sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla

Nuori 17-vuotias Aria on elänyt koko elämänsä Reverien kaupungissa, jonne ruoka, vesi ja jopa hengitettävä ilma tuodaan ulkopuolelta. Suljetun kaupungin ihmiset elävät arkeaan virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen läheisyys on harvinaista: kaikki elämykset kivuntuntemuksia myöten tuotetaan keinotekoisesti. Aria ei ole koskaan nähnyt oikeaa taivasta, aurinkoa, tulenliekkejä tai metsän puita.

Ulkopuolella elävä Perry sen sijaan on kamppaillut aina todellisten ja pelottavien haasteiden kanssa. Vaaralliset kulkutaudit, nälkä ja rajut eetterimyrskyt ovat arkipäivää sekä Perrylle että hänen heimolleen. Ekologisen katastrofin kokeneessa maailmassa jokainen taistelee olemassaolostaan, ja kun Aria onnettomuuden seurauksena häädetään omiensa joukosta, tulee Perrystä puolustuskyvyttömän tytön ainoa toivo. Odottamaton kohtaaminen muuttaa sekä Arian että Perryn elämän tavalla, josta on kiinni enemmän kuin on lupa toivoa...

Veronica Rossin Paljaan taivaan alla -trilogia on pitänyt lukea alusta jo jonkin aikaa. Minulta on lukematta sarjan päätösosa Yhä sininen taivas, mutta edellisten osien tapahtumat ja mieltymät olivat vähän hukassa ja siksipä palasin takaisin alkuun. Muistan heikohkosti sen, että pidin lukemastani enemmän kuin hyvin, mutta tarkalleen ottaen miksi ja mitä juonessa oikein tapahtui?

Juoni palautui sivu sivulta paremmin muistiini ja nyt muistan paremmin miksi pidin kirjasta. Pääasiassa kirjan hahmot olivat the thing ja saivat aikaan suurta ihastusta. Aria, Perry sekä Roar olivat vahvoja suosikkejani. Roar jaksoi naurattaa ja ilahduttaa rennolla ja hassulla luonteellaan, Perry sekä Aria vakuuttivat puolestaan jatkuvalla henkisellä kasvulla.

Lempihahmoni mukaan lukien myös dystopinen, kahtia jakautunut maailma oli itselleni yhtäaikaa karua ja kiinnostavaa luettavaa. Varsinkin asukkien ja villien väliset erot tietämyksissään toivat hullunkurisia tilanteita kun lukijalle ne ovat melko itsestään selvyyksiä.

Aisti yliherkkyys oli oiva, kiehtova ja ahdistava ominaisuus. Miltä tuntuisi kun joku kuulisi sinut kilometrien päästä tai pystyisi haistamaan mitä tunnet? Kyky ajatusten lukemiseen on aika tutuksi tullut piirre nuorten fantasioissa, mutta Paljaan taivaan alla -kirjassa tämä tuntui jotenkin todellisemmalta kahden näkökulman kautta, joissa kuullaan kyvyn omaavan sekä niiden joilla ei kyseisiä kykyjä ole tuntemuksia ja mitä se saa heissä aikaan. 

Sekaan ripaus salaperäisyyttä, romantiikkaa, uusia uhkia ja niistä selviytymistä, juuri nämä tekevät Paljaan taivaan alla -kirjasta miellyttävän, jännittävän ja ihastuttavan. Tästä minä tykkään. Hyppäsin heti tämän luettua toisen osan kimppuun!

★ ★ ★ ★
Sivuja: 359
Suomentanut: Inka Parpola
Kustantaja: WSOY
Alkuperäinen teos: Under the Never Sky (2012)
Kirjastosta

perjantai 23. syyskuuta 2016

Jennifer L. Armentrout: Be With Me

Teresa Hamilton is having a rough year—she’s in love with her big brother’s best friend, but he hasn’t spoken to her since they shared a truly amazing, mind-blowing, change-your-life kiss. She got out of a terrible relationship. And now an injury is threatening to end her dance career for good. It’s time for Plan B – college. And maybe a chance to convince Jase that what they have together is real.

