tiistai 30. elokuuta 2016

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Louisa Clarkin elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.

En ole hirveästi lukenut chicklitiä eikä sen genren kirjat ole kiinnostaneet kovin suuresti, mutta Jojo Moyes kirjoineen on ollut poikkeus (Bridget Jonesia ja Cecilia Ahernin kirjoja olen myös miettinyt silloin tällöin). Ainakin viime aikoina. Kerro minulle jotain hyvää on netin ihmeellisen maailman kuin myös elokuvamainosten ansiosta kantautunut tietooni ja muistutellut olemassa olostaan ahkerasti. Reaktiot tähän tarinaan ovat olleet myös melko varteenotettavia ja uteliaisuuteni heräsi oitis.

Mielenkiinnolla siis lähdin selvittämään miten Louisan ja Willin tarina vaikuttaisi minuun eikä sivuja ehtinyt kääntyä kuin muutama ja olin koukussa. Teksti oli hyvin vetävää ja tykästyin Louisaan kovasti. Hän oli todella ihastuttava hahmo kömpelyydellään ja rohkean persoonallisella olemuksellaan, joka selviytyy haastavasta työstä olemalla oma itsensä. Will oli vaikeaan tilanteeseensa nähden totuudenmukainen ja kaiken kaikkiaan ihailtava hahmo. Hän pysyi vahvana ja tietysti myös Louisan vaikutuksen ansiosta ja heidän kemiat kohtasivat vaikeista tilanteista huolimatta.

Willin tilanteen ja valinnan tuoma henkinen rasitus kosketti minua paljon enkä tahtonut tehdä muuta kuin lukea lisää tai hautoa pääni tyynyyn. Tiesin itkeväni lopussa ennen kuin tulin puoleen väliin mutta tuskailin sitäkin ennen. Kyllä kaikki kuviot osasi etukäteen ennakoida aina heidän suhteestaan Willin valintaan asti ja vaikka yleensä en tykkää lukea ennalta-arvattavaa kirjaa, tästä minä pidin ja paljon.

Rehellisiä nyt kun ollaan, välillä olo oli tällainen kirjaa lukiessa.


Täytyy todeta, etten odottanut niin suurta ja ehkä hieman hysteerista reaktkiota itseltäni, koska olin etukäteen osannut varautua surulliseen tarinaan. Saatoin olla myös vähän skeptinen, että eihän tämä nyt niin surullinen voi olla, mutta kappas vain. Surulliset kohdat itkettivät muitta mutkitta, mutta piru vie hauskat ja iloiset tilanteet vuodattivat kyyneleitä melkein yhtä pahasti varsinkin kun tiesi mitä tuleman pitää. Ei siinä, en voinut olla myöskään hymyilemättä ja nauramatta itkun ohessa. Tämä oli sellaista tunteiden sekamelskaa tämä.

Kerro minulle jotain hyvää tosiaan oli tunteikas enkä ihmettele kirjan saamaa suurta suosiota ja huomiota. Moyes on onnistunut kirjoittamaan raskaasta aiheesta aidon, hauskan ja surullisen rakkaustarinan, jollaisia ei löydä joka kulman takaa. Se antaa aihetta pohtia elämän raskaita valintoja sopivassa suhteessa tai ainakaan minä en tuntenut istuvani saarnatuolissa. Kerro minulle jotain hyvää oli minusta täydellisen kevyt ja raskas sekä surullinen ja absoluuttisen ihastuttava, jotka saivat minut pysymään kirjan parissa pitkään yhdellä kertaa. Ehdoton uusi suosikki!

Minulla on tarkoituksena lukea toinen kirjailijan kirja, nimittäin Ole niin kiltti äläkä rakasta häntä, jonka haalin itselleni viime vuonna Hulluilta päiviltä. Tässäpä minulle hieman tuntumaa millaista on kenties luvassa ja tämän perusteella uskallan toivoa lähes yhtä vakuuttavaa lukukokemusta.

★ ★★ 
Sivuja: 476
Suomentaja: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus (2015)
Alkuperäinen teos: Me Before You (2012)
Omasta hyllystä

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Lauren Kate: Fallen

What if the person you were meant to be with could never be yours?

