tiistai 24. tammikuuta 2017

Marissa Meyer: Cress

In this third book in Marissa Meyer's bestselling Lunar Chronicles series, Cinder and Captain Thorne are fugitives on the run, now with Scarlet and Wolf in tow. Together, they're plotting to overthrow Queen Levana and prevent her army from invading Earth.

Their best hope lies with Cress, a girl trapped on a satellite since childhood who's only ever had her netscreens as company. All that screen time has made Cress an excellent hacker. Unfortunately, she's being forced to work for Queen Levana, and she's just received orders to track down Cinder and her handsome accomplice.

When a daring rescue of Cress goes awry, the group is splintered. Cress finally has her freedom, but it comes at a higher price than she'd ever expected. Meanwhile, Queen Levana will let nothing prevent her marriage to Emperor Kai, especially the cyborg mechanic. Cress, Scarlet, and Cinder may not have signed up to save the world, but they may be the only hope the world has.


Jäin Marissa Meyerin The Lunar Chronicles -sarjaan suunnattomasti koukkuun heti ensimmäisen osan Cinderin jälkeen viime vuoden puolella ja vielä pahemmin toisen osan, Scarletin jälkeen. Minun oli pakko lukea loput osat heti perään ja palata vielä takaisin nauttimaan parhaista paloista jokaisesta osasta.  Ihastuin Disneyn klassikkosatujen mukaelmaan, mikä oli toteutettu mahtavilla fantasian ja scifin aineksilla, jotka tekivät tästä niiiiiiiin


Siitä on jo jonkin aikaa kun luin Scarletin, mutta muistan vielä kuinka ravisteltu olo minulla oli kirjan luettua. Scarlet sekä Wolf taistelivat hengestään kauhean tragedian jälkeen Levanan vaarallisten ja kontrolloitujen sotureiden olinpaikassa Rankassa ja koko tilanne kyseisessä paikassa pisti niskavillat pystyyn. Cress jatkaa vahvasti näistä tapahtumista. 

Näkökulmat lisääntyvät kun hahmojen roolit kasvavat ja kirjan nimen mukaisesti Cress hyppää seikkailuun mukaan ylhäältä käsin. Cress oikeastaan ilmaantui mukaan jo ensimmäisessä osassa kun hän antoi Cinderille tärkeän viestin koskien Kain ja pahan kuningattaren Levanan häitä. Cress on lukittuna alukseen avaruudessa ja on velvoitettu hankkimaan hyödyllisiä tietoja maasta. Juoni kulkee kohti Afrikkaa ja sen aavikkoja kun Cinder yhdessä Scarletin, Wolfin, Thornen sekä Ikon kanssa lähtevät pelastamaan Cressiä vihollisten kynsistä ja onnistuvatkin muutamaa seikkaa lukuunottamatta. Kai puolestaan tuskailee hääsuunnitelmien kanssa ja yhdessä nämä tapahtumat omine mutkineen tekivät Cressistä niin miellyttävän kirjan että oksat pois. 

Vauhtia, vaarallisia, tiivistunnelmaisia ja ihastuttavia tilanteita löytyi yllinkyllin eikä meno hidastunut kertaakaan.  Hahmot joutuvat kamppailemaan valintojen kanssa, jotka saivat minutkin lukijana haukkomaan henkeä. En voi sanoa mitään mistä en olisi tykännyt. Sarja on tässä kohtaa hurjassa ylämäessä ja vaikka jokaisesta osasta tykkään älyttömästi, on Cress vahva suosikkini.

Sarjan hahmot ovat hyvässä ja pahassa täyttä kultaa enkä ole voinut sanoa tätä kovin useasti.  Tähän mennessä Cinder, Iko, Kai, Wolf ja Thorne ovat iskeneet ällikällä ja nyt Jacin pienestä epäroinnistä huolimatta toi kivaa jännitettä hiljaisella olemuksellaan. Cress ja Thorne ovat kirkkaammassa valossa tämän kirjan aikana viemättä huomiota kuitenkaan muista ja kirja vahvistaa tunnettani heistä yhä enemmän. Thorne jaksaa ilahduttaa kovasti viakkaana ja vitsikkäänä veijarina ja myös taitava hakkeri Cress muiden hahmojen rinnalla erottuu joukosta ja hurmaa viattomuudellaan ja ujoudellaan. 

