keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kuluneen kesän kuulumiset Kirjamaailmaan!


Kerta hiljaisuutta on jatkunut yli kaksi viikkoa, tahdon kertoa kuulumisia kesäkuun viimeisistä viikoista. Olkoon tämä samalla katsaus koko kesäkuulle. Ensinnäkin olen tutkinut hieman blogejani päivityksen merkeissä ja mitä olen huomannut, että Kirjamaailma ja Elokuvamaailma on täyttänyt viime lokakuussa 2 vuotta enkä ole muistanut tehdä siitä mitään postausta. Omaa profiilianikin tutkiessa naurahdin kun omat synttärini ovat jääneet myös huomioimatta enkä ole lisännyt vuotta ikääni. Täytin 24 -vuotta tammikuussa. Asia on nyt korjattu. Laajennetaan seuraavaksi katsausta.

Katsoessani kuluneeseen puoleentoista vuoteen, lukijoita on Kirjamaailmaan kuin myös Elokuvamaailmaan on tullut lisää, josta olen enemmän kuin kiitollinen ja iloinen. On aina ihana nähdä kun blogini kiinnostaa edes vähän, joten käsi sydämellä iso kiitos teille. Kirjoista sekä elokuvista ja televisiosarjoista bloggaamisessa parasta on kokemuksien jakaminen rakkaasta harrastuksesta muiden kanssa ja löytää uusia tuttavuuksia sekä vinkkejä. Vaatimattomana suomalaisena ihmisenä en pidä blogiani erityisen loistokkaana, mutta se on minulle tärkeä ja se tuo minulle paljon iloa ja hupia hyviin ja vaikeisiin päiviin. Olen oppinut itsestäni kirjoittajana paljon, mutta tuntuu silti, että minun pitää etsiä ja kehittyä vielä lisää. On hauskaa ja hirveää lukea vanhoja postauksia, mutta niistä jos jostain saan motivaatiota kehittyä ja haettua uusia ideoita. 

Toivon kuitenkin, että olen antanut edes vähän vastinetta teille seuraajille, olivat ne sitten erimielisyyksiä, samanmielisyyksiä, kirja- ja elokuvavinkkejä, pöljiä, järjettömiä, ja/tai hauskoja postauksia. Kirjoitusvirheitä olen tarjonnut sylin täydeltä, sen tiedän ja tulen tarjoamaan jatkossakin. Teen suuremman postauksen tilastoista kuin myös itsestäni kun blogini täyttävät 3 vuotta puolen vuoden päästä (huh!), mutta tällä hetkellä luetuin postaus Kirjamaailmassa on Lisa R. Jonesin Pakopaikka ja Elina Pitkäkankaan Kuuran katselukerrat nousevat kivaa vauhtia. 

Kirjamaailman ulkoasu ei ole kokenut muutosta muistaakseni kuin kolme kertaa viimeisten 2,5 vuoden aikana. Olen kokeillut kuitenkin muutamia vaihtoehtoja silloin tällöin, mutta ne eivät ole näyttäneet silmissäni niin hyviltä. Ja minulla ei ole ainakaan nyt aikeena tehdä muutoksia, olen tyytyväinen nykyiseen. Katsotaan uudemman kerran Kirjamaailman kolmivuotissynttäreillä!

Takaisin kesäkuuhun (ja toukokuun loppuun). Uusinta uutta puolestaan on se, että Kirjamaailma on laajentunut somessa luotuani Goodreadsin lisäksi tilin Twitteriin ja Instagramiin. Ajatus tilien luomisesta syntyi äkkiseltään enkä jäänyt odottamaan ja pohtimaan sitä tarkemmin vaan pistin tuumasta toimeen. Halusin kertoa lyhykäisiä kuulumisia ja ajatuksia näiden sovellusten kautta ja pyrin päivittelemään kerran jos toisen viikossa. Halutessasi pääset kurkkaamaan tilejäni linkeistä, jotka löytyvät vasemmalta sivussa ellet ole vielä hoksannut. Mikäli en seuraa sinua kummassakaan kerro ihmeessä käyttäjänimesi niin lisään sinut tai lisää sinä minut niin löydän sinut sitä kautta.