Jase Winstead has a huge secret that he’s not telling anyone. Especially not his best friend’s incredibly beautiful sister. Even though he and Teresa shared the hottest kiss of his life, he knows that his responsibilities must take priority. He certainly doesn’t have time for a relationship. But it doesn’t help that all he can think about kissing the one girl who could ruin everything for him.

As they’re thrown together more and more, Jase and Tess can’t keep denying their feelings for each other. But a familiar danger looms and tragedy strikes. As the campus recovers, the star-crossed couple must decide what they’re willing to risk to be together, and what they’re willing to lose if they’re not…

Siitä on kulunut reilusti aikaa kun luin ensimmäisen osan Wait For Youn ja se taisi olla ihka ensimmäisiä postauksia, joita Kirjamaailmaan kirjoittelin. Oli yhtäkkinen päähän pisto kun jatkoin sarjan parissa kesän aikana. Kai olin sellaisen dramaattisen romantiikan nälkäinen kun etsin juuri tämän sarjan käsiini ja luin heti perään 3 seuraavaa osaa. Huh.

Be With Me on Jennifer L. Armentroutin Wait For You - new adult sarjan toinen osa, jossa seurataan jo ensimmäisessä osassa tutuiksi tulleita Jasea ja Teresaa. Jase on Cameron Hamiltonin hyvä ystävä ja Teresa puolestaan tämän pikkusisko. Jase ja Teresa eivät ole toisilleen uusia tuttavuuksia vaan heidän välillään on ollut kipinää eikä se ole sammunut täysin. Heidän kahden menneisyyttä ja tulevaisuutta selvitellään, mikä ei tietysti ole kuin ruusuilla tanssimista.

Jase, not very cool guy. Tällä kertaa Armentrout on kehitellyt ristiriitaisen hahmon, joka herättää pahoja aavistuksia jo heti kättelyyn. Tunteiden sivuuttaminen ja mustasukkaisuus ei ole hyvä yhdistelmä eikä se todellakaan saa sukkia pyörimään jaloissa tai myötätuntoani heräämään. Suurimmaksi osaksi Jasen toiminnot ärsyttivät pahasti, mutta kun syy alkoi paljastua, alkoi myös ymmärrystä poikaa kohtaan kehittyä vähäsen. Silti se ei poista hänen järjettömiä edes takais jammailuja ja minun kävi niin Teresaa sääliksi. Ei siis pahalla tavalla, vaan oikeasti jos mies antaa turhia toiveita eikä vain yhdesti ja peruu tuosta noin vain puheensa ja tunteensa, so not cool.

Teresalla oli kuitenkin luonnetta eikä hän jäänyt surkuttelemaan liioitellusti ja pitänyt mielipiteitään itsellään, mikä on enemmän kuin oikeutettua. Pidin Teresasta enemmän ja tämän sinnikkyydestä kuin Jasesta, mutta loppujen lopuksi hänkään ei voittanut minua täysin puolelleen. Vaikea sanoa tarkkaa syytä, kai hän ei vain iskenyt ällikällä.

Tapahtumat kulkevat ystävyys- ja parisuhdedraamasta kohti vaarallisia vesiä, joita osaa jo muutaman Armentroutin kirjan lukeneena odottaa.  Aina vain ei tiedä minkä twistin hän on matkan varrelle asettanut.  Armentroutin kerronta pitää otteessaan ja Be With Me oli viihdyttävää ja jännittävääkin luettavaa teinien kouluelämästä ja suhteista. Armentroutin dialogi naurattaa ja hämmästyttää aina ja kyllä hän onnistuu lisäämään pienen vaikkei ihan yllätyksellisen käänteen viemään asioita eteen päin. Be With Me oli minulle kuitenkin tämän sarjan heikoin. 

Suosittelen lämpimästi lukemaan Wait For You -sarjaa, mikäli tykkäät lukea nuorten rakkauden pulmista, menneisyyden kahleista, rohkeudesta ja peloista. Romantiikan nälkäisille ja aivonsa narikkaan heittäville tämä sopii mainiosti.

