Laini Taylor: Karou, savun tytär



17-vuotias Karou opiskelee Prahan taidelukiossa ja hengaa kahviloissa kuten kuka tahansa nuori. Mutta Karou ei ole tavallinen tyttö. Hän osaa puhua 20 kieltä ja on loistava piirtäjä, jonka luonnoslehtiöt ovat täynnä hirviöiden kuvia. Muut eivät tiedä, että hirviöt ovat oikeasti Karoun ystäviä: Issa, joka on käärme vyötäisistä alaspäin ja nainen vyötäisistä ylöspäin, Jasri, jolla on papukaijan nokka ja ihmisen silmät. Ja Brimstone, oinaansarvinen toivomuskauppias, jonka salaperäinen puoti on Karoun koti. Ja hassua kyllä - hirviöiden mielestä ihmiset näyttävät vajavaisilta - hirviöille tavallinen keho ilman muilta lainattuja osia on hukattu mahdollisuus.

Karou auttaa Brimstonea ja käy salaisilla matkoilla ympäri maailmaa hakemassa tälle erilaisten otusten hampaita. Palkkioksi Karou saa toiveita, joilla hän voi toteuttaa toivomuksiaan, tehdä pieniä taikoja. Yhdellä näistä matkoista Karou kohtaa Akivan, enkelin, joka melkein tappaa Karoun, mutta ei voikaan tehdä sitä, koska rakastuu Karouhun.

Minulla on ollut meneillään uusintakierros nuortenkirjojen parissa ja Laini Taylorin Karou, savun tytär, Karou -sarjan ensimmäisen osan luin ensimmäistä kertaa ennen blogin perustamista. Tähän asti lukemani uusinnat ovat suurimmaksi osaksi olleet huonompia tai siis kokemus ei ole ollut yhtä riemastuttava tai postiviinen kuin ensimmäisellä kerralla, hyvänä esimerkkinä Cassandra Claren Luukaupunki ja Tuhkakaupunki.

Tässä tapauksessa en paljoa muistanut aiemmasta lukukokemuksesta. Tapahtumat olivat pimennossa, vain muutamia pieniä muistikuvia minulla oli toivomuskaupasta ja kimeereistä sekä loppupuoliskolla tapahtununut jälleennäkeminen on jostain syystä jäänyt mielen pohjalle. Hm hm. Enkelit. Hm hm. Enkelit mitä luultavimmin saivat minut palaamaan tämän pariin. Ja onneksi niin tein.

Tässä on nimittäin fantasiaa josta pidän eikä kyse ole nyt pelkästään enkeleistä. Syvä, historiallinen fantasiamaailma erikoisuuksineen, moniuloitteiset hahmot, salaisuudet ja mysteerit ja niin oikealta tuntuvaa romantiikka, mikä on aina plussaa vaikkei sitä aina lähde ensisijaisesti etsimään, olivat minulle suurta herkkua. Näiden lisäksi lukemisen nautintoa lisäsi tapahtumat, jotka kerrottiin niin kutkuttavassa järjestyksessä ja sitä suorastaan paloi halusta tietää kaikesta enemmän ja enemmän.

Olen lukenut aika monta fantasiakirjaa, jotka käsittelevät jollain tapaa enkeleitä, vähän tai paljon enkä ole vieläkään niihin kyllästynyt. Niissä on sitä jotain. Ne jaksavat vallata mielikuvituksen, hurmata ja kiehtoa sotilas taustoineen, siipineen, silmineen, erikoiskykyineen ja Akiva oli edellä mainittuja parhaimmillaan.

 
Älyttömän upea, mielikuvituksellinen ja nerokaskin fantasiaaloitus. Nopeatempoista, vaudikasta, hauskaa, tunteikasta menoa tarjottiin jokaisessa luvussa. Kerronta oli kaunista ja niin maaginen, paikoin surullinenkin tunnelma heräsi hahmojen koskettavista ja vahvoista siteistä ja yhteyksistä. Tykkäsin lähes kaikista hahmosta paljon ja ylitse muiden olivat Karou, Akiva ja Brimstone. Siksi lopulta taisinkin olla yhtä aikaa niin hurmioitunut ja hajalla. Voi että.

Parhainta oli huomata paljon mielenkiintoa herättäviä asioita (esim. toivomukset ja Karou kokonaisuudessaan), joille ei heti annettu selitystä, lukea eteenpän ja sitten ymmärtää juonta aina enemmän ja vieläpä saada vastauksia alun herättämille kysymyksille. Sitä oikein tunsi tunnelman muuttuvan siirtyessä alusta keskivaiheeseen ja siitä loppuun.