Olen ehtinyt lukea ihan kiitettävästi ja varmaan ensimmäistä kertaa en ole jäljessä Goodreadsin Reading Challengessa. I'm right on track! Kesäkuun luetut ovat:
  • Jennifer L. Armentroutilta (4 osaa Wait for You -sarjasta)
  • J.R. Wardin The Beast
  • Sarah J. Maasin Throne of Glass
  • Rainbow Rowellin Eleanor & Park
  • Libba Bray: Kauhun ja kauneuden valtakunta 


Tällä hetkellä luen ja yöpöydällä sekä Kindlessä odottavat:
  • Diana Wynne Jonesin Leijuvaa linna 
  • Sergei Lukjanenkon Yöpartio 
  • Anne Ricen Angel Time
  • Rae Carsonin Walk on Earth a Stranger
  • Andrew Smithin The Alex Crow 
  • Courtney Alamedan Shutter 
  • Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää
Plus.. palauttessani kaksi kirjaa kirjastoon, lähti kaksi kirjaa myös mukaan: Nora Robertsin Enkelten putous sekä Lauren Katen Fallen. Hups. Muistan pitäneeni Robertsin kirjasta luettuani sen ensimmäisen kerran ja uteliaani haluan tietää pidänkö siitä edelleen. Samalla selviää olenko kasvanut hänen kirjoistaan yli vai eikö Robertsin uusimmat kirjat vaan iske niin hyvin kuin aiemmat. Fallenin suomennosta on puolestaan saanut odottaa sen verran pitkään julkaisun siirtyessä myöhempään ja myöhempään, että päätin sen lukea sitten englanniksi kun sen pongasin hyllystä. Odotan mielenkiinnolla mitä kirjasta pidän, sillä se on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Blogiani lukeneet tietävät varmaan jo kuinka paljon pidän enkeliaiheisista tarinoista, joten toivon pitäväni tästä edes kolmen tähden verran.

Keskeneräiset postaukset lisääntyvät kun en malta olla siirtymättä uusien kirjojen pariin heti edellisen luettua, mutta yritän saada niitä alta pois niin pian vain kuin mahdollista.

Postauksia tulossa mm. näistä:
  • Rainbow Rowell: Eleanor & Park
  • Sarah J. Maas: Throne of Glass
  • Sieluni hymyt -haaste
  • Kirjalliset illalliskutsut
  • Kim Liggett: Blood and Salt
  • J.R. Ward: Verisuudelma
    • en kirjoita The Beastista vielä vaan odotan, että saan luettua suomennoksen nimeltään Peto, joka ilmestyy tämän vuoden marraskuussa. Mutta voin sanoa sen verran että pidin siitä paljon, nauroin helkkaristi ja yllätyin muutamasta tapahtuneesta. Yksi oli mielestäni aika suuri käänne.
  • Libba Bray: Kauhun ja kauneuden valtakunta 
  • Colleen Hoover: Ugly Love
  • Jennifer L. Armentrout: Be With Me
  • Lori Brighton: The Mind Readers

Olen myös ollut ahkera liikkuvissa kuvissa ja katsonut viime päivinä True Blood -sarjaa jatkaen 3 kaudesta eteenpäin, johon olen jäänyt. True Blood on sarja, joka minua ärsyttää, mutta en voi olla katsomatta sitä lisää jostain kumman syystä. Ehkä siksi, koska en ole vielä pystynyt ennakoimaan kuka kuolee seuraavaksi, kuka muuttuu pahaksi ja kuka hyväksi ja kuka sekaantuu mihinkin sotkuun. No Sookien petikavereita ei ole vaikea ennakoida heh heh. Tällä hetkellä olen siirtymässä 5 kauteen ja täytyy sanoa, että taso on ollut aika hyvä tähän asti. 

Lempihahmoiksi ei ole kukaan vielä noussut, suurimmaksi osaksi he ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita, välillä pidän heistä paljon ja välillä haluan motata heitä päin pläsiä, mutta lähellä ovat Tara, Jessica, Lafayette, Sam ja Eric, sillä he yllättävät aina tavalla tai toisella. Sookie Stackhouse -sarjan kirjoja en ole vielä suunnitellut lukevani, mutta se on käynyt mielessäni muutamaan kertaan.


