torstai 30. maaliskuuta 2017

My Life in Books Tag

Olen ihan liekeissä. En malta pitää näppejäni erossa läppäristäni saati Bloggerista ja postauksia on tullut aloitettua jo monta. Tehdään tähän väliin kuitenkin eräs book tag, joka tuli vastaan oikeastaan samasta kirjablogista kuin The Book GIF Tag, jonka tein about vuosi sitten.

Idea vaikutti kivalta ja sen erityisempiä syitä lähdin itsekin pohtimaan tätä tagia. Saattepahan tietää minusta himpun verran lisää. Tekisi kyllä hirveästi mieli tehdä jälleen The Book Gif Tag, mikä viimeksi oli sairaan hauskaa. Tässä kuitenkin vähän elämästäni kirjoissa.


1) Find a book for each of your initials


J. = Jäljitetty - Elina Rouhiainen

K. = Kohtalo - Hugh Howey

R. = Rajalla - Ally Condie

P.S. Mietitkö samaa kuin minä? Olen miettinyt tätä niin kauan kuin näin/kuulin/luin hänen nimensä ensimmäistä kertaa. Jännää.


2) Count your age along your book shelf- which book is it?


Ikäni on 25 ja laskin ylhäältä lähtien, vasemmalta oikealle. Ja kirja numero 25 on......... 


Rosamund Hodgen Crimson Bound. Tekeepä mieli lukea tämä heti! Niin kaunis kansi.


3) Pick a book set in your city/state/country.

 
Suomeen sijoittuva kirja? Elina Pitkäkankaan Kuura hyppäsi mieleeni ensimmäisenä.


4) Pick a book that represents a destination you would love to travel to.


Haluasin matkustaa Skotlantiin ja nähdä sen kauniit vuoristomaisemat ja kaupungit. Sen sai aikaan mikäpä muukaan kuin Diana Gabaldonin Matkantekijä -sarja.


5) Pick a book that's your favourite colour.

Voi kun minulla olisikin yksi lempiväri.. Mutta jos nyt pitää valita niin

 
Sininen ja sen eri sävyt ovat kauniita. Ja siksi en ikinä unohda tätä kantta. Vau.


6) Which book do you have the fondest memories of?

Vaikea sanoa. Hellyyttäviä muostoja jos minulla on niin hyvin vähän, mutta yksi nimenomainen kirja ihastutti niin paljon, että kaipa se sopii tähän kohtaan paremmin kuin hyvin: Rainbow Rowellin Eleanor & Park.


7) Which book did you have the most difficulty reading?
 
Täytyy sanoa, että niin paljon kuin pidin J.R. Wardin Herätetystä rakastajasta, teki Ward lukemisesta välillä vaikeaa sen kiduttavan sisällön takia.
 
 
8) Which book in your TBR pile will give you the biggest sense of accomplishment when you finish it?
 
G.R.R. Martinin Valtaistuinpeli. Voi että vieläkin tuntuu, etten saa itseäni kyseisen kirjan pariin. Hyllyllä se nätisti minua odottaa ja sitten onkin kunnon voittajafiilis kun pääsen ensinnäkin käsiksi kirjaan ja vielä lukemaan sen loppuun.


Ja siinä se oli. Taidankin seuraavaksi raapustaa ajatuksia lukemistani kirjoista. Tulossa olisi Stepahie Garberia, Colleen Hooveria, J.R. Wardia ja Danielle L. Jenseniä. Ainakin näin aluksi. Ehkä yksi postaus ehtii vielä tänään ulos? Katsotaan.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Cassandra Clare: Luukaupunki

15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe - ei edes hänen paras ystävänsä Simon.

Kun sitten Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Clary tutustuu varjometsästäjiin, jotka hallitsevat yliluonnollisten olentojen maailmaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.

Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä Jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta voimaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla hän saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti...


