Rainbow Rowell: Eleanor & Park

Tätä oli teinirakkaus ennen tekstiviestejä, Facebookia, Twitteriä, Instagrammia ja Snapchatia.

Park luovii läpi lukuvuosien pitäen matalaa profiilia, kuunnellen Smithsiä ja vältellen ikätovereitaan. Sitten kouluun tulee uusi tyttö, Eleanor. Isokokoisesta, punatukkaisesta ja omituisesti pukeutuvasta tytöstä tulee välittömästi kiusaajien silmätikku. Kun Park huomaa Eleanorin lukevan salaa sarjakuvia, alkaa ystävyys. Hitaasti siitä kehittyy jotakin enemmän. Eleanor ja Park kertovat varovaisesti etenevän rakkaustarinansa vuorotellen, hersyvän dialogin kautta.

Eleanor & Park kertoo siitä, millaista on, kun perhe on rikkinäinen ja väkivallan uhka jatkuva. Se kertoo, millaista on, kun vanhat ystävät muuttuvat teini-iässä pahimmiksi vihamiehiksi. Se kertoo, millaista on, kun kaiken synkkyyden keskellä joku yhtäkkiä välittää ja haluaa pitää kädestä kiinni.

Olen mielestäni sopeutuvainen ihminen, mutta osa minusta haahuilee old schoolissa. Olen siis joskus hieman vanhanaikainen ja melkoinen myöhästelijä. Tarkoitan siis, etten pohjimmiltani kulje valtavirran mukana, katselen mielelläni vähän menneeseen (esim. musiikki, kirjat), mutta löydän itseni lukemassa/katsomassa juttuja kasvavista trendeistä ja joskus tutustun niihin vielä lähemmin koska olen utelias.

Jos puhutaan kirjoista, en yleensä ole ensimmäisten joukossa lukemassa juuri julkaistua kirjaa, sillä to read -listani sisältää vielä niin monta lukematonta ja uudet julkaisut menevät jatkuvasti ja automaattisesti hännille. Ellei kyseessä ole todella must read. Odota muutama viikko tai kuukausi (pahimmillaan vuosikin) niin alan vasta suunnitella kyseisisten uutuuksien lukemista (joista on tietenkin tullut jo hieman vanhoja) ja monet uudet kiinnostavat uutuudet ovat ilmaantuneet kaiken maailman listoille ja hyllyille. Tämä on paha kierre.

Ajauduin taas sivutielle, mutta juuri vanhanaikaisuus minussa sai minut rakastumaan niin syvästi tähän kirjaan. Rakastuin Eleanoriin, Parkiin ja heidän mielipiteiden, sarjakuvien ja musiikin jakamisille koulubussissa. Parkin äitikin ihastutti kovasti persoonallaan. Rowell on kirjoittanut todella ihastuttavan ja todentuntuisen tarinan kahdesta nuoresta, jotka tapaavat aluksi vaivaannuttavissa merkeissä kunnes tutustuvat toisiinsa paremmin ja löytävät itsensä ikävöimässä toistensa läsnäoloa, tukea ja turvaa. Ilman kännyköitä, Internettiä ja somea Eleanorin ja Parkin välille kasvaa ystävyys- ja rakkaussuhde, jota kumpikaan ei osannut odottaa.

Tarinaan saadaan syvyyttä kun Rowell on lisännyt nuorten elämään epävarmuutta ja esteitä, joita nähdään vielä nykypäivänäkin ja joita tässä tapauksessa selvitetään sekä Eleanorin että Parkin näkökulmasta. Nuoret selvittävät suuntansa niin hyvin kuin olosuhteet mahdollistavat, mutta heidän edessään ei suinkaan ole silkkinen tie.

Eleanor & Park ei ole suureellinen juonenkäänteillään ja mystisyydellään, jotka yleensä ovat niitä ominaisuuksia joita haen kirjoista. Pidin juuri tarinan yksinkertaisuudesta ja miten Rowell on onnistunut tekemään siitä mullistavan, hauskan, surullisen ja odottamattoman hienon dialogien, hahmojen kehityksien ja erilaisten perheiden sekä ihmisten avulla. Nauroin ja hymyilin enemmän kuin itkin, mutta itkin silti. Lopussa varsinkin. Kirjan lopetus oli epäreilun kauniisti kirjoitettu ja jäin janoamaan lisää Eleanoria ja Parkia. Lopetus vahvisti jo ennestään mielipidettäni kirjasta. 

Eleanor & Park oli täydellinen kirja kesään. Se oli monella tapaa koskettava, toiveita herättävä ja tunsin näkeväni kaikki tapahtumat edessäni kirkkaasti. Ah. Ihana. Täydet pisteet ja suosittelen lämpimästi kenelle tahansa. 

Minun täytyy Rowellin tuotantoa lukea enemmän. Ehkä Fangirl on häneltä seuraavana vuorossa, aika hyvää palautetta on kirja saanut. Vai kannattaako minun lukea Carry On ennen Fangirliä, sillä eikö Fangirl tietyllä tapaa kerro Carry Onista? Mutta Carry On on kirjoitettu Fangirliä ennen, joten.. Haha taas tämä minun ''oikeassa järjestyksessä lukeminen'' valtaa minut.

P.S.

Kirjan vaikutus oli sen verran suuri, että suunnittelen hyppääväni sarjakuvamaailman pariin joku kaunis päivä. En ole tähän asti ollut niin kiinnostunut tai halunnut lukea supersankari sarjakuvia tai mitään sarjakuvia (paitsi Aku Ankkaa ja Kalevan päivittäisiä kokoelmia), mutta tämän jälkeen aloin oikeasti pohtia meneväni kirjastoon ja lainaamaan muutaman kipaleen ihan sama mitä, vaikka X-Mania kerta kirjassakin siitä puhuttiin. Toisaalta Captain America alkoi houkutella kun eteeni on ilmestynyt monta juttua jostain suuresta juonenkäänteestä, josta ollaan oltu niin järkyttyneitä.

★ ★
A book that made you cry
Sivuja: 384
Suomentaja: Terhi Kuusisto
Kustantaja: Viisas elämä (2016)
Alkuperäinen teos: Eleanor & Park (2013) 
 

Kommentit