ja Solasta sekä Trezistä tullaan kuulemaan jatkossakin enemmän (ehkä jopa oman kirjan verran?) enkä malta odottaa, koska tämän kirjan kautta kiinnostukseni heistä kasvoi.

Vielä lopuksi, ne jotka eivät ole tätä kirjaa vielä lukeneet ja rakastavat J.R. Wardin vampyyrisotureita, eivät taatusti tule pettymään Rakastaja - vihdoinkin -kirjaan. Suosikkikirjojeni lista sai uuden tulokkaan.

★ ★ ★ ★
Sivuja: 640
Suomentanut: Timo Utterström
Basam Books (2013)
Alkuperäinen teos: Lover At Last (2013)

Kommentit

Suositut tekstit