Olen lukenut sarjaa ennenkin, muutama vuosi ennen blogejani ja ajattelin hypätä takaisin  ja palauttamaan muistiin kolme ensimmäistä osaa, jotta minun olisi helpompi jatkaa viimeisimpien osien kanssa, joita en ole siis vielä lukenut. Tämä on ollut aikomuksenani jo pitkään, mutta luulen että kirjoihin pohjautuvan televiosarjan myötä alkoivat kirjat kiinnostaa nyt kaikkein eniten. Myös Cassandra Claren muut tähän samaan maailmaan kuuluvat sarjat kuten The Infernal Devices ja The Dark Artifices, jonka ensimmäinen osa Lady Midnight onkin saamassa suomennoksen (Keskiyön valtiatar), kiinnostavat tällä hetkellä paljon.

Luukaupunki tarjosi aikalailla samantuntuisen lukukokemuksen kuin ensimmäisellä kerralla. Viihdyin kirjan parissa hyvin loppuun asti, juoni oli todella mielenkiintoinen ja kaikista eniten pidin tästä synkähköstä Varjometsästäjien maailmasta. Tämän lisäksi mielenkiintoa pitivät yllä menneisyyden salaisuudet, joilla oli paljon painoarvoa tämän kirjan tapahtumissa ja jotka tulevat kummittelemaan seuraavissa osissakin. Tai niin ainakin muistelen. En aio avata juonta tämän enempää, koska uskon, että monet ovat jo aika hyvin tai vähänkin perillä mistä tässä kirjassa on kyse.

Hahmot olivat yhtä aikaa huvittavia että ärsyttäviä teinejä, joiden tilanteita ja seikkailuja oli jännittävää seurata, vaikka hahmojen vanhat ja uudet ihmissuhde kuviot saivatkin välillä kulmat koholle ja kurttuun. Jase saattoi huvittaa ja ihastuttaa minua enemmän muutama vuosi taaksepäin, en kuitenkaan tällä kertaa lämmennyt hänen ilkikuriselle esitykselleen yhtä voimakkaasti. Sitä oli mielestäni liikaa. Claryn suhteen en oikein osannut sanoa juuta enkä jaata. Hän oli melko väritön eikä hän jaksanut olla paljoa muuta kuin järkyttynyt. Asiassa kuin asiassa.

Toisaalta taas mitäpä teini-ikä olisi jos ei tunteita ja tietämättömyyttä eikä heistä ei kuitenkaan loppujen lopuksi voiniut olla piittaamatta. He jäivät piirteillään ja persoonallisuuksillaan hyvin mieleen (hyvänä esimerkkinä Magnus Bane) ja heistäkin jännittävien tapahtumien lisäksi halusi tietää enemmän, kerta  Clare oli heittänyt pienen yllätävän käänteen mukaan. Itse yllätyin tästä positiivisessa mielessä, tosin olin osannut odottaa toisen osan täyskäännöstä tähän samaan asiaan liittyen.

Cassandra Claren kehittelemä Varjojen kaupungit on innostava nuorten fantasiasarja, jossa yhdistyvät tutut yliluonnolliset olennot kuten vampyyrit, ihmissudet, keijut sekä enkelit. Mukaan mahtuu tietty omaperäisiä tapahatumapaikkoja (esim. Luukaupunki), hahmoja (esim. Hiljaiset veljet) sekä maagisia ominaisuuksia (esim. riimut) ja näillä Clare on mielestäni on onnistunut tarjoamaan hyvää, kevyttä ja viihdyttävää nuortenfantasiaa.


★ ★ ★
Sivuja: 443
Suomentaja: Terhi Leskinen
Kustantaja: Otava (2010, pokkari)
Alkuperäinen teos: City of Bones (2007)
Kirjastosta

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Marie Lu: Prodigy

Injured and on the run, it has been seven days since June and Day barely escaped Los Angeles and the Republic with their lives. Day is believed dead having lost his own brother to an execution squad who thought they were assassinating him. June is now the Republic's most wanted traitor. Desperate for help, they turn to the Patriots - a vigilante rebel group sworn to bring down the Republic. But can they trust them or have they unwittingly become pawns in the most terrifying of political games?