17-year-old Lucinda falls in love with a gorgeous, intelligent boy, Daniel, at her new school, the grim, foreboding Sword & Cross . . . only to find out that Daniel is a fallen angel, and that they have spent lifetimes finding and losing one another as good & evil forces plot to keep them apart.

Get ready to fall . . .
 

Jatketaan nuorten fantasian parissa ja tällä kertaa luvassa on pitkään pohtimani Lauren Katen Fallen. Sen perusteella mitä olen kuullut, Fallen on saanut kirjavan vastaanoton. Toiset rakastivat, toiset vihasivat ja sitten toiset ovat olleet ''ihan ok'' kannalla. Aluksi olin enemmän innoissani tästä (siitä on jo vuosia), mutta rip-off aavistukset työnsivät minua pikku hiljaa kauemmas.
Vastikää uskaltauduin lainaamaan kirjan kirjastosta, mikä aika ekstemporeesti ja sen kummempia ajattelematta lähti mukaani. Aika rauhallisesti lähdin selvittämään millainen on suurta huomiota, elokuvasovituksen ja suomennoksenkin saanut kirja (suomennettua versiota ei ole vielä julkaistu eikä elokuvastakaan ole paljon tietoa). Fiilikset kirjan luettua?
Sanotaanko näin alustavasti, etten lämmennyt Fallenille.

''Seksikäs, kiehtova ja pelottava'' sanoo eräs kirjailija kirjan kannessa. Niin mikä? Tämä kirjako? Ja pyh. Tylsä melkein alusta loppuun enkä voisi sanoa tätä mistään hinnasta pelottavaksi saati seksikkääksi. Harmittelin hetkisen asiaa, koska (enkelit!) kirjan kansi sekä Sword & Cross sisäoppilaitos antoi aluksi pienenmoista toivon kipinää vähän synkemmistä tapahtumista, mutta niitä jäinkin sitten odottamaan. Ei kovin suuri yllätys, pettymys silti.

Harmittelu alkoi vaihtua huokailuun kun tapahtumat lähenivät kliseitä pahimmillaan. Kappaleet olivat täynnä Lucen "selittämätöntä" pakkomiellettä Danielia kohtaan, jonka yhtäkkinen ja synkkä katse ja töykeä välttely kohdistui tietysti Luceen. Pakkaa ilmestyy sekoittamaan toinen komistus sekä ilkeyksien kuningatar ja apua tarjoaa ilopilleri ns. side kick hahmona. Pakostakin tässä tulee haukotelleeksi muutamaan otteeseen.

Luce nyt oli niin väritön hahmo, ettei mitään järkeä ja eniten minua ärsytti hänen tapansa reagoida tilanteisiin olan kohotuksella. Ei mitään vastaansanomista kun hänet jätetään keskelle ei mitään KAHDESTI näin yhtenä esimerkkinä. Camin rooli oli niiiin ilmiselvä, ettei hänen kiltin pojan asenne onnistunut tekemään mitään kuin nostamaan niskavillat pystyyn ja ajattelemaan ''Mene pois ellet tee jotain mitä en jo tiedä, ole kiltti''. Danielin kohdalla näin puolestaan Houkutus elokuvan Edwardin ''häikäisevän'', ''tumman'' ja ''seksikkään'' katseen sekä asenteen. Valitettavasti.


Lähtökohdat ovat tosin erit se täytyy sanoa, mutta kunpa tähän olisi keksitty edes vähän terävämpää twistiä, mikä olisi sellaiselta myös tuntunut. Potentiaaliset jo alussa tappavat varjot Lucen näkökentässä osoittautuivat mitäänsanomattomiksi hetken huumiksi eikä Kate tarjonnut sisäoppilaitoksellaan kuin laimean tapahtumapaikan, mikä olisi yhtä hyvin voinut olla normaali koulu. Puhetta oli hahmojen epämääräisistä taustoista ja että sisäoppilaitoksella oli silmät joka paikassa, mutta niillä tiedoilla ei pitkälle pötkitty. 

