Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi (dnf)

Jake Marlowe elelee dekadenttia ja nautinnonhakuista mutta yllättävän tyhjää elämää Lontoossa, jonka varjoihin on helppo kadota, vaikka olisi ihmissusi. Jake saa kuulla, että hänen ainoa lajitoverinsa on surmattu Berliinissä, ja nyt Jake on ihmissudenmetsästäjien tähtäimessä. Metsästäjien johtaja on vannonut tappavansa Marlowen seuraavaan täysikuuhun mennessä.

Jake pakenee vainoojiaan läpi maailman suurkaupunkien, mutta metsästäjät pysyvät hänen jäljillään seuraamalla Jaken jälkeensä jättämää ruumisvirtaa. Piilopaikat alkavat käydä vähiin, kun silmukka lajinsa viimeisen olennon ympärille tiukkenee.

Olen kerran jo aloittanut kirjan lukemisen, mutta silloin taisi muut kirjat houkutella enemmän ja pistin tämän ns. onhold -listalleni. En halunnut keskeyttää kirjaa, koska sivuja ehdin lukea tuolloin hyvin vähän, joten odotin parempaa hetkeä. Kului aikaa kunnes annoin toisen mahdollisuuden ja tunsin heti, että  Viimeinen ihmissusi oli todellakin jotain erilaista. Jo pitkään YA:n parissa olleena tämä tarjosi kivaa vaihtelua, mutta omaksi harmikseni minun täytyy lisätä tähän se kuuluisa mutta. En voisi sanoa ihastuneeni. 

Viimeinen ihmisusi ei ottanut tuulta alleen ensimmäisten sivujen aikana ja 100 sivun jälkeen, mikä oli muutama kymmenen sivua enemmän mitä ensimmäisellä lukukerralla, en tuntenut kiinnostukseni nousseen tarpeeksi. Huomasin vilkuilevani taas muita kirjaston lainoja sekä oman hyllyni kirjoja vähän väliä ja toinen tauko teki tuloaan. Tauko ei venynyt pitkäksi ja yritin uudestaan päästä sisälle kirjaan, mutta ei tapahtunut edistystä.

Lähtökohdat kuulostivat todella jännittäviltä, minkä takia juuri halusin kirjan lukea ja nähdä millainen selviytymistarina tämä mahtaisi olla. En kuitenkaan lämmennyt kerronnalle, mikä tuntui jaarittelevalta ja paikoin tylsältäkin. Tunnelma oli liian synkkää ja alakuloista, en kokenut minkäänlaista kiintymystä hahmoihin ja olo oli melkein koko ajan meh. Kiinnostus katosi.

Ja niin turhauttavaa kuin se olikin päätin jättää kirjan sitten kesken. En enää nähnyt mitään syytä jatkaa kun yrityksiäkin on kertynyt jo kolme. Jostain kumman syystä kuitenkin tämän kirjan lukematta jättäminen on jäänyt painamaan mieltä  ja edelleen pohdin voisiko tulla päivä jolloin lukisin kirjan loppuun. Ehkä vain inhoan jättää kirjoja kesken tai halusin pitää tästä. Yli puolet jäi lukematta ja siksi tuntuu vaikealta arvioida kirjaa tähdissä, joten jätän sen kohdan tyhjäksi. En inhonnut kirjaa, se ei vaan iskenyt yhtään. Täytyy se hyväksyä.


Sivuja: 414 (luettu 133)
Suomentaja: Elina Koskelin
Kustantaja: Like (2013)
Alkuperäinen teos: The Last Werewolf (2011)
Mistä minulle: Kirjasto 

Kommentit