Cassandra Clare: Tuhkakaupunki

Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, ei varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. Lisäksi Claryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa.

Mutta pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on vastuussa yksin Clary, taistelijoista kokemattomin...

Vielä Varjojen kaupungit -sarja jaksaa kiinnostaa aika paljonkin ja lähinnä siksi että pysyisin kärryillä tämän sarjan jatko-osissa sekä muiden Cassadra Claren sarjojen parissa. Clare ei ole päästänyt irti varjometsästäjistä ja kaikki kolme hänen sarjaasa (Varjojen kaupungit, The Infernal Devices & Varjometsästäjät) keskittyvät samaan maailmaan.

Luukaupunki miellytti oikein kivasti ensimmäisellä ja toisella lukukerralla, mutta Tuhkakaupunki ei puolestaan hurmannut ja minusta tuntuu, että vielä vähemmän kuin ensimmäisellä lukukerralla. Kokonaisuudessaan kirja oli aika tasapaksu ja tylsä. Hahmotkin, jopa Jace josta olen pitänyt niin ylimielinen kuin onkin, ärsyttivät yllättävän paljon tässä osassa. Clary etupäässä. Voin kuitenkin ymmärtää silloisen ihastumiseni Jaceen. Simon, Alec ja Magnus Bane jaksoivat puolestaan miellyttää läpi kirjan, olivat sentään niin söpöjä.

Tuhkakaupunki käsittelee pitkälti perheasioita, Valentinen suunnitelmia sekä salaisuutta, mikä paljastui ensimmäisessä osassa. Niistä päästäänkin naurattavan ennalta-arvattaviin juonenkäänteisiin, jotka minulle olivat jo tuttuja ettei niihin osannut tai pystynyt reagoimaan mitenkään. Paljon keskityttiin edestakaiseen draamaan hahmojen välillä, enemmän mitä toimintaan, mikä oli suurin syy mielenkiinnon vähentymiseen. Näistä huolimatta kirjasta löytyi muutamia jännittäviä ja hauskoja hetkiä eikä tehnyt ihan niin pahaa lukea kirja loppuun.

En voisi sanoa viihtyneeni tämän osan parissa älyttömästi, mutta toisaalta tämän luki nopeaa eikä se vaatinut paljon keskittymistä. Claren yliluonnollinen maailma olentoineen ja riimuineen on edelleen kiehtova ja odotan sekalaisin tuntein mitä muuta Clare on keksinyt jatko-osiin. Onhan sarjaan on kertynyt yhteensä kuusi osaa ja sivumäärältään ne ovat kaksinkertaisia. Kolmeen ensimmäiseen osaan verrattuna siis. Se jää nähtäväksi.

Seuraavaksi olisi vuorossa Lasikaupungin uusinta, josta oman muistini mukaan pidin näistä kolmesta eniten.

★ ★
Sivuja: 399
Suomentaja: Terhi Leskinen
Kustantaja: Otava (2010)
Mistä luettavaksi: Kirjasto 
Alkuperäinen teos: City of Ashes (2008)

Kommentit