True Bloodin lisäksi olen seurannut totta kai Supernaturalia, jonka 11. kausi on katsottu ja tahtoisin hyppiä ja itkeä ilosta sekä kauhusta. Hirveän hyvä kausi pitkään aikaan. Katselussa on ollut tämän lisäksi Outlanderin toinen kausi sekä Game of Thronesin 6. kausi enkä ole pettynyt. Mielettömiä sarjoja. Sherlock on ollut myös uusinnassa, koska Benedict Cumberbatch. On. Mahtava. 


Elokuvamaailmaa en päivittele yhtä useasti kuin Kirjamaailmaa, sillä kohtaan saman ongelman kuin kirjoissa ja ehkä pahempana. Nimittäin siirryn elokuvasta ja televisiosarjasta (tai tietyn sarjan kaudesta) toiseen niin nopeasti, että ajatukset sekoittuvat ja sotkeutuvat toisiinsa, että kestää välillä kahta kauheammin erotella ne toisistaan ja kirjoittaa selkeitä postauksia niistä. Lukuisat postaukset katsotuista sarjoista ja elokuvista ovat vireillä ja julkaisen niitä hitaasti mutta varmasti. 

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti teillä on ollut mukava kesä tähän asti!

Hyvää kesän jatkoa kaikille! 
 

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Blogger Regognition Award



Katriina Unelmien aika -blogista, Nina Mari Tarinoiden syvyydet -blogista, Reta Anna Maria Todella vaiheessa -blogista sekä Ethell Red Kansientakaiset maailmat -blogista ilahduttivat minua tällä kyseisellä palkinnolla. Kiitän ja kumarran syvästi!

Ohjeet palkinnonsaajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Miten Kirjamaailma syntyi?

En ole pienestä lapsesta asti ollut yhtä innoissani kirjoista mitä olen nyt. Innostukseni kohdistui lähinnä liikkuviin kuviin ja ratsastus sekä muuten talleilla liikkuminen oli tuolloin eniten aikaani vievä harrastus. Vasta lukion jälkeen aloin tuntea suurta iloa lukemisesta, heppailut alkoivat pikku hiljaa jäädä ja pian kirjat näkyivät vapaa ajassani hyvin paljon. Mitä enemmän minä sukelsin kirjojen maailmaan sitä enemmän minun teki mieli jakaa ajatuksiani lukemistani kirjoista muiden kanssa. Ensin kirjoitin ajatukseni päiväkirjaan, koska ystävistäni melkeinpä kukaan ei ollut yhtä innokkaasti kirjojen perään kuin minä. Olin mm. Nora Robertsin (+ J.D. Robbin), Linda Howardin ja juuri ennen blogini julkaisua Diana Gabaldonin ja J.R Wardin kirjojen kimpussa eniten. Seuraavaksi idea omasta blogista syntyi kun olin ehtinyt selailla ahkerasti monia kirjoihin liittyviä blogeja.

Olin halukas puhumaan kirjojen lisäksi myös elokuvista ja televiosarjoista ja aluksi perustin yhden blogin, jolle annoin nimeksi Viihdemaailma. Ei kestänyt kuitenkaan kauaa kun erottelin kirjat ja liikkuvat kuvat toisistaan ja aloin kirjoittamaan kahteen blogiin; Kirjamaailmaan sekä Elokuvamaailmaan. Erottelu tuntui itselleni helpommalta, sillä asiaa tuntui riittävän niin pirusti ja halusin asiat järjestelmällisesti esille. Joskus olen liiankin järjestelmällinen. Taisinkin fanitella heti Supernaturalia ja muistaakseni 9.tuotantokautta, joka oli tuolloin pian alkamassa ;) 

Vinkkejä aloittelijoille?

Tämä on aika perus ohje kaikkeen mahdolliseen; ole oma itsesi. Tee blostasi itsesi näköinen, tunnustele vaihtoehtoja mikäli sinulla on niitä tusina ja on hyvä lähtä yksinkertaisesta liikkeelle, oppia ja kehitellä sitä askel kerrallaan. Kirjoita asioista, jotka kiinnostavat ja innoittavat sinua ja kiirettä ei kannata pitää, nimittäin minä etsin itseäni  kirjoittajana ja bloggaajana yli 2 vuoden jälkeenkin. Ole aktiivinen ja pidä taukoa aina kun siltä tuntuu, silloin kirjoittaminen maistuu kaikista parhaimmalta.

