Tauko tuli ja venyi. Mitä opin?

Oho! Melkein vuosi vierähtänyt siitä kun päätin aloittaa tauon blogissani. Rehellisesti sanottuna en kuvitellut sen venyvän näin pitkäksi, mutta niin kävi. Kulunut vuosi on ollut kuin matka itseni löytämiseen, vaikka se ei ollut tauon tarkoitus alun perin. Tauko on ehdottomasti tehnyt paljon hyvää ja kuluneen vuoden aikana pääsin eroon stressistä ja ärtymyksestä, joita lukuisat keskeneräisistä blogitekstit aiheuttivat minulle. Suurimmat syyt tähän stressiin ja lopulta taukoon olivat paineet ja epävarmuudet, joita aloin tuntemaan. Koin, että blogini ei ollut riittävän hyvä ja näin paljon upeita blogeja ja tekstejä, joita aloin vertailemaan omaani ja sai epävarmuuteni vain kasvamaan. 

Tämä oli oman pääni sisällä käytyä kamppailua. Kukaan ei ole väittänyt minulle että blogini olisi huono tai mitään muuta sellaista. Epävarmuus yhtäkkiä iski liian syvälle ja teki olostani epämukavan ja minun oli pakko tehdä jotain asialle. Oloni oli ollut huono myös siksi, josta kerroinkin jo Instagramissa viime syksynä, että mummuni nukkui pois kun hänen hoitonsa lopetettiin hänen omasta tahdostaan. Hän joutui käymään läpi monet syöpähoidot puhumattakaan muista vaikeuksista, jotka uuvuttivat hänet ja saivat loulta kunnon romahtamaan rajusti. Se oli vaikeaa aikaa koko perheelle, mutta tästä huolimatta hyviäkin muistoja jäi. Mummuni nukkui pois rauhassa ja elämä on jatkunut normaalisti eteenpäin.

Blogi siis väistyi sivuun ja Instagram, tai pikemminkin Bookstagram valtasi ja hurmasi minut täysin ja toi kivasti vaihtelua. Olin ollut Instagramissa jo jonkin aikaa bloggaamisen aikana, mutta tauon aikana innostuin enemmän ottamaan kirja-aiheisia kuvia ja astumaan Bookstagramin maailmaan. Löysin oman tyylini, mutta totta kai ajan kuluessa paineet Bookstagramissakin nousi nähtyäni huikeita, tyylikkäitä ja kauniita kirja-aiheisia kuvia ja tilejä, joita ihailin ja kadehdin. En kokenut tätä kuitenkaan stressaavaksi vaan sain näistä paljon inspiraatioita.


En ole tähän asti, niin blogissa kuin Instagramissakaan tuonut täysin itseäni esille, mutta pikkuhiljaa se on muuttunut. Tällä kertaa kyse ei ole pelkästään omasta epävarmuudestani vaan siitä, että olen halunnut pitää tilanteen sellaisena. Olen halunnut keskittyä vain ''kirja minääni'', sillä kirjaharrastusten ulkopuolella on ollut niin paljon muuta, joista en ole ehtinyt tai kokenut tarvitta puhua julkisesti. Olen selvitellyt niitä itsekseni ja läheisteni kanssa ja minulle se on riittänyt. Joskus kuitenkin tarve avautua iskee niin kuin se teki viime syksynä. Sain paljon tukea seuraajiltani, mistä olin syvästi kiitollinen.

Kirjat ja lukeminen ovat minulle rakas harrastus, keino työntää työarki sivuun ja keino rentoutua ja olen entistä vakuuttuneempi, että fantasiakirjat tekevät sen parhaiten. Silloin tällöin lukemisesta tulee keino oppia ja kokea jotain uutta kun maltan astua ulos omalta mukavuusalueeltani. En yleensä pohdiskele syviä lukemistani kirjoista, mutta kyllä monet kirjat ja niiden aiheet ovat estoitta vieneet minut ajatusmatkoille. Hyvinä esimerkkeinä vuosien aikana suosiota kasvattaneet LGBT aiheiset kirjat kuten Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiens, Rainbow Rowellin Carry On (joita en ole vielä lukenut, mutta suunnitelmana olisi jonain päivänä) ja Nina Lacourin Välimatkoja.

Feminismi on ollut myös aihe, mikä on ollut paljon esillä Bookstagramissa. Ihailen heidän aktiivisuuttaan ja intoa enkä tunne tukahtuvani (mitä kuulee välillä sanottavan) siihen vaan pikemminkin se on opettanut ja tuonut uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia. Feminismi käsitteenä ja aiheena on vielä sen verran uusi ja tuntematon minulle, etten voisi sanoa varmuudella olevai feministi, mutta koen että minussa on hiukan feminismiä, sillä kannatan tasa-arvoa.



Seuraajani jo ehkä tietävät, että aloitin blogin pitämisen, jotta saisin kerrottua lukukokemuksistani. Sitä puolestaan en ole kertonut tai muista kertoneeni, että perheeni tai ystäväni, niin rakkaita kuin he ovatkin, eivät ole niin suuria kirjojen ystäviä kuin minä enkä ole tuntenut voivani puhua lukukokemuksistani heidän kanssaan. He ovat lukeneet kirjan jos toisen, mutta jälleen en ole tuntenut voivani aloittaa keskustelua tai keskustelu ei ole tuntunut riittävältä.

En suoranaisesti tullut tänne tai Bookstagramiin etsimään ystäviä, mutta silti ilokseni olen saanut huomata, että olen löytänyt samanhenkisiä kuin hieman erilaisempia ihmisiä kuin minä, joita voisin omasta mielestäni kutsua ystävikseni. En ole vielä tavannut ketään kasvotusten, vaikka tilaisuuksia on ollut mikä johtuu pääasiassa arjen kiireitäni (työ, muut harrastukset, ystävät, perhe) ja ehkä kohtaamisen pelosta ja pelosta tuottaa pettymys. Se harmillisesti on vienyt minut pois hienoista kokemuksista, mikä kieltämättä harmittaa. Mutta vielä ei ole myöhäistä. Ehkä jonain päivänä selätän tämän jännityksen ja pelon.

En ole kokenut tähän asti sosiaalisen median varjopuolia eli ilkeitä kommentteja tai muuta vastaavaa, josta olen kiitollinen. Erimielisyyksistä olen keskustellut, mutta ne ovat olleet pikemminkin mielenkiintoisia ja avartavia kuin hyökkäyksiä. Kiitoksia siitä!

Tulenko palaamaan Kirjamaailmaan? En vielä tiedä. Tällä hetkellä tuntuu, että Bookstagram on se minun juttuni, mutta en pidä mahdottomana että palaisin takaisin Bloggeriin. Vielä voi tulla tarve puhua pälättää kahta lausetta enemmän ja ehkä enemmän suuremmista aiheista kuin omista lukukokemuksistani. Ehkä löydän kirjoittamisen ilon ja ehkä samalla kertaa runosuoneni alkaa sykkimään, tosin sitä ajatusta pidän vielä mahdottomana, sillä en ole hurmaantunut runoihin, koska kiinnostukseni niitä kohtaan ei ole noussut äidinkielen piinaavien kurssien ja kokeiden aikana eikä niiden jälkeen.



Tauko siis jatkuu. Saa nähdä kuinka kauan vielä. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
 

Kommentit