Scarletin alussa Thorne sai minut ajattelemaan Jack Sparrowia, lopussa puolestaan ja vielä varmemmin minut vakuutti Cressin alku, että Thorne muistuttaa erästä toista Disneyn hahmoa. Ja ketä muutakaan kuin Kaksin karkuteillä elokuvan Flynn Ryderiä. Miltä sinusta tuntuisi kun tämä kuva tässä alhaalla ilmestyy mieleesi joka kerta kun Thorne puhuu?

Ei jessus. 

Lempihahmoja valitessa lista on pitkä ja parhaista parhaimmat ovat Cinder, Kai, Wolf sekä Thorne (Cinderin ja Kain tapaaminen lopussa, ah, sai perhoset lepattamaan vatsasssa). Cinderissä on sitä mahtavaa henkistä vahvuutta, josta pidän ja hänen omaperäisyytensä osaksi kyborgina on maittava lisä. Kai ihastuttaa lojaalisuudellaan ja tietysti prinssin charmillaan ja Wolfissa puolestaan on herkkyyttä, mikä onnistuu saamaan minut aivan kippuralle.

Entäpä kaukana Kuun valtakunnassa oleva Winter? Todella mielenkiintoinen versio Lumikista ja paloin halusta tietää hänestä ja hänen tilanteestaan enemmän. Myös Levana pahiksena on napakymppi. Häntä inhoaa sydämensä pohjasta, mutta vihasta sokaistunut hahmo antaa tilaa pienelle ymmärrykselle ja myötätunnollekin.  Winter päättää tämän hienon trilogian, mutta siitä lisää myöhemmin!

Todella riemastuttava, synkkä, hengästyttävä ja ihastuttava!

★ ★ ★ ★ ★
Sivuja: 550
Kustantaja: Puffin Books
Ei ole suomennettu
Kirjastosta  
|
Nyt kuitenkin tämä trilogia löytyy omasta kokoelmastani!!!! 

lauantai 21. tammikuuta 2017

Pintip Dunn: Forget Tomorrow

Imagine a world where your destiny has already been decided…by your future self.

It’s Callie’s seventeenth birthday and, like everyone else, she’s eagerly awaiting her vision―a memory sent back in time to sculpt each citizen into the person they’re meant to be. A world-class swimmer. A renowned scientist.

Or in Callie’s case, a criminal.

In her vision, she sees herself murdering her gifted younger sister. Before she can process what it means, Callie is arrested and placed in Limbo―a prison for those destined to break the law. With the help of her childhood crush, Logan, a boy she hasn’t spoken to in five years, she escapes the hellish prison.

But on the run from her future, as well as the government, Callie sets in motion a chain of events that she hopes will change her fate. If not, she must figure out how to protect her sister from the biggest threat of all.

Callie herself.

Ihana kansi! Osaavat nämä YA kannet sitten olla niin super hienoja. Juuri Forget Tomorrowin kansi herätti uteliaisuuteni heti eikä tiivistelmäkään kuulostanut yhtään pahalta. Maailmankuva oli mielenkiintoinen, jännittävä ja raikaskin verrattuna edellisiin lukemiini YA dystopioihin. Eletään maailmassa, jossa seitsemäntoista vuotiaat saavat näyn tulevaisuuden minältään näyttönä siitä missä he kulkevat päivien, kuukaisien tai vuosien päästä. Callie on odottanut näkyään paljon, kuitenkin näky ei vastaa hänen unelmiaan ja hän joutuu lain kouraan ja niin vangituksi. Kauhuissaan Callie yrittää selvittää miten välttää tämä odottamaton painajainen ja saa apua yllättäen pojalta, jonka kanssa ei ole puhunut vuosiin.

Forget Tomorrow kulki mielestäni hieman Outolinnun hengessä kuitenkaan sitä kopioimatta. Ihmiset ovat kuin kategoroitu urallaan, taidoillaan menestyneisiin, kohtaloaan paenneisiin sekä rikollisiin, joiden kohtaloa ohjaavat vaikutusvaltaiset ihmiset ja lait. Ja niin kuin sanoin, asetelma oli mielestäni karulla tavalla tosi hieno ja minulle tuli tunne, että mitä vain voi tapahtua sivujen aikana. Kuitenkaan upean kannen lailla sisältö ei ollut aivan yhtä loistokas.