Lähetän palkinnon seuraaville bloggaajille (toivottavasti et ole vielä tätä tehnyt!):

Lotta (Vinopino kirjoja)
Kirjaneito (Kirjaneidon tornihuone)
Manni (Kirjakartano)
Storyver (Storytime is over)
Kirjavaras (Kirjavarkaan tunnuksia)
Kata (Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja)
Kirsi (Cats, books & me)

lauantai 11. kesäkuuta 2016

A.M. Hudson: Dark Secrets

How can you be attracted to a guy who just said he wants to kill you?

Ara-Rose asks herself the same question. She’s been torn away from her old life, thrown into a new one in a new country, and in the midst of death, heartache and depression, she finds herself in love with a vampire—one who kills people with his teeth!

But the vampire is forbidden to fall for this human, and at the point Ara-Rose decides she can’t live without him, he pulls away and leaves her falling back to the darkness he woke her from. She will be caught up in a century-old feud among brothers, and the fight for love becomes a fight for her life.

The only question now is whether her beloved vampire will find her in time, or leave her to face a destiny he triggered with their first kiss.

Jaaritellaan ensin. Halusin päivittää Kindleäni ja menin Amazoniin selaamaan kirja tarjontaa. Päädyin ilmaisten Kindle Editionien pariin, josta löysin muutamia mielenkiintoisia teoksia, joista yksi oli Lori Brightonin The Mind Readers ja toinen A.M. Hudsonin Dark Secrets. Dark Secretsin tummanpuhuva tiivistelmä sai minut kiinnostumaan kirjasta ja odotin tasoltaan hyvää luettavaa niin hyvän vastaanoton takia Goodreadsissa.

Petyin pahasti, vaikka alkujaan en odottanut rakastavani kirjaa yltä kylläisesti.

Ongelmaa ei näkynyt kirjan alkuvaiheessa. Vaikka tarina lähti tiettyyn kirjaan tai kahteen nähden tyypillisesti etenemään Amara-Rosen aka Ara-Rosen tai pelkkä Aran käydessä koulua yrittäen samalla viedä ajatuksiaan synkästä menneestä muualle, lukeminen tuntui kevyeltä ja ihan hyvältäkin. Uudessa koulussaan (missäpä muuallakaan) Ara tapaa joka tytön unelman Davidin, joka iskee huomionsa uuteen tyttöön vastoin aiempaa suhtautumistaan vastakkaiseen sukupuoleen. Ja kyllä, hän on vampyyri ja hän soittaa instrumenttia. Pianon sijaan sentään kitaraa.

Tapahtumat keskittyvät pitkälti Aran ja Davidin nopeasti syttyneeseen kiellettyyn suhteeseen (insta love!) sekä Aran menneisyyden haamuihin, jotka eivät valitettavasti tuoneet oikeastaan mitään mistä en olisi jo lukenut. Lyhyen ajan kiusalliset tilanteet olivat huvittavia, mutta mitä pidemmälle luin, sitä enemmän aloin inhota lukemistani. Erityisesti Araa. Ara oli oikeastaan koko kirjan ongelman ydin.

Dark Secretsiä lukiessa ilmaantui sama ongelma kuin esim. Jamie McGuiren Beautiful Disasterissa. Ystävyyden syventyessä ja rakkauden leimahtaessa alkoivat myös koko kirjan tuomioon vieneet ollako vai eikö olla näytökset ja pakkomielteiset sekoilut. Jollain tasolla hahmojen epävarmuudet ja vaikeudet vaikuttivat jopa käsinkosketeltavalta, mutta voi hyvää päivää sitä (Aran) jatkuvan paikallaan pysyvän valituksen määrää olisi voinut vähentää reilulla kädellä.

Suhdesoppaa yritettiin hämmentää kolmannella osapuolella, kuitenkin etukäteen jo hieman ärtyneenä en ymmärtänyt miksi kärähtänyttä soppa piti kuumentaa lisää paranormaalin romantiikan tavanomaisella kliseellä. Dark Secrets olisi varmasti toiminut paremmin jos yksitoikkoisen kolmiodraaman sijaan esimerkiksi Davidin veli olisi ilmaantunut aikasemmin aiheuttamaan kaaosta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Silloin Aran ja Davidin kielletty rakkaus ja vampyyrit olisi saaneet edes jotain merkitystä.

