Jennifer L. Armentrout: Opal

After everything, I’m no longer the same Katy. I’m different... And I’m not sure what that will mean in the end. When each step we take in discovering the truth puts us in the path of the secret organization responsible for torturing and testing hybrids, the more I realize there is no end to what I’m capable of. The death of someone close still lingers, help comes from the most unlikely source, and friends will become the deadliest of enemies, but we won’t turn back. Even if the outcome will shatter our worlds forever.

Together we’re stronger... and they know it.

Jokin minua veti tämän puoleen, olikohan halu tietää miten tämä sarja päättyy tai sitten viime aikainen Armentroutin kirjojen selaaminen Goodreadsissa. Heh. No. Ainakaan kannet sitä eivät tehneet.

Muistan kuinka Onyx päättyi ja kokonaisuudessaan olin osasta positiivisesti yllättynyt. Tämä siksi, koska ensimmäinen osa Obsidian ei kolahtanut kovin lujaa sen Twilight rip offin takia ja minulle jäi hyvin skeptinen olo jatko-osista, mutta Onyx tarjosikin toimintarikkaan, mielenkiintoisen ja jännittävän lukukokemuksen.

Opal jatkaa siitä mihin Onyx jäi ja Daemonin sekä Deen kuolleeksi luultu veli Dawson on palannut. Kysymys kuuluukin onko hän sama Dawson ennen katoamistaan ja mitä hän on valmis tekemään saadakseen rakastettunsa takaisin. Muistellessani kaksi aiempaa osaa, Opal ei poikkea niistä oikeastaan kuin parilla seikalla. Juonen kulku tuntui lähes samalta eli hahmot käsittelevät edellisen osan tapahtumia pienellä draaman poikasella, joista sitten kinastellaan yhdessä ja erikseen. He kohtaavat uuden uhan, jonka selvittämiseksi he tarvitsevat apua uusilta ja yllättäviltä tahoilta.

Kyse ei ole enää yksinkertaisesti Luxeneista, Arumista, DOD:sta vaan he ovat nyt osa isompaa kokonaisuutta ja Opal lähestyy tätä varovaisin askelin. Toisin sanoen Armentrout tarjoaa jännittäviä tapahtumia sekä uusia mielenkiintoisia hahmoja, mutta ei yhtä kiitettävästi kuin Onyxissa. Huomion vei, odotetusti kyllä, Katy ja Daemon ja heidän suhteensa.

Välillä Daemonin leikkimielisyys ja oman egonsa paisuttaminen sai minut hykertelemään ja nauramaan niin kuin edellisissäkin osissa ja jopa Katyssakin alkoi nousta esiin kickass meininkiä, josta olin tyytyväinen. En olen kuitenkaan vielä täysin lämmennyt Katylle ja Daemonille. Heillä on jatkuva eipäs juupas moodi päällä ja polkivat paikallaan turhan itseppäisinä asioissa, joiden ei pitäisi mielestäni olla enää ongelmana. Aiemmin se toimi paremmin kun he eivät olleet vielä ns yhdessä, mutta nyt olisi jo aika puhaltaa yhteen hiileen.

Ja jälleen loppu sai jälleen mielenkiinnon herämään, vaikka se ei yhtä yllättävä ollut kuin Onyxissa. Täytyy kuitenkin sanoa, että mielikuvituksen juostessa lujaa viimeisten kutkuttavien sivujen aikana olin syvästi liikuttunut ja ensimmäistä kertaa pari sai minut kääntymään täysillä heidän puolelleen. Voi veljet, Daemon. Luin sen kahteen kertaan. Se kohtaus iski, mikä edelleen ihmetyttää minua.


Olen melko ristiriitaisella kannalla. En tahtonut välittää Katyn ja Daemonin suhdedraamasta ja romantiikkaakin oli mielestäni himpun verran liikaa. Kuitenkin asiat, jotka pyörivät tämän ulkopuolella taas kiinnostivat todella paljon; Dawson, Luc, DOD, tosin omaksi harmikseni tarpeeksi ei liikuttu niiden suunnilla. Blakesta puolestaan en nyt sano muuta kuin I knew it. 

En ole enää yhtä skeptinen jatko-osia kohtaan eli aion jatkaa tämän parissa vielä. Toivottavasti Origin, mikä on sarjan neljäs osa, tarjoaa enemmän jännittäviä ja katalia suunnitelmia ja vähemmän.. no siirappia.

   
★ ★
(2,5-3 tähteä) 
Sivuja: 452
Kustantaja: Entangled Teen
Ei ole suomennettu
Kindle Edition 

Kommentit

Suositut tekstit