Thomas Harris: Hannibal

On kulunut seitsemän vuotta siitä kun Hannibal Lecter katsosi jäljettömiin. Seitsemän vuotta sitten nuori ja viehättävä FBI:in erikoisagentti Clarice Starling haastatteli häntä erikoisvartioidussa vankimielisairaalassa eikä hän ole voinut unohtaa tapaamistaan tohtori Lecterin kanssa. Vieläkin hän kuulee unissaan tohtorin äänen metallisen kaiun. Myös Mason Verger, tohtori Lecterin entinen potilas ja kuudes uhri, muistaa ja haluaa kostaa. Mason valjastaa kostonsa välikappaleeksi FBI:n, mutta ymmärtää lopulta, että vain Hannibalin suurimpien intohimojen kohde pystyy houkuttelemaan tämän ansaan..

Mieleni teki lukea pitkän fantasiaputken jälkeen jotain erilaista ja niinpä hyppäsin astetta kauhistuttavampiin tapahtumiin Thomas Harrisin kautta kirjassa Hannibal. Hannibal on Hannibal Lecter -sarjan kirjoista kolmas ja vaikka pientä luku jumia kärsin dekkareita kohdalla, en kokenut minkäänlaista jumia Hannibalia lukiessa. Voi johtua siitä, että mielummin luokittelisin Hannibalin psykologiseksi trilleriksi kuin dekkariksi. Pikkuinen breikki ilmaantui alussa kun sain kirjastolta noutoilmoituksen Elina Pitkäkankaan Kuurasta, joka piti ehdottomasti saada luettua heti.

Uhrilampaiden tapahtumista on kulunut seitsemän vuotta, Hannibal Lecter on kadonnut jäljettömiin ja Clarice Starling on kunnioitettu sekä kadehtittu FBI:in erikoisagentti napattuaan Buffalo Billiksi kutsutun sarjamurhaajan. Hänen uransa tekee kuitenkin täyskäännöksen epäonnistuttuaan tehtävässään, jonka johdosta hän joutuu negatiivisen huomion piirittämäksi. Ja se jos mikään herättää pitkään hiljaiseloa pitäneen Lecterin. Tilaisuutensa näkee myös Lecterin uhriksi ja manipuloimaksi joutunut Mason Verger, joka janoaa kostoa hinnalla millä hyvänsä.

Hannibal vie tapahtumat suurimmaksi osaksi pois Yhdysvalloista ja Clarice Starlingista ja huomio kohdistuu Italian Firenzeen, jossa kunniaa ja rikkauksia havitteleva italialainen poliisi Pazzi ryhtyy vaaralliseen jahtiin. Tapahtumat Italiassa olivat yhtä aikaa mielenkiintoisia ja kauhistuttavia, vaikka niistä jo paljon etukäteen tiesinkin kirjaan pohjautuvan elokuvan sekä televiosarjan kautta.

Hannibalin lukeminen todella ahdisti, kuitenkin suurimmaksi osaksi olin jännityksestä sekaisin, sillä sain jatkuvasti hämmästellä Harrisin luomaa hyytävää tunnelmaa sekä inhottavia ja tietyllä tapaa säälittäviä ja epätoivoisia hahmoja. Voimakkaat tunteet ja halut ohjasivat hahmoja tekoihin, joita ei unohda tuosta noin vain. Yöuniani en sentään menettänyt, mutta kieltämättä minun täytyi ajatella ahkerammin jotain iloista ja rauhallista.

Harrisin hahmoista tietysti kuuluisa tohtori Hannibal Lecter kiinnosti minua eniten ja siksi olin varsin mielissäni kun Lecteriä ja hänen maailmaansa nähtiin hänen itsensä näkökulmastaan enemmän mitä kahdessa aiemmassa osassa. Kieltämättä tunsin itseni hulluksi kun innostuin seuraaamaan Lecterin ajatuksia (Anthony Hopkinsin ääni mielessäni) ja odotellessani kuulevani hänestä lisää.

Pidän odottamattomista käänteistä ja niitä Hannibal tarjosi kiitettävästi. Oikeastaan oletin elokuvan seuraavan kirjan taphtumia aika hyvin ja siksi yllätyin suuresti etenkin kirjan lopusta. Kuinka sokissa minä suorastaan olin kun aloin huomata mihin päin loppu alkoi kallistua. Tsaijaijai. En olisi halunnut, että niin käy, sillä se ei tuntunut oikealta ja ansaitulta. Varsinkaan kun jatkoa ei ole nähtävästi luvassa. Olin tyrmistynyt. Thomas Harris, onnistuit mykistämään minut. Toisaalta taas kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti ja Hannibal on hyvä esimerkki siitä. Kierolla tavalla se toimi, mutta silti olisin halunnut hänelle paremman lopun.

Tykkäsin suuresti Uhrilampaista, enkä olisi uskonut sanovani tätä, mutta Hannibal päihittää edeltäjänsä sairaan hyvin. Kuinka pitkälle ahneus ja (turmeltu) mieli voikaan ihmisen viedä, sen Thomas Harris kertoo onnistuneesti mitä karmeimmilla tapahtumilla.

Harrisin kirjoista minulla on enää lukematta Nuori Hannibal, joka kertoo Hannibalin lapsuus- ja nuoruusvuosista. En ole hirveän innoissani kirjasta,  mutta uteliaisuutta sen verran löytyy, että aion lukea sen jonain sopivana päivänä.

★ ★ ★½
(Omasta hyllystä)
Sivuja: 547
Suomentaja: Raimo Salminen
Kustantaja: Gummerus (2001)
Alkuperäinen teos: Hannibal (1999)

Kommentit

  1. Tämä on klassikkodekkari. Hannibal on niin paha, ihan järkyttävän kauhea päähenkilö. Miespaholainen. Viisi tähteä heittämällä silmät kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän hyvä Hannibal kirjana oli. Taso on noussut hienosti Punaisesta lohikäärmeestä Hannibaliin :)

      Poista
  2. Oh! Mä olen nähnyt nää vain leffoina. Uhrilampaat ja Punainen lohikäärme ovat mahtavia, mutta Hannibalista en ole koskaan niin välittänyt. Tämä postaus sai kirjan kyllä kuulostamaan niin hyvältä, että se pääsee ehdottomasti lukulistalle Harrisin muiden dekkarien joukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että sain sinut innostumaan kirjasta ja suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän kuin myös muutkin Harrisin kirjat! :) Itse pidin Hannibalista elokuvana, mutta nyt kirjan luettua elokuva ei näytäkkään ihan niin hyvältä mitä aiemmin.

      Poista

Lähetä kommentti