Ensimmäinen osa Legend tuli luettua vuosia sitten, tarkalleen kolme vuotta sitten ja muistan että tykkäsin lukamastani enemmän kuin vähän. Legendin tapahtumat eivät ole kadonneet täysin, mutta pieniä aukkoja on. Esimerkiksi selitykset Amerikan kahtia jakoon eivät herätä muistikuvia ja taisikin olla, että mielestäni syitä ei edes riittävästi tarjottu tai sitten en vain ollut Legendiä lukiessa kovin tarkkana. Mikä on hyvinkin mahdollista.

Aika vain vierähti enkä ole tarttunut toiseen osaan, Prodigyyn vasta kun nyt. Ja voi että kirja vetäisi mukaansa heti! Olenkin tällä hetkellä liimautunut ulkomaisten YA:n kirjojen pariin ja vaikeaa sitä on päästä näistä eroon. Varsinkin kun niin monta hyvää on tullut vastaan. Ja Prodigy jatkaa tätä mahtavaa YA putkea täydellisesti.

Day ja June ovat pakosalla edellisten traagisten tapahtumien johdosta ja nyt henkisesti sekä fyysisesti haavoittuvina he kävelevät kohti uusia suunnitelmia. He liittoutuvat yhteen kapinallisen ryhmän Patriosin kanssa, joiden tavoitteena on saada Amerikka loistamaan. Tietenkään asiat eivät ole aivan sitä miltä ne näyttävät ja June sekä Day kulkevat järjen ja sydämen äänten johdattamina sodan keskellä.

Prodigy paikkasi aiemmin pohtimiani aukkoja hienosti. Selitystä tarjottiin heti hyvään tahtiin ja olin enemmän kuin tyytyväinen saamiini vastauksiin niin hirvittäviä kuin ne olivatkin. Mutta mitäpä muuta sitä odottaa hyvältä dystopialta? Dystopinen maailmankuva laajeni hallitsevasta Republiceista valtaa havitteleviin Patriotseihin sekä jo aiemmassa osassa mainittuun ja haaveiltuun Coloniesiin. Palaset alkoivat loksahtaa paikoilleen vakuuttavasti ja tiedonhaluni kasvoi sivu sivulta enemmän.

Minulla oli epäilyni kenellä ei ole puhtaat jauhot pussissa ja eniten minua mietitytti Patriotsien johtajan Razorin aikeet. Kieltämättä hänen puheet paremmasta Amerikasta kuulostivat liiankin hyviltä, mutta entäpä uuden Republicien johtajan laita? Luottamuksen herättämistä ennen todellista takaiskua? Kieltämättä en voinut olla ajattelematta, että joutuivatko Day ja June kenties molempien vedättämiksi, mutta silti Razor huudatti hälytyskelloja eniten.

Meno ei lopahtanut hetkeksikään. Koko ajan tapahtui jälleen Junen ja Dayn näkökulmista katsottuina ja Marie Lu on pitänyt yllä piinaavaa jännitystä läpi kirjan. Koko ajan minua vaivasi tunne, että kohta jotain kamalaa tapahtuu niin kuin Legendissä ja niinhän siinä kävi.  Se meni tunteisiin. Huh että meni. Hahmojen luottamuspula oli raastavaa luettavaa ja pakosta se sai mahan muljahtamaan. Ja loppu. Itkuiksi meni. Marie Lu on kirjoittanut todella henkeäsalpaavasti ja sydäntäsärkevästi, etten voinut kuin istua paikallaan luettuani kirjan loppuun. Halusin hypätä heti sarjan viimeisen osan, Championin kimppuun kun taas toisaalta halusin pienen hengähdystauon. Pelon, surun ja jännityksen sekaisin tuntein lähden, tosin vähän myöhemmin sarjan viimeisen osan pariin. Ja mitä kaikkea viimeinen osa tarjoakaan?!

Mahtava, täydellinen ja niiiin tunteikas jatko-osa! Suosittelen lämpimästi tutustumaan sarjaan, mikäli et ole sitä vielä tehnyt.

★ ★ ★ ★ ★
Sivuja: 356
Kustantaja: Penguin Books (2013)
Ei ole suomennettu
Kirjastosta