Nora Roberts: Varjojen saalistaja

Haukankasvattaja ja naistenmies Connor O’Dwyer on perinyt maagiset voimansa esiäidiltään. Yhdessä sisarensa, serkkunsa ja kolmen lapsuudenystävänsä kanssa he muodostavat piirin, jonka kaikkia jäseniä tarvitaan pitämään suvun kirous loitolla. Connor on tuntenut mustalaissukua olevan Mearan koko elämänsä, mutta yksi kiihkeä suudelma muuttaa kaiken. Kun pimeän voimat uhkaavat Mearaa, Connorin on aika näyttää oma mahtinsa.

Nora Robertsin O'Dwyerin serkut -sarjan ensimmäinen osa Varjojen ratsu oli ihan hyvä, jossa pidin menneisyyteen sijoittuvasta aloituksesta. Annoin anteeksi melko tasapaksun juonen kulun, muutamia kohtia lukuunottamatta ja olin kohtalaisen tyytyväinen.  

Varjojen saalistajassa juoni kuulosti tiivistelmässä kelvolliselta ja odotin näitä uhkaavia pimeyden voimia oikeastaan jännittäen. Kuitenkin juoni kulki (tässäkin) eteenpäin laiskasti ilman teräviä tai yllättäviä käänteitä ja kaikista hahmoista puhuen he olisivat voineet ns. astua paremmin esille. Ovat he sentään noitia. Meara ja Connor jäivät liian pinnallisiksi, vaikka pari esiintyi jo ensimmäisessä osassa.  Kummassakaan osassa hahmot eivät olleet millään tavalla epämiellyttäviä, mutta mielestäni kerronta ei kuvannut heitä kovin värikkäiksi. Eipä (suomennettu) kerronta muutenkaan häikäissyt.

Varjojen saalistaja ei erottunut edukseen, samalla kuviolla kuljettiin alusta loppuun eikä mielestäni mitään merkittävää tapahtunut, paitsi että he pitivät jälleen itsensä hengissä seuraavaa ja viimeistä osaa varten. Menneisyyttä käsiteltiin yhtälailla tässä kuin Varjojen ratsussa, mikä oli myös koko kirjan mielenkiintoisin osuus. Paha yritti jälleen hyökätä tutun kliseen avulla (tässä tapauksessa kehnosti toteutetun), mutta tyytyi loppujen lopuksi helistelemään nyrkkiään ja palaamaan ''voimakkaampana'' takaisin kun hyvät pistivät kerran pari vastaan. Mihin ne uhkaavat pimeän voimat jäivät?

Tiesin jo edellisen osan lukeneena, ettei sarja tule välttämättä sisältämään erikoisia fantasian aineksia tai monimutkaisia kuvioita, mutta kyllä se kieltämättä ärsytti kun toisessa osassa ei näkynyt yhtään parannusta tai yritystäkään nostaa tarinaa uudelle tasolle. Pidän Robertsista kirjailijana, vielä 200 kirjoitetun kirjan jälkeenkinhän on uskollinen omalle tyylilleen ja seikkailuhenkiset sekä rikosjännitystä sisältävät kirjat ovat hänen parhaimpiaan tietyistä puutoksista huolimatta. Toistuvuus kuitenkin hänen kirjoissaan osoittautuu välillä turhauttavaksi.

En ole varma luenko kolmatta osaa, Varjojen vartijaa, koska tämän osan jälkeen en usko, että se tarjoaisi muuta kuin samaa vanhaa, eli Robertsin kirjoille tyypillisen onnellisen lopun, johon päästään joskus liian helpolla. Mutta koska olen yleensä tällainen hyväuskoinen hölmö ja utelias, saatan sen jonain päivänä kirjastosta noukkia mukaan. Jää nähtäväksi.

Sivuja: 317
Suomentaja: Paula Takio
Kustantaja: Gummerus (2015)
Alkuperäinen teos: Shadow Spell

Kommentit

  1. Minulla on juuri sarjan ensimmäinen osa, Varjojen ratsu, lainassa, ja jos vaan kerkeän niin luen sen vielä tässä kuussa. Pidin aika paljon Robertsin Morriganin risti-trilogiasta, ja odotankin tältä hieman samanlaista menoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itse vielä Morriganin risti -trilogiaa lukenut joten en osaa sanoa onko tämä yhtä hyvä, parempi tai huonompi, mutta olen kuullut enimmäkseen hyvää siitä :) Taidankin joku päivä katsoa onko siitä mihinkään kun tämä sarja tähän asti on ollut pettymys.

      Poista
    2. Morriganin risti on huikea trilogia. Suosittelen tutustumaan. Sen vuoksi tämänkin sarjan ekan osan luin ja petyin karvaasti. Teos sai bloggaushistoriani huonoimman arvosanan. 1½.

      Poista
    3. Kiva tietää, alankin jo kunnolla kiinnostua tästä sarjasta :D

      Poista
  2. Olen vasta metsästämässä tätä Nora Robertsin O'Dwyerin serkut -sarjaa. Hänellä on siis toinenkin trilogia eli Morriganin risti. Sitä en edes tiennyt. En yleensä fanita Robertsia, mutta jokin sanoo, että tämän voi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän näitä luki loppuun ilman kamalia tuskia, ensimmäisessä osassa oli pientä lumoa josta pidin, mutta toinen osa oli kuin 1 osan kopio ja siksi tylsä. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan sinun (ja Kirsin) ajatuksia tästä sarjasta :)

      Poista
  3. Heippa,
    blogissani on sinulle palkinto&haaste:
    http://lumisetkuusenoksat.blogspot.fi/2015/10/liebster-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kävin sen katsomassa ja olen parhaillaan vastailemassa :)

      Poista
  4. Heissun, olen täällä haastetta tarjoilemassa! :D http://ninankirjablogi.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Vastasin siihen itseasiassa äskettäin :D

      Poista

Lähetä kommentti