Anu Kuusenoksa: Prinssi jolla ei ollut sydäntä



Jo ihmiskunnan aamunkoiton aikaan öitä hallitsi kaksi vampyyria. Kun toinen heistä päätti luoda itselleen jälkeläisen, alkoivat verilinjat kasvaa erilleen. Veri hallitsee heitä. Se kahlitsee heidät vanhimpiinsa – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Öisessä metsässä nuori ihmistyttö Aurora kohtaa Judaksen. Mies osoittautuu pakotieksi painajaisesta, jossa Aurora elää. Mutta Judaksen menneisyys ei jätä häntä rauhaan. Hän on muukalainen kaltaistensa keskuudessa. Hän kulkee verilinjojen ulkopuolella.

Judaksen ja Auroran kohtaaminen johtaa tapahtumiin, joissa vampyyrien vuosituhansien aikana rakentama ankara hierarkia murentuu. Aurora tempautuu mukaan vampyyrien ikiaikoja kestäneisiin kuvioihin, joita sävyttävät kauna, kosto ja juonittelu. Pian hän on niin syvällä, ettei paluuta enää ole. Auroran tarina saa alkunsa.

Taisi olla Risingshadow -sivosto, jonka kautta Anu Kuusenoksan Prinssi jolla ei ollut sydäntä tuli minulle tutuksi. Tiivistelmä kuulosti todella mielenkiintoiselta ja minua erityisesti kiinnosti ja innosti lukea vampyyritarina kotimaiselta kirjailijalta kun niitä ei hirveästi tietääkseni ole. Antti Tahvanaisen kuvittama kansikuvakin oli huomiota herättävä ja hieno, että kirjasta oli pakko laittaa varaus kirjastolle. Jos sinua kiinnostaa, voit käydä katsomassa Antin töitä Instagramissa sekä Deviantartissa.

Prinssi jolla ei ollut sydäntä aloittaa Anu Kuusenoksan vampyyrisarjan, mikä on löytämieni tietojen mukaan myös kirjailijan esikoisteos. Löysin paljon hyvää tiivistelmästä, vähän mysteeriä, alkavaa sotaa, vaaraa, sääntöjä, poikkeuksia, mutta toteutus jätti minut kaipaamaan enemmän. Odotuksien olleen hivenen korkealla en nauttinut tästä niin paljon kuin olisin ehkä voinut.

Kirjassa tarjottiin tiivistelmässä mainitsemia seikkoja, mutta ongelmaksi koitui se, etten saanut niistä tarpeeksi irti. Oli se sitten herännyt kysymys, hetki menneisyydessä, hahmojen välinen dialogi tai ajatukset. Tapahtumat eivät sulautuneet toisiinsa vaan jotain tuntui jäävän puoli tiehen ja ympäristön sekä tunteiden kuvailuun keskityttiin välillä turhankin paljon. Se vei tilaa juurikin synkältä ja salaperäiselta juonelta, johon odotin pääseväni mukaan kaikkein eniten.

Auroran ja Judaksen  heidän lisäksi monet muut hahmot saivat kertoa oman näkökulmansa. Monipuolinen hahmokaarti laajensi tarinaa eri suuntiin, mutta ei tuonut tarinaan sen enempää sisältöä. En päässyt hahmoihin käsiksi (jos niin voi sanoa) heidän tunneperäisten näkökulmien hyppiessä hätäisesti toisesta toiseen ja edes takaisin menneisyydestä nykyhetkeen ja siksi maailma sekä hahmot jäivät minulle etäisiksi. Tunteet yhdistyivät tekoihin pinnallisella tasolla, mikä jätti olon kylmäksi ja janoiseksi. 

Etenkin minua jäi häiritsemään vuosien mittainen hyppäys eteenpäin, jota ei käsitelty tarpeeksi ottaen huomioon mikä merkitys sillä oli sitä seuraaville tapahtumille. Nämä selittämättömät vuodet tekivät Aurorasta epäuskottavan ja itsekkään hahmon ollessaan tapahtumissa mukana kuin mitään ei olisi menneiden vuosien aikana tapahtunut ja sai minut jatkuvasti epäilemään Auroran ja Judaksen suhdetta, heidän valintojaan ja tekojaan tarinan kulkiessa eteenpäin.

Hyviä puolia olivat ehdottomasti ajatus verilinjoista ja kuinka ne vaikuttivat vampyyrien suhteisiin hyvässä ja pahassa sekä kykyihin. Muutamassa kohtaa päästin kivaan vauhtiin toiminnan sekä menneisyyden paljastuksien parissa ja pidin tummanpuhuvasta tunnelmasta, jota tarjottiin läpi kirjan. Tapahtumat olivat osittain jännittäviä sekä karuja ja hienoa oli kulkea tarinan mukana Suomesta ulkomaille, vaikka sitä eikä hahmojen kansalaisuutta suoraan ilmaistu. 

Kaiken kaikkiaan minulle jäi ihan ok fiilis. Lukukokemus ei ollut täysin paha, kuitenkin juonenkulku oli liian tökkivä ja riittämätön yli 500 sivuiselle kirjalle. Jäin pääasiassa kaipaamaan enemmän toimintaa ja sisältöä tapahtumiin. Sarja saa jatkoa ensi vuonna (2018) ja minusta tarinalla on potentiaalia ja siksi aion lukea jatko-osan kunnes se ilmestyy. Oli loppu kuitenkin sen verran jännittävä.

Fantasiakirjallisuuden ystävänä pitää tähän loppuun vielä mainostaa Scarabe Kustannuksen sivustoja. Kustantamo on aloittanut toimintasa vuonna 2014 ja on tänä vuonna (2017) erikoistunut kotimaiseen kauhu- ja fantasiakirjallisuuteen. Mahtavaa!

★ ★ 
Sivuja: 544
Kustantaja: Scarabe kustannus (2017)
Mistä minulle: Kirjastosta 

Kommentit