Tällä kertaa ei ollut kyse ennalta-arvattavuudesta, kliseistä tai ärsyttävistä hahmoista vaan paikoin tylsästä juonen kulusta, mikä latisti tunnelmaa kappale toisen jälkeen. Callie haluaa pelastaa siskonsa itseltään voimakastahtoisesti heti näynsä jälkeen, mutta alkoivat ajatukset vaihtua vuosien takaiseen ihastukseen, Loganiin häiritsevän nopeasti. Toiminnallisesti ei edetty oikein minnekään jos ei oteta huomioon alun kutkuttavia ja jännittäviä tilanteita vaikka tapahtumapaikkoja ja tilaisuuksia löytyi.  Forget Tomorrow rakentui enemmän Callieta piinaavista kuvitelmista mitä tulisi tapahtumaan mitä hän ikinä päättääkin kuin että hän tekisi asialle jotain.

Callie ja Logan olivat ihan maittavia hahmoja. He jäivät liian söpöiksi ja jotenkin se ei tuntunut niin sopivalta tässä tapauksessa. En tuntenut negatiivisia tunteita heitä kohtaan vaan oloni oli rauhallisen neutraali. Callie astui täysin uudelle ja tuntemattomalle tielle tietämättään salaisuuksista itsestään ja läheltään ja mielestäni maailmaa selitettiin Callien näkökulmien kautta hyvin, joten sen takia en tuomitse juonta tai kyseisiä hahmoja täysin tylsiksi tai mitäänsanomattomiksi. Sisua tytöstä löytyi epäilyksien ja pelkojen alta, kuitenkin olisi ollut huimaa nähdä reilumpi annos päättäväisyyttä ja uskallusta ryhtyä toimeen haikailun sijaan.

Se miten tämä dystopiamaailma toimi ja mitä mysteerejä, kykyjä ja salaisuuksia sen ympärille on kertynyt piti minut kiinni kirjassa loppuun asti. Syyt näkyihin ja muihin tapahtumiin alkoivat paljastua mitä lähempänä Callie oli missionsa loppua ja jos johonkin niin tähän olin tyytyväinen. Salaperäisyys nyt kun sattuu vieläkin kiehtomaan hurjasti. Kirjan kenties tärkein paljastus kerrottiin hyvässä kohtaa enkä minä hoksannut ajatella sitä juuri lainkaan ja lopun (ei nyt ihan puskista tullut) käänne toi kirjalle pisteitä vielä lisää.

Forget Tomorrow oli tyydyttävä ja mielenkiintoinen sarjan aloitus, vaikka yhtä räjähdysmäiseksi se ei osoittautunut mitä odotin. Alkuun ja loppuun saatiin hyvää vauhtia, mutta näiden välille kertyi hamittavan tylsähköä ''menoa''. Olen kuitenkin innoissani jatko-osasta Remember Yesterday, sillä tiivistelmän mukaan hypätään vuosia eteenpäin Forget Tomorrowin tapahtumista, mikä sattui vähän yllättämään ottaen huomioon miten tämä osa päättyi. Palan halusta tietää mitä hahmoille on oikein tapahtunut niin monen vuoden jälkeen, etenkin Callielle ja mihin suuntaan kirjan maailma on kenties muuttunut.  

 ★ ★
Sivuja: 400
Kustantaja: Entangled Teen (2016)
Ei ole suomennettu
Omasta hyllystä

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

J.R. Ward: Peto

Mustan tikarin veljeskunnassa mikään ei ole niin kuin ennen. Sota Varjoja vastaan onnistuttiin välttämään, mutta vampyyreja vainoavat lesserit ovat vahvempia kuin koskaan aiemmin. Kun veljeskuntalaiset valmistautuvat hyökkäämään lesserien kimppuun, yksi vampyyreistä käy omaa sisäistä kamppailuaan...Rhagen, veljeskunnan sydämellisimmän jäsenen elämän piti olla täydellistä - tai ainakin täydellisen nautinnollista. Vakava loukkaantuminen taistelussa panee Rhagen arvioimaan arvojaan uusiksi, mikä vaikuttaa suuresti hänen ja hänen shellaninsa Maryn elämään. Mutta Maryllä on omat sotkut selvitettävänään. Solmujen aukeaminen joko lähentää rakastavaisia tai erottaa heidät ikiajoiksi...

Pientä varoitusta perään, luvassa on muutamia juonipaljastuksia mikäli et ole lukenut sarjaa kovin pitkälle.