En muistanut yhtään että tämä olisi näin hyvä enkä muista ihastuneeni näin ensimmäisellä lukukerralla (jonka ajankohtaa en muista) koska olisin takuulla hypännyt jatko-osien kimppuun heti perään. Vai olikohan toista osaa tuolloin edes suomennettukaan? Noh, kävin katsomassa heti kirjan luettua onko toinen sekä kolmas osa saatavilla kirjastosta enkä malttanut millään odotttaa hakevani niitä ja pääseväni niiden pariin. Ajattelin lukevani ne kaikki alta aikayksikön tämän vuoden puolella.


Ja sitten minulle selvisi, ettei kolmatta eli viimeistä osaa ole suomennettu.


Kylläpä se kirpaisi. Ei tämä maailmanloppu kuitenkaan ole, vaikka turhauttaa. Englanniksi lukeminen ei ole ongelma ja onneksi kolmas osa löytyy kirjastosta, mutta jotenkin pelkään, etten löydä sitä samaa tunnelmaa mitä suomennoksesta. Pidin nimittäin Helene Bützowin suomennoksesta, vaikka toisaalta on vaikea sanoa miltä se vaikuttaa alkuperäiseen verrattuna kun en ole sitä lukenut. Nääs nääs, pikku juttuja.

Jos pidät fantasiasta, josta ei puutu magiaa, toimintaa, vaikeita valintoja ja romantiikkaa, suosittelen lämpimästi!

★ ★ ★ ★
Sivuja: 538
Suomentaja: Helene Bützow
Kustantaja: Tammi (2012)
Alkuperäinen teos: Daughter of Smoke and Bone (2011)
Mistä minulle: Kirjasto 
 

Kommentit

  1. Tästä kirjasta olen kuullut kyllä tosi paljon kehuja useammastakin eri lähteestä. Trilogia on hankittuna, kunhan vaan saisi sen jossain kohtaa luettua. Nuo Will Smith-gifit kyllä ilmaisevat hyvin turhautumisen suomalaiseen kustannuspolitiikkaan :D Toisaalta on tämä sentään parempi, että on aloitettu suomentaminen sarjan alusta eikä vaikka keskeltä, mitä joskus sitäkin näkee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tehty niin vaikeaksi ja veikkaan että sääntö suomi ja kenties vähäiset resurssit ovat iskeneet tämänkin kohdalle. On se niin väärin, monta muutakin hyvää sarjaa on jäänyt suomentamatta loppuun!

      Poista
  2. Tämä on niin ihana ja tunteellinen sarja! Itsekin suunnittelin kahden ekan kirjan uudelleen lukemista, mutta se on vaan jäänyt. Muistan itsekin kuinka karvas pettymys oli, kun luin ettei kolmatta osaa ole suomennettu. Nykyään onneks englanniksi lukeminen ei ole suuri este ja löysin kirjan Adlibriksestä, niin tappio ei tunnu yhtä pahalta kuin muutama vuosi sitten. Harmikseni en ole vielä ehtinyt kolmanteen osaan tarttua, mutta eiköhän senkin hetki koita pian :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä pettymyksistä on välillä vaikea leppyä, varsinkin kun kohdalle osuu näinkin hieno sarja. Ja vielä ehtii, vaikka tämä ''so many books, so little time'' ei ikinä tunnu häipyvän niskan päältä :D

      Poista
  3. Tämä kirja on iiiihana ja jatko-osat pistävät sydämen murskaksi. On ihan valtava sääli, ettei kolmatta osaa koskaan käännetty, sillä se oli niin ihan! Mutta toisaalta jos ja kun viimeisen osan englanniksi luet, pääset nauttimaan Laini Taylorin huikeasta kirjoituksesta. On meinaan niin kaunista tekstiä että tulee tippa linssiin jo siitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuaa, halkean kohta! Sitä alkaa kuvittelemaan mitä kaikkea tässä vielä tulee tapahtumaan että välillä ihan pelottaa. Mutta uskon vahvasti, että nautin muistakin osista, ja meinaan tosissaan innostua lukemaan sarjan alusta vielä englanniksi! En taida saada tarpeekseni tästä ihan vielä :'D

      Poista

Lähetä kommentti