★ ★
Sivuja: 365
Kustantaja: William Morrow Paperbacks (2014)
Ei ole suomennettu
Kindle Edition

torstai 8. syyskuuta 2016

Höpötyksen paikka

Tuli tarve puhua höpistä kuulumisia kesän ajalta tähän päivään ja tässä sitä ollaan. Tuntuu että olen taas vähän jäljessä postauksien kanssa ja löytyyhän siihen syynsä. Kesä oli vilkasta aikaa, kuumat kelit veivät minua enemmän ulos ja sadepäivinä tahtoi elokuvat ja televisiosarjat kiehtoa yllättävästi enemmän kuin kirjat. Tuli sitä luettuakin, mutta ei niin kuin olin mielessäni suunnitellut.

Hyvänä esimerkkinä on klassikkohaaste nro 3, johon keväällä osallistuin, mikä meni pahasti mönkään. Suurin syy siihen on se että unohdin koko pirun. Kun haaste palautui muistiini, aikaa oli jäljellä enää muutama hassu päivä, mikä ei ole ollenkaan hyvä sellaiselle tiiliskivelle kuin Charles Dickensin Kolea talo. Toivoa vielä oli ja suunnittelin hakevani jonkun toisen klassikon kirjastosta, mutta.. Se jäi. Harmittaa todella paljon, mutta muut hommat ovat kiilanneet edelle huomaamattanikin.

Blogissani oli myös aika hiljaista kesällä, sillä en ole malttanut olla hyppäämättä asiasta toiseen ja pysähtyä kirjoittamaan niistä tänne. Lyhyesti kuitenkin kirjoihin liittyen, olen tehnyt kirjaostoksia ja käynyt kirjastossa ihan vain oleskelemassa, lukemassa ja opiskelemassa. Olen lukenut hyviä sekä huonoja kirjoja ja löysin itseni myös psykologian parista.

Viimeisimmät kirjaostokset

Elokuvia (Angry Birds, Central Intelligence, Liisa Ihmemaassa 2, Zootropolis, Naapurit 2, Mike & Dave, The Huntsmen Winter's War) sekä televisiosarjojakin on tosiaan tullut katsottua mielin määrin ja uusin tuttavuuteni on Serranon perhe. Ihastuttava sarja kesälle! Vanhoihin suosikkeihinikin olen palannut (Supernatural, Hannibal, Pako ja Sherlock) ja onhan se ollut yhtä ihanaa nostalgiaa.

Televisiosta katsoin yllättävän paljon myös Rion olympialaisia. Innostuin seuraamaan olympialaisia melkein joka päivä ystävien ja perheen kanssa ja uinti, voimistelut sekä yleisurheilu veti puoleensa eniten. Uteliaisuudesta katsoin myös miltä pöytätennis näyttää näin suuressa tapahtumassa ja suomalaisten puolesta muutama painiottelukin tuli katsottua. Golfiin en kuitenkaan tuhlannut aikaani ha. Penkkiurheiluni on yleensä melko vähäistä, jääkiekko on ainut mikä minua kiinnostaa ja onhan se melko suuri asia perheessäni, että pakostakin sitä näkee ja kuulee.

Keikkatöitä on tullut myös tehtyä läpi kesän. Kävin sukulaiseni häissä, eri messuilla, mökillä ja Haaparannan Ikeassakin tuli shoppailtua pariin kertaan. Pappa betalar, ainakin yhdellä reissulla, siis tuon pitää olla menneessä muodossa :D Ruotsini on säälittävän surkeaa...

Syksyä on tullut suunniteltua vähän kerrallaan ja töissä sitä tulee varmasti oltua kevääseen asti ellen spontaanisti saa aikaseksi jotain muuta. Mielessäni on esim. ollut vaihtaa maisemaa joko Suomessa tai lähtä töihin ulkomaille, mutta haluan pohtia tätä kunnolla ennen lopullista päätöstä. On asioita, jotka pidättelevät minua vielä Oulussa enkä siksi voi vain lähteä. Kerätään siis sillä aikaa rahaa säästöön.

Alkavan syksyn isoin juttu minulle oli kuitenkin Nickelbackin keikka, mikä otti paikkansa Helsingin Hartwall Areenalla 2. syyskuuta. Voi sitä riemun määrää! Edellinen keikka Suomessa oli vuonna 2012 (jossa tietysti olin) ja bändin tarkoitus oli soittaa uudelleen uuden albuminsa kunniaksi viime vuonna, mutta perui kiertueensa bändin laulajan Chad Kroegerin leikkauksen takia. Kroegerin kurkusta löytyi kysta, mikä vaati leikkauksen sekä pitkän ajan parantumiseen. Pettymys oli tietysti suuri, mutta leikkaus oli enemmän kuin tarpeeksi hyvä syy perumiselle. Odotus oli palkitsevaa ja nautin keikasta täysillä.