Olen lukenut tämän aiemmin jo englanniksi, mutta se ei tietenkään estänyt minua lukemasta tätä suomeksi.  Pidin nimittäin tästä osasta paljon, koska Rhaaaaage! Peto on Mustan tikarin veljeskunta -fantasiasarjan 14 osa (huhhuh), mikä jatkaa vampyyrisoturien kamppailua niin sodassa kuin rakkaudessa. Oli ihana lukea Rhagesta ja Marysta lisää, vaikka välillä ajattelin, että tulisiko se vain pitkittämään turhaan sarjan juonen kulkua vai saisiko tarina tästä kenties hieman puhtia. Helpotuksekseni sain huomata, että Ward ei ole pelkästään palannut takaisin vanhaan tuttuun pariskuntaan vain kertoakseen heidän vaikeuksista vaan tarjonnut jatko-osia nähden jännittäviäkin tapahtumia. 

Rhagen mieltä painaa selvästi jokin asia, mutta soturi ei osaa nimetä sitä, mikä ajaa hänet lähes kuoleman porteille.  Maryn mieltä puolestaan piinaa huoli orvoksi jääneestä Bitty tytöstä eikä hän pysty jättämään tyttöä yksin. Vauva asiat ovat selvästi ajankohtaista sotureiden ja heidän vaimokkeiden kohdalla. Tosin se on lähtenyt liikkelle jo ihan alusta kun Torment ja Wellsie odottivat esikoistaan kunnes kauhea tragedia vei sekä äidin että syntymättömän lapsen ennenaikaisesti Haipuun sarjan kolmannessa osassa. Niin ensimmäisinä perheenlisäystä toivat Zsadist ja Bella, joka sai nimekseen Nalla. Monta osaa myöhemmin Laylan pullat ovat uunissa eikä aikaakaan kun Bethin kello alkoi tikittämään. 

Ei siis ihme, että ajatukset alkavat pyöriä myös muiden mielessä eikä Rhage ja Mary ole ajatustensa kanssa ainoita. Heidän lisäksi Assail, Layla ja yllätyksekseni muutama ihmishahmo saavat kertoa omasta näkökulmastaan, jotka yhdistyvät koko juoneen hienosti. Assail viimein päättää oman puolensa ja Laylan rakaus lähenee loppuaan ja sitä mukaan raskaudesta paljastuu lisää tietoa. Myös Omega, lessereiden luoja astuu esiin varjoistaan.

Ward yllätti minut kiitettävästi tällä osalla ja odotan jälleen innolla mitä tulevat osat tuovat tullessaan. Askelia on otettu lessereiden ja vampyyrien sodan suunnilla ja ehkä osaan jo arvata mihin ratkaisuun päädytään kun eräs käänne yllätti kirjan loppu puolella. Tosin mikäli osun arvauksessani oikeaan, en tiedä tuleeko koko sota saamaan uuden suunnan vai mitä. Tämän lisäksi kysymyksiä herättää Band of Bastardsin tilanne kun Xcor on sanonut itsensä irti ja on nyt vaikeassa tilanteessa, nimittäin veljeskunnan vankina.

Täytyy sekin vielä sanoa kerta siitä ei tule loppua: Lassiter teki sen taas. Ei muuta. Paitsi että nauroin taas vedet silmissä. Alan jo ihan tosissaan olla kärsimätön siitä, milloin tämä hulvaton ja esteetön heppu saa oman kirjansa. Wardin mukaan se on nimittäin tulossa.

Rhagesta ja Marysta sekä Bittystä kuullaan vielä Wardin Mustan tikarin perintö -sarjan toisessa osassa Blood Vow eikä ole vaikea arvata mikä tai kuka tulee aiheuttamaan pientä sekasortoa. 

Seuraava osa Mustan tikarin veljekunnsassa The Chosen tulee keskittymään vihdoin ja viimein (sano minun sanoneen) Laylaan ja Xcoriin. Tätä ovat varmasti monet sarjan fanit odottaneet piinaavasti ja itsekin olen halunnut jo tämän pois alta. On Laylan ja Xcorin draamat alkaneet jo vähän kyllästyttää jo niin monen osan jälkeen, ei kuitenkaan ihan niin pahasti. Heidän tilanteensa on kieltämättä mielenkiintoinen ja saapi nähdä mitä Ward on heidän kohdalleen keksinyt. 

★ ★ ★ ★
Sivuja: 549
Suomentanut: Timo Utterström
Kustantaja: Viisas Elämä (2016)
Alkuperäinen teos: The Beast (2016)