Sanokaa minua vahingon iloiseksi, mutta iloitsin hullun lailla siitä, ettei Aran ja Davidin suhde tuottanut hedelmää loppuun mennessä. Kaiken sen  sietämättömän valittelun jälkeen miten muutenkaan olisin voinut reagoida? Tunsin ensimmäistä kertaa jotain muutakin kuin turhautumista ja näkökenttäni selkiintyi sen aiheuttamasta sumusta. Loppu tarjosi viimein, vaikkakin liian myöhään, jotain kiinnostavaa ja melko synkkääkin luettavaa, jonka ansiosta sain löysennettyä muutamaa ruuvia päässäni. Samsung tablettinikin säästyi vahingoilta kun en heittänyt sitä lattialle tai ulos ikkunasta.


Minun täytyy uida vielä negatiivisuudessa jakamalla turhautumistani kirjaa kohtaan muutamalla lauseella. Nimittäin hirveimmillään dialogi Aran ja Davidin välillä ei edennyt oikein minnekään. Ensin oltiin niin lässynlää kunnes jompi kumpi heittäytyi epävarmaksi ja vaihtaen tietysti osia keskenään silloin tällöin. Tässä pieni pätkä heidän dialogista ja millaiselta se minusta näytti (minulla oli hauskempaa kirjoittaa se englanniksi);

D: I don’t want to love you but I do, I want to take you away but you will hate me for it
A: NO I WON'T, I LOVE YOU BUT I CAN'T, I DON'T KNOW, GIVE ME TIME
D: No, it doesn't work, we vampires…
A: Don't you love me enough?
D: I’m bad, I kill to live
A: No you are not, deep down you are a good person
D: I am a vampire but..
A: Oh no, you are a murderer, you kill people!
D: I want to make you mine, you could be like us
A: I don't want to become a vampire, I can't stand to kill people. I can give you my forever, not your forever (okei, aika kivasti sanottu kyllä).
Ja kun David lähtee…
A: Please make me a vampire,  I love you, I will die if you leave me


En selvästikään ollut sillä tuulella, että olisin sietänyt kuunnella tälläistä päättämättömyyttä. En tiedä uskallanko lukea ja tarkastella tätä uudelleen parempana päivänä jos vika olikin minussa eikä kirjassa. Sentään tämä oli ilmainen Kindle Edition. Mutta muuten taisi minun mielipiteeni tulla aika selväksi. Ei iskenyt ei. Sain kuitenkin hyvät naurut tätä kirjoittaessa.

Onko Dark Secrets kuohuttanut muita suomalaisia lukijoita tai kenties ihastuttanut? Entä onko joku jatkanut sarjan parissa niin saa toki kertoa jatkuuko sama meininki jatko-osissa vai voisinko saada päinvastaisen kokoemuksen niistä? Toinen osa The Heart's Ashes on nimittäin myös nostettu viiden tähden arvoiseksi Goodreadsissa, mutta Dark Secretsin tuoman pettymyksen jälkeen minua epäilyttää syvästi yli 700 sivun jatkonäytelmä.

Sivuja: 402
Kindle Edition
Ei ole suomennettu

torstai 9. kesäkuuta 2016

Oman hyllyn odotetuimmat

Kirjablogeissa on jaettu kevään aikana omien kirjahyllyjen odotetuimpia kirjoja enkä voinut vastustaa kiusausta ja niinpä laadin itsekin oman pinon hyllyni kirjoista, joita en ole vielä lukenut.  Listaan mahtuu kaikenlaista; on englanninkielistä, suomennettua, kotimaista, ulkomaista, fantasiaa, dystopiaa, kauhua, chick-littiä ja dekkaria. Tässäpä olisi minun top 10:


1. Courtney Alameda: Shutter (Shutter, #1)
Tämä on uusimpia kirjahankintojani ja oikeastaan aika extempore sellainen. Ei ollut tarkoitus ollenkaan, mutta kun tuntui hassulta tilata vain yksi kirja  niin laitoin ostoskoriin myös tämän. Kauhukirjallisuudesta enemmän kiinnostuneena odotan tämän lukemista todella paljon. Kansikuvakin on pelottavan upea!

