Cassandra Clare: Lasikaupunki



Äitinsä hengen pelastamiseksi Clary lähtee Varjometsästäjien alkukotiin, Idrisin Lasikaupunkiin, ja uhmaa henkensä kaupalla näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea, jota kielletty rakkaus ja palava halu piinaavat pahemmin kuin hän olisi ikinä voinut uskoa.

Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän liittolaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin. Valentinen kerätessä voimia varjometsästäjien tuhoamiseksi, näiden ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Mutta ehtiikö Clary ottaa ajoissa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä. Ja mikä onkaan salaperäisistä kohtalon välineistä kolmas?


Vielä yksi uusinta ja sitten pääsen jatkamaan sarjan muiden osien kanssa joita en ole ehtinyt vielä lukea. Lasikaupunki on Cassandra Claren Varjojen kaupungit -fantasiasarjan kolmas osa, johon alkujaan sarjan piti myös päättyä. Luin tämän osan ennen blogiaikaa ja muistelen, että kolmesta ensimmisestä osasta tämä oli mielestäni paras.

Lasikaupunki oli viihdyttvä ja paikoin huvittava nuortenkirja. Alku oli todella lupaava, heti hypättiin toimintaan eikä teinidraaman annettu hallita juonta sen kulkiessa eteenpäin kivasti ja takkuilematta. Eikä tällä kertaa Jace tuntunut ärsyttävän yhtä paljon kuin edellisessä osassa, hän jopa näyttäytyi jälleen suloisena ja ihastuttavana oman tiensä kulkijana. Clarystä en vieläkään pidä erityisen paljon vaikkei hänkään turhauttanut tässä osassa. Hän on vielä aika väritön hahmo eikä ole onnistunut yllättämään yhtään kolmen ensimmäisen osan aikana.

En pidä Lasikaupunkia neljän tähden arvoisena, niin kuin ensimmäisen luku kerran jälkeen, sillä en innostunut ihan taivaan tuuliin. Ehkä tästä puuttui jokin yllättävä tekijä (kerta tämä oli jo kerran luettu ja suurin osa tapahtumista on pysynyt muistissa) tai yksinkertaisesti se, etteivät hahmot ole vakuuttaneet minua suuresti. Ainostaan Magnus Bane on ollut alusta asti hahmo, josta olen pitänyt täysillä. Plussaa olivat runsas toiminta, käänteet, joista osa oli melko surullisiakin ja tietysti fantasiamaailma varjometsästäjineen, vampyyrineen, keijuineen, ihmissusineen jaa jaa ja.

Ehdottomasti kahta aiempaa osaa parempi. Pääsen viimein jatkamaan muiden jatko-osien pariin, vaikka vähän vielä epäilyttääkin tarjoavatko ne mitään erityisen jännittävää. Ehkä maailma vielä tarjoaa jotain uutta? Simonin tapaus kiinnostaa tällä hetkellä ehkä eniten.


★ ★
Sivuja: 480
Suomentanut: Terhi Leskinen
Kustantaja: Otava (2011)
Alkuperäinen teos: City of Glass (2009)
Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit