Courtney Alameda: Shutter

Micheline Helsing is a tetrachromat—a girl who sees the auras of the undead in a prismatic spectrum. As one of the last descendants of the Van Helsing lineage, she has trained since childhood to destroy monsters both corporeal and spiritual: the corporeal undead go down by the bullet, the spiritual undead by the lens. With an analog SLR camera as her best weapon, Micheline exorcises ghosts by capturing their spiritual energy on film. She's aided by her crew: Oliver, a techno-whiz and the boy who developed her camera's technology; Jude, who can predict death; and Ryder, the boy Micheline has known and loved forever.

When a routine ghost hunt goes awry, Micheline and the boys are infected with a curse known as a soulchain. As the ghostly chains spread through their bodies, Micheline learns that if she doesn't exorcise her entity in seven days or less, she and her friends will die. Now pursued as a renegade agent by her monster-hunting father, Leonard Helsing, she must track and destroy an entity more powerful than anything she's faced before . . . or die trying.

Lock, stock, and lens, she’s in for one hell of a week.

Kauhukirjallisuus on genre, jonka kirjoja en ole paljon lukenut, sillä en ole löytänyt tarpeeksi mielenkiintoisia teoksia kyseisen genren alta. Bloggaamisen aikana kuitenkin vastaan on ehtinyt tulla vastaan hyviä suosituksia ja olenkin jo ehtinyt muutaman kirjan lukea genren alta; Stephen Kingin Revolverimies, Bram Stokerin Dracula ja nyt Courtney Alamedan Shutter

Kahden aiemmin mainitun teoksen perusteella kiinnostus kyllä kasvoi genreä kohtaan, mutta en vielä ollut täysin hurmaantunut siihen. Shutterin perusteella kuitenkin on helppo sanoa kauhukirjallisuudelle hell yeah!

Ajattelin ensin, että tulen pitämään Shutterista neutraalin rajoissa (huom aiemmin mainittu), kolmen tähden paikkeilla, mutta sainkin jäätävän hyvän lukukokemuksen. Shutter oli toimintaa täynnä fantasian ja kauhun pyörteissä, jota oli valehtelematta hurjaa lukea! Alameda on onnistunut kuvaamaan tapahtumia yksityiskohtaisesti, joita oli mahtavaa ja karmaisevaa kuvitella mielessä. Mielestäni kirja ei ollut kuitenkaan pelottava eikä ahdistava, koin enemmänkin sellaista kiehtovaa jännitystä. Kyllä muutama ei niin kaunis ja shokeeraava kohtaus tapahtui, mutta taisin olla enemmän innoissani kuin peloissani he he.

Kirjaa tähdittää Micheline Helsing, joka on kuuluisan suvun viimeisimpiä jälkeläisiä ja jolla on kyky nähdä elävien kuolleiden auroja. Vahvan tiiminsä, nerokkaan tekniikkaihmeen Oliverin, kuolemaa ennustavan Juden sekä luottomiehen ja pitkäaikaisen ihastuksen Ryderin kanssa he jahtaavat ja tuhoavat yliluonnolliset tappajat. Uusin tehtävä pistää heidän henkensä vaakalaudalle ja heillä on vain rajattu määrä aikaa selvittää ja poistaa heidän henkeään uhkaava tekijä(t).

Yhteys Bram Stokerin Draculaan oli todella mielenkiintoinen ja mielestäni Alameda on hyödyntänyt tätä kauhuklassikkoa täydellisesti. Shutter on kuin eräänlainen jatko-osa Draculalle, jossa keskitytään kyseisessä klassikossa esiintyneiden hahmojen jälkeläisiin ja pienen osansa sai myös itse kirjailija Bram Stoker. Sukuhistoriaa selvitetään ohimennen niin, ettei se häiritse juonenkulkua eikä ilmoille jää häiritseviä epäselvyyksiä. Draculan tarinasta kiinnostuneena siitä olisi halunnut kuulla mielellään lisääkin.

Kerta kauhugenre ei minulle ole erityisen tuttu ja aaveiden sekä demonien metsästys on minulle tuttua vain Supernaturalin (<3) kautta, ajatus kamerasta, jonka avulla kukistetaan kyseiset oliot kuulosti raikkaalta tuulahdukselta. Tietenkään se ei ollut ihan niin simppeli juttu mitä äskeinen lause antoi ehkä ymmärtää ja siksipä tässä innosta puhkun. Kuin olisin ollut yhtä aikaa sekä tutulla että tuntemattomalla tutkimusretkellä.

Micheline oli sankari parhaimmillaan; rohkea, inhimillinen, virheitä tekevä ja silti puoltaan pitävä. Ja vaikka kertojan ääni kuului Michelinelle eivät Ryder, Oliver ja Jude jääneet ihan vaisuiksi hahmoiksi. Ryder oli ihanimpia ihastuksen kohteita ikinä. Fallenin jälkeen hänen kultainen ja luottavainen persoona tuntui suorastaan harvinaiselta herkulta ja rakastettavalta. Oliverissa ja Judessa oli ystäväainesta maittavine naljailujineen, mitkä tasapainottivat jo valmiiksi vakavaa ja hengästyttävää tunnelmaa.

Kuulostaa aika täyedlliseltä hahmojoukolta, mutta sitä se olikin. Heidän tunteissa ja taidoissa löytyi eroavaisuuksia, mutta pohjimmiltaan heissä kaikissa piili vakuuttava ja voimakas yhteishenki. Kaveria ei jätetä -henki säilyi murtumattomana viimeiseen sivuun asti etten voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Mahtavat hahmot, yliluonnollinen ja kauhun sekainen maailmankuva, räiskyvä toiminta, jotain lainattua ja jotain uutta tekivät tästä täyden kympin paketin.

Se miten Shutter tuli päätökseen ei antanut ainakaan varmaa aihetta jatkolle, sillä olennaiset asiat tulivat aika hyvin selville ja päätökseen.  Tietyille asioille jäi vähän tarttuma pintaa ja niistä heräsi muutama utelias kysymys, mutta onko niissä tarpeeksi jatko-osaan tai -osiin asti?  On toisaalta harmi, ettei näistä hahmoista välttämättä kuulla enää tässä jännittävässä maailmassa kun taas ehkä on parempi jättää tämä kultakimpale rauhaan.

★ ★ ★ 
Sivuja: 384
Kustantaja: Feiwel & Friends (2015)
Ei ole suomennettu
Omasta hyllystä

Kommentit