Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa


Etsivätoimiston osakas, italialais-suomalainen Arianna de Bellis elää ylellistä mutta yksinäistä elämää Roomassa. Nuori, leskeksi jäänyt punapää on miehensä Giovannin kuoleman jälkeen ryhtynyt ratkomaan rikoksia. Tolfan pikkukylässä on surmattu vaalea amerikkalaiskaunotar. Lily Montgomery pani eläessään kylän miesten päät pyörälle, ja Arianna huomaa pian, että viettelijättäreksi leimatulla naisella on riittänyt vihamiehiä. Hänen ruumiinsa löytyy kosteasta mullasta muinaiselta etruskien palvontapaikalta. Lilyn lanko, Realen hotellisuvun hurmuri Luciano pyytää Ariannaa etsimään murhaajan. Jäljittäessään kylmäveristä tappajaa Arianna huomaa, että Tolfan kylä kuhisee kateutta, menetettyä rakkautta ja kostonjanoa. Tutkimusten edetessä ja salaisuuksien paljastuessa Arianna saa huomata joutuneensa seuraavaksi tappolistalle. Eikä kukaan pääse pakenemaan taustalla häälyvän mafian synkkää varjoa.
 
Tästä tulee tavallista lyhempi ajatusten litania, koska siitä on jo aikaa kun luin Vera Valan Kuolema sypressin varjossa  -kirjan enkä muista millaisen lukukokemuksen kirja minulle tarkalleen ottaen tarjosi. Toki olisin voinut koota ne samaan syssyyn jatko-osan (Kosto ikuisessa kaupungissa) kanssa, mutta tällä kertaa minä halusin mennä osa kerrallaan. Ja minulla kerta aikaa riitti, niin miksi ei? Eipä tuonne uloskaan kauheaan tuulen ulvontaan uskalla vielä mennä...

Vera Vala tuli minulle tutuksi sattumalta kävellessäni kirjakaupassa ja katsellessani kotimaisia kuin myös ulkomaisia kirjauutuuksia. Kuolema sypressin varjossa kiinnitti huomioni sen kauniin kannen, nimen sekä kirjailijan ansiosta, joka osottautui suomalaiseksi. Siitä on pari vuotta aikaa, kun kirja ilmestyi ja aloitti Arianna de Bellis tutkii -sarjan. Minä löysin sen noin vuosi sitten kesällä ja pitihän se heti päästä lukemaan. Kirjablogiini en ole kuitenkaan kirjasta mitään puhunut, joten ajattelin asian korjata ennen kuin kokoan ajatukseni sarjan toisesta osasta nimeltä Kosto ikuisessa kaupungissa, mikä on tällä hetkellä minulla kesken.
 
Tiivistetysti: muistan että ihastuin Valan tyyliin ja Italian maisemiin. Tunnelma oli rauhallinen, sillä kerronta ei ollut kovin toiminnan täytteinen vaan mukavan yksinkertainen, romanttinen ja paikoin jännittävä. Vala osasi tuoda Italian kivasti esille viinien, maisemien ja hahmojen avulla tarjoten samalla murhamysteerin sekä salaperäiseksi muuttuvan tarinan itse päähenkilön Ariannan elämästä. Juonikuvio ei ollut erityisen mutkikas tai yllättävä vaan tarina eteni  tasaiseen tahtiin ja murhamysteeri ratkaistiin ennen loppua ilman eriskummallisuuksia.
 
Viime kesän auringon paisteen ja sade päivien keskellä kirjaa oli parasta lukea. Jos vielä parempaa lukupaikkaa etsii, niin veden äärelle mars ja Kuolema sypressin varjossa mukaan. Odotankin jo tämän kesän lämpimiä päiviä, tulevia kirjalainojen pinoja (koska viime kuukausina olen lähtenyt korkeintaan kaksi kirjaa kainalossa), jätskiä, mansikoita ja tietysti lomaa ja lukemista ilman koulun ja työn tuomia kiireitä.
 
Koska tämä on jo vuosi sitten luettu kirja, en laske tätä kirjankansibingo -haasteeseen mukaan. Sama pätee muihinkin keskeneräisiin haasteisiin.  En lukenut tätä uusintana alusta loppuun, vaan varmistin muutamat asiat, etten puhu ihan puuta heinää :D
 
★ ★ ★
Sivuja: 359
Kustantaja: Gummerus (2012)

Kommentit

Suositut tekstit