2. N.K. Jemisin: The Broken Kingdoms (The Inheritance, #2)
Olen jo kerran aloittanut tämän lukemisen, mutta kun lainan eräpäivä tuli yllätävän nopeaa ja minun oli pakko palauttaa se takaisin kirjastoon. Teoksella oli jo varauksia, joten en voinut uusia lainaa.. Nyt  koko sarja löytyy omasta hyllystäni (!!!) enkä malta odottaa toisen ja kolmannen osan lukemista.

3. Patrick Ness: The Knife of Never Letting Go (Chaos Walking, #1)
Yksi unohdukseni viaton uhri.

4. Hugh Howey: Kohtalo (Siilo, #3)
Siilo saagan viimeinen osa kiinnostaa paljon. Jännittää lähtä selvittämään miten hieno ja karu sarja päättyy. Minua tosin mietityttää iskeekö Kohtalo yhtä lujaa kuin Siilo kun Siirros ei onnistunut sitä tekemään.

5. Kate Griffin: Stray Souls (Magical Anonymous, #1)
Tämäkin on joutunut odottamaan aivan liian pitkään hyllyssäni oman unohdukseni takia, mutta nyt kun se ilmestyi näkökenttääni pitkästä aikaa, haluan lukea sen yhtä paljon kun.. krhöm silloin kun ostin sen.. vuosi takaperin.

6. Diana Gabaldon: Syysrummut (Matkantekijä, #4)
Outlander on hyvin pinnalla tällä hetkellä, sillä 2. kausi on nyt pärähtänyt käyntiin Suomessakin. Sudenkorennon sijaan jatkan neljänteen osaan, jota en ole vielä lukenut.

7. Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Tätä on sen verran hehkutettu, että sen lukeminen on alkanut kiinnostaa. Elokuvakin ilmestyy piakoin ja haluan lukea kirjan ennen elokuvan katsomista. Kirja kutsuu myös luokseen ihanan värisellä ulkoasullaan.


8. Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä 
Edellisen myötä myös tämän lukeminen polttelee.

9. Vera Vala: Tuomitut (Arianna de Bellis tutkii, #4)
Nyt on kesä ja jotenkin Vera Vala kutsuu minua aina tähän aikaan vuodesta.

10. Andy Weir: Yksin marsissa
Meinasin katsoa tähän kirjaan pohjautuvan elokuvan, mutta onneksi tajusin ajoissa, että kirjahan odottaa hyllyssä lukemattomana ja se täytyy lukea ennen elokuvaa. Yritän tosissaan nyt lukea kirjat ennen niihin pohjautuvien elokuvien katsomista. 

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Thomas Harris: Hannibal

On kulunut seitsemän vuotta siitä kun Hannibal Lecter katsosi jäljettömiin. Seitsemän vuotta sitten nuori ja viehättävä FBI:in erikoisagentti Clarice Starling haastatteli häntä erikoisvartioidussa vankimielisairaalassa eikä hän ole voinut unohtaa tapaamistaan tohtori Lecterin kanssa. Vieläkin hän kuulee unissaan tohtorin äänen metallisen kaiun. Myös Mason Verger, tohtori Lecterin entinen potilas ja kuudes uhri, muistaa ja haluaa kostaa. Mason valjastaa kostonsa välikappaleeksi FBI:n, mutta ymmärtää lopulta, että vain Hannibalin suurimpien intohimojen kohde pystyy houkuttelemaan tämän ansaan..

Mieleni teki lukea pitkän fantasiaputken jälkeen jotain erilaista ja niinpä hyppäsin astetta kauhistuttavampiin tapahtumiin Thomas Harrisin kautta kirjassa Hannibal. Hannibal on Hannibal Lecter -sarjan kirjoista kolmas ja vaikka pientä luku jumia kärsin dekkareita kohdalla, en kokenut minkäänlaista jumia Hannibalia lukiessa. Voi johtua siitä, että mielummin luokittelisin Hannibalin psykologiseksi trilleriksi kuin dekkariksi. Pikkuinen breikki ilmaantui alussa kun sain kirjastolta noutoilmoituksen Elina Pitkäkankaan Kuurasta, joka piti ehdottomasti saada luettua heti.