Ei oteta tätä ihan vakavasti, kirjahan tämä vain oli. Ärsytti vain hieman.. no koko kirja. Ja muutenkin tällainen paranormaali romantiikka oli siihen aikaan (2005-2009?) melko kuumaa kamaa, että pakostakin näitä rip-off kirjoja löytyy pilvin pimein ja itsehän minä tämän halusin lukea pahoista aavistuksestani huolimatta. Kevennetään siis tunnelmaa kuvalla, mikä liikkuu samassa hengessä kuin aiempi kuva.

Hehee he he. Hyvät ne on halvatkin huvit.

Enpä tiedä. Huono aloitus sarjalle eikä loppu ei onnistunut herättämään minkäänlaista kiinnostusta jatkoon. Ehkä jonain tylsänä päivänä ja ilman odotuksia? Jotenkin tuntuu, että kuviot pyörivät samoissa tunnelmissa, voin toki olla väärässä. Siksi täytyykin heittää kysymys teille, jotka olette jatko-osat lukeneet; onko niissä mitään järkeä? Tarkoitan siis, että tuleeko juonessa tapahtumaan Lucen ja Danielin tähtiin kirjoitetun romanssin (ylä- ja alamäkineen) lisäksi mitään mikä saattaisi minua kiinnostaa?

Sivuja: 452
Kustantaja: Delacorte Press (2010)
Suomennos Langennut tulossa lokakuussa (2016)? 
Kirjastosta

tiistai 9. elokuuta 2016

Libba Bray: Kauhun ja kauneuden valtakunta

Gemma Doyle on 16-vuotias, kun hänen lapsuutensa päättyy dramaattisesti. Perhe ja koti Intiassa vaihtuvat Lontoon liepeillä sijaitsevaan Spencen sisäoppilaitokseen. Viktoriaanisen ajan Englanti tiukkoine käyttäytymissääntöineen ja yhteiskuntaluokkineen saa Gemman tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Voimakkaat mielipiteet ja terävä kieli eivät kuulu vallitseviin hyveisiin, ja sisäoppilaitoksen tehtävä on muokata kasvattinsa ajan naisihanteen mukaiseksi. Menneisyydestä jäävät muistoksi vain piinaava syyllisyys äidin kuolemasta ja kuin tyhjästä ilmestyvät salaperäiset näyt.

Gemma kiinnostuu mystisestä salaseurasta, Neitokunnasta, johon hänen äidillään on ollut yhteys: hän löytää oven tuntemattomiin valtakuntiin, missä hän ystävineen on vapaa maanpäällisistä huolista. Mutta kun portit on kerran aukaistu, mahtavat voimat pääsevät valloilleen... Pystyykö Gemma hallitsemaan pelottavia kykyjään, joista hän ei ole ollut tietoinen? Ja antavatko ne vastauksia menneisiin tapahtumiin vai johtavatko kohti tuntemattomia vaaroja?

Libba Brayn Kauhun ja kauneuden valtakunta hyppäsi mukaani hetken mielijohteesta kun vierailin kirjastossa. Olen kirjan nähnyt aiemmin kirjastossa ollessani, mutta en ollut kuullut tai lukenut siitä oikeastaan mitään sitä ennen. Kirjastossa lukemani tiivistelmä vaikutti niin houkuttelevalta ja kansikin tällä kertaa veti puoleensa magneetin lailla, etten voinut vastustaa kiusausta ja olla ottamatta sitä mukaani.

Alku oli hyvin mielenkiintoinen ja eniten minut sai uteliaaksi salamyhkäisyys (millonka ei), jolla Libba Bray lähti kuljettamaan tarinaansa eteenpäin. Kahden maailman asetelma, vai sanontaanko mielummin ajatus valtakunnista, oli minulle suurta herkkua. Oi että! Tällainen mielikuvituksellinen ja mystinen fantasiamaailma kiehtoo aina. Ihan kaikkea siitä ei vielä mielestäni selitetty, mutta luotan, että jatko-osat paikkaavat nämä raot, jos ei täydellisesti niin ainakin kohtalaisesti. Toivon aiemmin mainitsemaani.