Ja oikeastaan on vielä yksi juttu, joka on kaiken edellä mainittujen lisäksi vienyt huomiotani. Olen ehkä maininnut muutamaan otteeseen lyhyesti, että ideoin ja kirjoittelen omia tarinoita. Viime aikoina ideat ovat jälleen alkaneet täyttää pääkoppaani ja olen hyvin pitkän ajan jälkeen alkanut hioa omia projektejani. Huhheijaa, aloitin ihka ensimmäisen n. 8 vuotta sitten ja se vieläkin elää mielessäni. Tosin paljon muutoksia on vuosien mittaan tullut ja kyllä se on edelleen kesken. Tuleeko siitä jotain suurta joskus?  En tiedä, ihan niin pitkälle en ole uskaltanut vielä ajatella ainakaan vakavissaan. Pidän sitä vielä piilossa tallessa kunnes tunnen oloni varmemmaksi.

Meno on tällä hetkellä rauhallista ja hyvä niin. Käytän tilaisuuden hyväksi ja yritän saada keskeneräiset postaukset blogissani pois alta ennen kuin tulee luettua liian monta uutta kirjaa. Huomioni on nyt Veronica Rossin Paljaan taivaan alla -trilogiassa ja ensimmäisen osan sain luettua eilen illalla. Siirryin heti toisen osan pariin, niin koukuttavaa se oli!

Sellaista höpötystä. Kiva on välillä höpöttää suu puhtaaksi :'D

Tuoko syksy teille kenties jotain suurta? 

maanantai 5. syyskuuta 2016

Courtney Alameda: Shutter

Micheline Helsing is a tetrachromat—a girl who sees the auras of the undead in a prismatic spectrum. As one of the last descendants of the Van Helsing lineage, she has trained since childhood to destroy monsters both corporeal and spiritual: the corporeal undead go down by the bullet, the spiritual undead by the lens. With an analog SLR camera as her best weapon, Micheline exorcises ghosts by capturing their spiritual energy on film. She's aided by her crew: Oliver, a techno-whiz and the boy who developed her camera's technology; Jude, who can predict death; and Ryder, the boy Micheline has known and loved forever.

When a routine ghost hunt goes awry, Micheline and the boys are infected with a curse known as a soulchain. As the ghostly chains spread through their bodies, Micheline learns that if she doesn't exorcise her entity in seven days or less, she and her friends will die. Now pursued as a renegade agent by her monster-hunting father, Leonard Helsing, she must track and destroy an entity more powerful than anything she's faced before . . . or die trying.

Lock, stock, and lens, she’s in for one hell of a week.

Kauhukirjallisuus on genre, jonka kirjoja en ole paljon lukenut, sillä en ole löytänyt tarpeeksi mielenkiintoisia teoksia kyseisen genren alta. Bloggaamisen aikana kuitenkin vastaan on ehtinyt tulla vastaan hyviä suosituksia ja olenkin jo ehtinyt muutaman kirjan lukea genren alta; Stephen Kingin Revolverimies, Bram Stokerin Dracula ja nyt Courtney Alamedan Shutter

Kahden aiemmin mainitun teoksen perusteella kiinnostus kyllä kasvoi genreä kohtaan, mutta en vielä ollut täysin hurmaantunut siihen. Shutterin perusteella kuitenkin on helppo sanoa kauhukirjallisuudelle hell yeah!

Ajattelin ensin, että tulen pitämään Shutterista neutraalin rajoissa (huom aiemmin mainittu), kolmen tähden paikkeilla, mutta sainkin jäätävän hyvän lukukokemuksen. Shutter oli toimintaa täynnä fantasian ja kauhun pyörteissä, jota oli valehtelematta hurjaa lukea! Alameda on onnistunut kuvaamaan tapahtumia yksityiskohtaisesti, joita oli mahtavaa ja karmaisevaa kuvitella mielessä. Mielestäni kirja ei ollut kuitenkaan pelottava eikä ahdistava, koin enemmänkin sellaista kiehtovaa jännitystä. Kyllä muutama ei niin kaunis ja shokeeraava kohtaus tapahtui, mutta taisin olla enemmän innoissani kuin peloissani he he.