Uhrilampaiden tapahtumista on kulunut seitsemän vuotta, Hannibal Lecter on kadonnut jäljettömiin ja Clarice Starling on kunnioitettu sekä kadehtittu FBI:in erikoisagentti napattuaan Buffalo Billiksi kutsutun sarjamurhaajan. Hänen uransa tekee kuitenkin täyskäännöksen epäonnistuttuaan tehtävässään, jonka johdosta hän joutuu negatiivisen huomion piirittämäksi. Ja se jos mikään herättää pitkään hiljaiseloa pitäneen Lecterin. Tilaisuutensa näkee myös Lecterin uhriksi ja manipuloimaksi joutunut Mason Verger, joka janoaa kostoa hinnalla millä hyvänsä.

Hannibal vie tapahtumat suurimmaksi osaksi pois Yhdysvalloista ja Clarice Starlingista ja huomio kohdistuu Italian Firenzeen, jossa kunniaa ja rikkauksia havitteleva italialainen poliisi Pazzi ryhtyy vaaralliseen jahtiin. Tapahtumat Italiassa olivat yhtä aikaa mielenkiintoisia ja kauhistuttavia, vaikka niistä jo paljon etukäteen tiesinkin kirjaan pohjautuvan elokuvan sekä televiosarjan kautta.

Hannibalin lukeminen todella ahdisti, kuitenkin suurimmaksi osaksi olin jännityksestä sekaisin, sillä sain jatkuvasti hämmästellä Harrisin luomaa hyytävää tunnelmaa sekä inhottavia ja tietyllä tapaa säälittäviä ja epätoivoisia hahmoja. Voimakkaat tunteet ja halut ohjasivat hahmoja tekoihin, joita ei unohda tuosta noin vain. Yöuniani en sentään menettänyt, mutta kieltämättä minun täytyi ajatella ahkerammin jotain iloista ja rauhallista.

Harrisin hahmoista tietysti kuuluisa tohtori Hannibal Lecter kiinnosti minua eniten ja siksi olin varsin mielissäni kun Lecteriä ja hänen maailmaansa nähtiin hänen itsensä näkökulmastaan enemmän mitä kahdessa aiemmassa osassa. Kieltämättä tunsin itseni hulluksi kun innostuin seuraaamaan Lecterin ajatuksia (Anthony Hopkinsin ääni mielessäni) ja odotellessani kuulevani hänestä lisää.

Pidän odottamattomista käänteistä ja niitä Hannibal tarjosi kiitettävästi. Oikeastaan oletin elokuvan seuraavan kirjan taphtumia aika hyvin ja siksi yllätyin suuresti etenkin kirjan lopusta. Kuinka sokissa minä suorastaan olin kun aloin huomata mihin päin loppu alkoi kallistua. Tsaijaijai. En olisi halunnut, että niin käy, sillä se ei tuntunut oikealta ja ansaitulta. Varsinkaan kun jatkoa ei ole nähtävästi luvassa. Olin tyrmistynyt. Thomas Harris, onnistuit mykistämään minut. Toisaalta taas kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti ja Hannibal on hyvä esimerkki siitä. Kierolla tavalla se toimi, mutta silti olisin halunnut hänelle paremman lopun.

Tykkäsin suuresti Uhrilampaista, enkä olisi uskonut sanovani tätä, mutta Hannibal päihittää edeltäjänsä sairaan hyvin. Kuinka pitkälle ahneus ja (turmeltu) mieli voikaan ihmisen viedä, sen Thomas Harris kertoo onnistuneesti mitä karmeimmilla tapahtumilla.

Harrisin kirjoista minulla on enää lukematta Nuori Hannibal, joka kertoo Hannibalin lapsuus- ja nuoruusvuosista. En ole hirveän innoissani kirjasta,  mutta uteliaisuutta sen verran löytyy, että aion lukea sen jonain sopivana päivänä.

★ ★ ★½
(Omasta hyllystä)
Sivuja: 547
Suomentaja: Raimo Salminen
Kustantaja: Gummerus (2001)
Alkuperäinen teos: Hannibal (1999)