Jennifer L. Armentrout: Onyx

Being connected to Daemon Black sucks…

Thanks to his alien mojo, Daemon’s determined to prove what he feels for me is more than a product of our bizarro connection. So I’ve sworn him off, even though he’s running more hot than cold these days. But we’ve got bigger problems.

Something worse than the Arum has come to town…

The Department of Defense are here. If they ever find out what Daemon can do and that we're linked, I’m a goner. So is he. And there's this new boy in school who’s got a secret of his own. He knows what’s happened to me and he can help, but to do so, I have to lie to Daemon and stay away from him. Like that's possible. Against all common sense, I'm falling for Daemon. Hard.

But then everything changes…

I’ve seen someone who shouldn’t be alive. And I have to tell Daemon, even though I know he’s never going to stop searching until he gets the truth. What happened to his brother? Who betrayed him? And what does the DOD want from them—from me?

No one is who they seem. And not everyone will survive the lies…


Uskaltauduin pitkän ajan jälkeen katsastamaan Jennifer L. Armentroutin Lux -sarjan toisen osan Onyxin, kun ensimmäinen osa jätti minut suorastaan turhautuneeksi viime vuoden puolella. Minua häiritsivät hyvin HYVIN huomattavat yhtäläisyydet Stephenie Meyerin Houkutus -sarjaan ja tuolloin minusta tuntui ettei kirjailija halunnutkaan tehdä kirjasta omanlaistaan. Tämä asia sokaisi minut niin etten osannut nähdä muita asioita positiivisella mielellä, vaikka ne saattaisivat miellyttää minua muuten. Tämän lisäksi tunnelmaa vähän laskivat latteat kannet, joissa ei ollut... mitään. En voi vieläkään kehua näitä kansia.

En olisi missään nimessä mennyt antamaan sarjalle toista mahdollisuutta (tai ainakaan näin pian) ellei Nina Mari olisi kirjoitellut niin mielenkiintoisesti näistä kirjoista omassa blogissaan, etenkin tästä osasta. Minä suorastaan yllätyin kuinka hyvin nämä Nina Marille upposivat! Hän myös puhui todella hyvin siitä kuinka miellyttävämmäksi lukeminen kääntyy kun heität aivosi narikkaan, otat rennosti etkä ota kirjaa niin vakavasti. Pakkohan minun oli kokeilla sitä itsekin. 

Täytyy kyllä myöntää, että minulla oli epäilykseni tulisiko pitämään Onyxista, mutta päätin heittää negatiivisen asenteeni sivuun. Ja tämän ansiosta huomasin pitäväni tästä sarjasta vähän enemmän tai pikemminkin huomasin, etten turhautunut yhtä paljon kuin Obsidiania lukiessani. Parempaan lukukokemukseen vaikutti myös se, ettei Onyx kulkenut samaa polkua kuin Houkutus -sarjan toinen osa Uusikuu

Obsidianin tapahtumien jälkeen Katy elää tunteiden sekamelskassa: hän ei tiedä ovatko Daemonin osoittamat tunteet aitoja vaiko alienvoimiensa (jonka avulla hän pelasti Katyn kuolemalta) aikaansaamaa yhteyden tunnetta. Sen lisäksi draamaa tuo kehiin kaupunkiin muuttanut uusi poika Blake, joka iskee silmänsä Katyyn. Odotetusti Daemon ei ole tästä hyvillään eikä pelkää sanoa sitä ääneen ja siitäkös syntyy lisää tunteita ja huonoja päätöksiä. Blake kuitenkin osoittautuu isommaksi tekijäksi ja kun Katy huomaa itsessään hämmentäviä muutoksia, tarjoaa Blake apuaan.

Tarina saa mielenkiintoisen käänteen eräiden tapahtumien johdosta, mutta niistä ei otettu minusta kaikkea irti. Tilaa veivät mielenstäni liikaa turhanpäiväiset toistot Katyn ja Daemonin suhteen suunnilla. Mitä kaikkea järisyttävää olisikaan voinut tapahtua jos Armentrout olisi jättänyt teinidraaman vähemmälle ja keskittynyt alienien juoniin enemmän. Kuten huomata saattaa, en ole erityisen suuri Katy ja Daemon fani, heissä kummassakin on piirteitä joista en pidä (Daemonin töykeys ja Katyn vinkuminen), mutta muutamat tilanteet saivat minut kyllä nauramaan.

Onneksi tunteiden ailahteluiden lisäksi mukana oli toimintaa sekä salaisuuksia, joita kohti päästiin lähemmäksi mitä pidemmälle kirjaa luki. Itseasiassa pidän sarjan juonesta ja sen tarjoamista salaisuuksista ja olen kiinnostunut mitä ne pitävät sisällään. Etenkin lopussa jännitystä piisasi ja kysymykset jatkosta heräsivät. Taitaa parhaimmat palat olla aina lopussa, sillä muistan kuinka Obsidianin pelasti juurikin sen loppu. Ehkä luen seuraavan osan, Opalin jo kesällä.

Suhtautumiseni sarjaa kohtaan on siis muuttunut positiivisempaan suuntaan Onyxin luettuani sekä tietysti Nina Marin vinkkien ansiosta, mutta en pysty vieläkään antamaan tälle paljon kehuja. Kyllähän tämä tietyiltä osin oli viihdytävää luettavaa: Armentroutin kerronta on huoletonta, humoristista ja sitä on miellyttävä sekä helppo lukea. Hän tietää millä keinoin hän saa nuoret lukijat puolelleen ja käyttää sitä hyväkseen. Fiksua, tosin kaikki eivät syty röyhkeistä ''hurmureista''.

Omasta mielestäni tämän sarjan kompastuskivet ovat sen päähenkilöiden Katyn ja Daemonin suhde. Mikäli jatkossa turha draama ei jää pois heidän suhteestaan, eivät pisteet nouse omalla kohdallani tämän enempää.

Sivuja: 328
Kustantaja: Entangled Teen
Kindle Edition
Ei ole suomennettu

Kommentit

  1. Kolmannesta osasta varoitan, että draama ei ole sellaista soutamista mitä tässä osassa, vaan kallistuu enemmän pehmopornoromanssin leipomiseen Katyn ja Daemonin välillä. Meinaan, että heidän romanssiaan on PALJON. En erityisemmin missään vaiheessa lämmennyt heille parina ja lähinnä tylsistyin heidän herkissä hetkissään, joten kolmas osa oli tasoltaan hieman heikompi mitä esim. tämä oli. Mutta ehkäpä jaksat vielä tämän sarjan parissa, koska sellaista keskinkertaisen paremmalle puolelle kallistuvaa viihdettä tämä ainakin minulle oli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-oou, täytyy siis kehitellä keinoja lievittää tulevia yökkimisiä, sillä heidän suhteen uskon, että se voi mennä todella imeläksi ja jotenkin niin turhauttavaksi.. Yritän kuitenkin sinnitellä loppuun asti ja jospa aivoni pystyvät suodattamaan nämä lässynläät ja saisivat minut enemmän nauramaan kuin kohottelemaan kulmia. Odotan kauhulla ja mielenkiinnolla miten käy :D Varoituksesi otettu huomioon!

      Poista

Lähetä kommentti