Kirjaa tähdittää Micheline Helsing, joka on kuuluisan suvun viimeisimpiä jälkeläisiä ja jolla on kyky nähdä elävien kuolleiden auroja. Vahvan tiiminsä, nerokkaan tekniikkaihmeen Oliverin, kuolemaa ennustavan Juden sekä luottomiehen ja pitkäaikaisen ihastuksen Ryderin kanssa he jahtaavat ja tuhoavat yliluonnolliset tappajat. Uusin tehtävä pistää heidän henkensä vaakalaudalle ja heillä on vain rajattu määrä aikaa selvittää ja poistaa heidän henkeään uhkaava tekijä(t).

Yhteys Bram Stokerin Draculaan oli todella mielenkiintoinen ja mielestäni Alameda on hyödyntänyt tätä kauhuklassikkoa täydellisesti. Shutter on kuin eräänlainen jatko-osa Draculalle, jossa keskitytään kyseisessä klassikossa esiintyneiden hahmojen jälkeläisiin ja pienen osansa sai myös itse kirjailija Bram Stoker. Sukuhistoriaa selvitetään ohimennen niin, ettei se häiritse juonenkulkua eikä ilmoille jää häiritseviä epäselvyyksiä. Draculan tarinasta kiinnostuneena siitä olisi halunnut kuulla mielellään lisääkin.

Kerta kauhugenre ei minulle ole erityisen tuttu ja aaveiden sekä demonien metsästys on minulle tuttua vain Supernaturalin (<3) kautta, ajatus kamerasta, jonka avulla kukistetaan kyseiset oliot kuulosti raikkaalta tuulahdukselta. Tietenkään se ei ollut ihan niin simppeli juttu mitä äskeinen lause antoi ehkä ymmärtää ja siksipä tässä innosta puhkun. Kuin olisin ollut yhtä aikaa sekä tutulla että tuntemattomalla tutkimusretkellä.

Micheline oli sankari parhaimmillaan; rohkea, inhimillinen, virheitä tekevä ja silti puoltaan pitävä. Ja vaikka kertojan ääni kuului Michelinelle eivät Ryder, Oliver ja Jude jääneet ihan vaisuiksi hahmoiksi. Ryder oli ihanimpia ihastuksen kohteita ikinä. Fallenin jälkeen hänen kultainen ja luottavainen persoona tuntui suorastaan harvinaiselta herkulta ja rakastettavalta. Oliverissa ja Judessa oli ystäväainesta maittavine naljailujineen, mitkä tasapainottivat jo valmiiksi vakavaa ja hengästyttävää tunnelmaa.

Kuulostaa aika täyedlliseltä hahmojoukolta, mutta sitä se olikin. Heidän tunteissa ja taidoissa löytyi eroavaisuuksia, mutta pohjimmiltaan heissä kaikissa piili vakuuttava ja voimakas yhteishenki. Kaveria ei jätetä -henki säilyi murtumattomana viimeiseen sivuun asti etten voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Mahtavat hahmot, yliluonnollinen ja kauhun sekainen maailmankuva, räiskyvä toiminta, jotain lainattua ja jotain uutta tekivät tästä täyden kympin paketin.

Se miten Shutter tuli päätökseen ei antanut ainakaan varmaa aihetta jatkolle, sillä olennaiset asiat tulivat aika hyvin selville ja päätökseen.  Tietyille asioille jäi vähän tarttuma pintaa ja niistä heräsi muutama utelias kysymys, mutta onko niissä tarpeeksi jatko-osaan tai -osiin asti?  On toisaalta harmi, ettei näistä hahmoista välttämättä kuulla enää tässä jännittävässä maailmassa kun taas ehkä on parempi jättää tämä kultakimpale rauhaan.

★ ★ ★ 
Sivuja: 384
Kustantaja: Feiwel & Friends (2015)
Ei ole suomennettu
Omasta hyllystä