Se mistä pidin oli myös hahmojen eroavaisuudet ja etteivät he olleet täysin kliseiden peittossa. Heistä huokui sopivasti itsekkyyttä, herkkyyttä, sankarillisuutta ja inhimillisyyttä mitä voi odottaa 16 -vuotiailta tytöiltä.  Eräs hahmo kuitenkin jäi aika pintaraapaisuksi. Jotenkin minulla oli sellainen kutina, että hän osoittautuu merkittäväksi loppua kohden. Sen tapaista paljastusta ei kuitenkaan tullut tässä osassa, joten heitän luottamukseni tässäkin tapauksessa jatko-osiin. Ehkä tämä tunne selittyy niiden kautta tai sitten tunsin väärin ja sensorini mahtavat olla sekaisin. Odotan mielenkiinnolla mitä on luvassa. 

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen Gemma Doyle nimisen fantasiasarjan aloitus. Juoni kulki sopivaa vauhtia ja tökkimättä, mukaan mahtui jännitystä, hauskoja 1800 -luvun tunnelmia sekä maagisia elementtejä. Kaikista eniten nautin siitä miten Bray on sopivan salaperäisesti vienyt tarinaa viimeiselle sivulle asti ja saanut kokoon kevyen ja nautinnollisen teoksen. Suosittelen Kauhun ja kauneuden valtakuntaa fantasiasta ja erityisesti nuorille suunnatusta fantasiasta pitäville.

Harmi kun muita osia ei ole suomennettu. Täytyy etsiä englanninkieliset osat jostain käsiini. Niitä taitaa muistaakseni olla kaksi.

★ ★ ★½
Sivuja: 360
Suomentanut: Laura Honkasalo
Kustantaja: WSOY (2007)
Alkuperäinen teos: A Great and Terribly Beauty (2003)
Kirjastosta

maanantai 8. elokuuta 2016

Sieluni hymyt -haaste

Postataanpa toista haastetta ja tällä kertaa luvassa on Sieluni hymyt -haaste. Päätin haastaa itse itseni kyseiseen haasteeseen luettuani kesän alkaessa monia ihania postauksia asioista, jotka tuottavat suurta iloa itse kullekin. Ja kyllähän niitä asioita löytyi kun alkoi kunnolla pohtimaan. Listaamani asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, mutta kyllä siitä pieni totuus kuitenkin löytyy ;) Kuvat ovat itse ottamiani, paitsi kaksi gifiä lopusta lainasin Googlesta.

Tämän ohjeen poimin Storytime is over -blogista.

" Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen. Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa - ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen - ja laita vaikka huoneesi seinälle. "

Hymyn huulille saavat;


1. Kahvi
2. Muumit
3. Kesä
4. Meri
5. Ranta
6. Suklaa
7. Mansikat
8. Nauttiminen
9. Perhe
10. Kissani
11. Sisaruus
12.Ystävät
13. Rehellisyys
14. Terveys


15. Kirjat
16. Kasvava kirjahylly
17. Lukeminen
18. Piirtäminen
19. Kirjoittaminen
20. Fantasia
21. Mielikuvitus
22. Nauraminen

23. Musiikki
24. Nickelback
25. Elokuvamusiikki
26. Inspiraatiot/syttyneet ideat

27. Blogger
28. Goodreads
29. Samaistuminen
30. Tutustuminen
31. Löytäminen
32. Suomalainen kirjakauppa


33. Suosikki elokuvat
34. Suosikki televisiosarjat
35. Hopeanuoli
36. Outlander
37. Walt Disney
38. Supernatural
39. J2 = Jared ja Jensen
40. Ihastuminen


Hillitsen itseni ja laitan VAIN kaksi gifiä
40. Itse tehty/koristeltu
41. Sade ja terassi + kirja tai musiikki
42. Kirjastot
43. Uusvanha
44. Lapsuus

<3

Liebster Award



Cilla Cilla in Wonderland -blogista ojensi minulle Liebster Awardin, suuret kiitokset! Sen pitemmittä puheitta haasteen säännöt tulevat tässä:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (alla oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

11 omaa kysymystä:

1. Onko jokin hahmo tai hahmot kirjaan pohjautuvassa elokuvassa näyttänyt täysin eriltä kuin kuvittelit?
2. Edelliseen kysymykseen liittyen, hyvässä vai pahassa mielessä?
3. Käytätkö kirjanmerkkinä mitä tahansa paperinpalaa vai mielummin oikeaa kirjanmerkkiä?
4. Jos voisit esittää kysymyksen suosikki kirjailijallesi, mitä kysyisit?
5. Kuinka pitkään olet ollut lukematta ollenkaan?
6. Oletko koskaan pistänyt merkille kuinka kauan sinulta menee lukea esim. 100 sivua?
7. Pahin vahinko minkä olet tehnyt kirjalle?
8. Jos olisit kirjailija, minkä genren kirjoja kirjoittaisit?
9.  Jos voisit kirjoittaa jonkun kirjan uudelleen, mikä se olisi ja mitä muutoksia ehdottomasti tekisit?
10. Mikä asia kirjassa saa sinut herkimmin itkemään?
11. Jos ehtisit pelastaa yhden kirjan hyllystäsi tulipalon syttyessä, mikä se olisi?


Jaan palkinnot teille!


Ja seuraavaksi vastaukseni Cillan kysymyksiin!

1. Muistatko mikä on ensimmäinen kirja, jonka olet lukenut opittuasi lukemaan?
En muista yhtään. Se on aika varmasti joku satukirja.

2. Mikä on inhokkikirjasi?
Kyllähän noita epämiellyttäviä kirjoja on tullut vastaan jo muutama, mutta en oikein osaa valita yhtä all time inhokkia. Se voisi olla Lisa R. Jonesin Pakopaikka, Jamie McGuiren Beautiful Disaster tai A.M. Hudsonin Dark Secrets. Tällä hetkellä tuntemukseni myös Lauren Katen Fallenia kohtaan eivät ole kovin herttaiset. 

3. Oletko osallistunut lukupiiriin tai muuhun vastaavaan toimintaan?
En ole.. :(

4. Jätätkö kirjan lukemisen helposti kesken vai sinnitteletkö viimeiselle sivulle asti, vaikkei kirja kiinnostaisi yhtään?
Sinnittelen viimeiseen asti, koska minulla tahtoo olla aina se toivon kipinä, että kirja kuin kirja välttyisi hirveältä tuomiolta loppuun mennessä ja niin on muutama kirja tehnytkin. Tosin vähältä piti, etten jättänyt Fallenia kesken, mikä olisi minun toinen kesken jätetty kirja kaiken kaikkiaan.

5. Luetko kirjoja missä tahansa?
Jos paikka/ympäristö on semi rauhallinen eikä minulla ole kiire mihinkään niin paikka kuin paikka käy.

6. Jos tarjoaisit illallisen neljälle kirjallisuudesta tutulle hahmolle, ketkä saisivat kutsun?
Tein joku aika sitten Kirjalliset illalliskutsut book tagin, joten voit linkin kautta käydä katsomassa millaiset kutsut olisi tiedossa. Tosin heitä on enemmän kuin neljä, mutta valitsisin aika varmasti heistä neljä.

7. Edelliseen liittyen, mikä olisi illallisten kuumin puheenaihe?
Jos olet katsastanut jo järjestämiäni kutsuja niin huomasit, että aika yliluonnolliset kutsut onnistuin järjestämään. Jotenkin uskoisin, että luvassa olisi aika paljon sanallista ja fyysistä pullistelua asiasta kuin asiasta.

8. Minkä kirjan nimi kuvaa parhaiten kulunutta viikkoasi?
Yön sylissä (Linda Howard). Nyt kun minulla on vähän lomaa olen aika paljon viettänyt aikaa yön sylissä. On tullut siis valvottua monta päivää yö myöhään niin omaksi ilokseni kuin muidenkin. Olin esim. yksi ilta lapsen likkana.

9. Luetko usein tietokirjoja?
Harvoin luen, mutta silloin tällöin jos jokin mielenkiintoinen osuu kohdalle.

10. Kirja vai elokuva?
Nyt tuli paha. Tämän hetkiset tunnelmat vievät minut kuitenkin kirjoihin. Viime viikolla olisin ollut elokuvien kannalla :D

11. Millä mielellä suhtaudut tulevaan syksyyn? 
Toiveikkaana ja innoissani. Vielä ei ole täysin varmaa mihin suuntaan olen menossa, mutta muutamia vaihtoehtoja on onneksi ulottuvilla :)