perjantai 13. maaliskuuta 2015

Danielle Trussoni: Enkelioppi

Sisar Evangeline on asunut Pyhän Rosan luostarissa pikkutytöstä lähtien. Kun sympaattinen, nuori taidehistorioitsija Verlaine saapuu luostariin tutkimaan vanhoja kirjeitä, alkaa Evangelinelle paljastua totuus luostarin muurien kätkemistä salaisuuksista.

Silloin iäkäs nunna nimeltä Celestine ymmärtää, että on tullut aika kertoa Evangelinelle enkeliopista. Hän kertoo enkelitieteen opinnoistaan ja seikkailuistaan sota-ajan Pariisissa sekä lahjakkaasta opiskelutoveristaan Gabriellasta, Evangelinen isoäidistä.

Enkelitutkijat tietävät, että keskuudessamme elää langenneiden enkeleiden ja ihmisten jälkeläisiä, nefileitä, vetovoimaisia mutta kylmiä olentoja, jotka hamuavat valtaa. Voimistaakseen asemaansa nefilit tarvitsevat aarteen, joka on enkelitutkijoiden hallussa. Eikä tutkijoilla ole aikomustakaan luopua siitä.

Evangelinen kohtalona on seurata verensä perintöä: hän joutuu mukaan taisteluun, jossa panoksena on ihmiskunnan tulevaisuus.

Enkelit ovat olleet viime päivien ajan mielessäni, sillä olen joko lukenut tai katsonut tv-sarjoja/elokuvia niihin liittyen. Danielle Trussonin Enkeliopin lisäksi yöpöydälläni on levännyt  J.R. Wardin Langenneet enkelit -sarjan kolmas osa Kateus sekä mietteissäni on ollut Niina T.n arvioinnin kautta Lauren Katen Fallen, joka pian saa suomennoksen. Ruudusta olen puolestaan katsonut Supernaturalia (♥) ja aika vasta katsoin myös Gabriel -elokuvan, joka kertoo nimenmukaisesti Gabriel nimisestä arkkienkelistä. Enkelit ovat siis vallanneet viime päiväni.

Enkelioppi päätyi lukulistalleni kun kirjan jatko-osa Enkelikaupunki ilmestyi kauppoihin ja sen kansi oli kerrassaan lumoavan kaunis. Tarinakin alkoi tuntua mielenkiintoiselta ja se fakta, ettei Enkelioppi ole pelkästään fantasiakirja vaan (New York Timesin sanojen mukaisesti) älykäs trilleri, riitti syyksi ottaa kirja luettavaksi.

Tarina alkaa lyhyellä katsauksella menneisyyteen, joka ei oikeastaan paljasta muuta kuin hieman yksityiskohtia enkeleiden ulkonäöstä. Sitten hypätään yli 50 vuotta eteenpäin, jolloin tutustutaan kirjan päähenkilöön Evangelineen. Ja kuten takakannen tiivistelmä jo kertoi, Evangeline on Pyhän Rosan luostarin nuori nunna. Hän vaikuttaa heti todella hyvätahtoiselta naiselta ja uteliaisuus heräsi heti miten hän selviytyy tulevista koettelemuksista, joita kirja lupasi tarjota.

Alku tutustuttaa lukijan myös nuoreen historioitsijaan nimeltä Verlaine, sairastuneeseen enkeliin Grigoriin sekä hänen ylpeään perheeseensä. Pieniä palasia Evangelinen menneisyydestäkin paljastetaan ja Celestine (Pyhän Rosan luostarin toinen ja iäkäs nunna) kertoo myös oman merkittävän tarinansa.Viimeisenä mainittu oli todella mielenkiintoinen, kuitenkin yhdessä kohtaa, tarkemmin puolessa välissä Celestinen kertomuksessa kiinnostus alkoi vähentyä ja saatoin huokaista muutaman kerran. Onneksi tilanne muuttui, kun tärkeistä oppitunneista päästiin toimintaan.

Trussonin kerronta osoittautui sellaiseksi, josta pidän; rikkaaksi, jännittäväksi ja mielikuvitusta ruokkivaksi. Siihen pystyi uppoutumaan monien sivujen ajaksi ja mieleni oli enemmän kuin kylläinen jo muutamasta sivusta. Minun ilokseni tarina sisälsi myös historiaa ja hieman kreikkalaista mytologiaa. No jos nyt jotain pientä moittia, niin hyvin toiminnallinen Enkelioppi ei aluksi ollut, mikä vaatikin kärsivällisyyttä.

Hitaasti mutta varmasti Trussoni vei lähemmäksi aarretta ja totuuksia, jota on pidetty Evangelinelta salassa. Oli oikeastaan hyvä, että tarinaa kerrottiin Evangelinen lisäksi muidenkin hahmojen näkökulmasta, jotta muihinkin hahmoihin sai vähän tuntumaa. Kuitenkaan omalla kohdallani kukaan hahmoista ei noussut erityisesti esiin (hhöh), mutta kyllä täytyy sanoa, että Gabriellassa (Evangelinen isoäiti) oli sisua. Lopussa oltiinkin jo hyvin jännittävässä tilanteessa, kun jo kirjan takakansi tuli vastaan.

Enkelioppi ei odotuksieni mukaisesti ollut niiiin jännittävä ja huikea, mutta oli ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Erityisesti pisteitä siitä, kuinka Trussoni on luonut enkelinsä/nefilinsä (enkeleiden ja ihmisten jälkeläiset) mielenkiintoisiksi, ei-romanttisiksi olennoiksi. Kauniin ulkokuoren alla piili synkkä, omista valoa hohtavista siivistään erityisen ylpeä hirviö. Harmi kuitenkin, etteivät he saaneet kovinkaan isoa osaa kirjasta. Olisin mieluusti lukenut heistä enemmän. Jatko-osassa, Enkelikaupungissa ehkä sitten.

Elokuvauutiset tosiaan tulevat aina postauksieni loppuun ja elokuvauutisia onkin jälleen luvassa. Eli Enkelioppia ollaan sovittamassa elokuvaksi! Tosin vielä ei ole kerrottu mitään muuta tähdellistä kuten keitä näyttelijöitä elokuvaan on saatu tai milloin olisi mahdollinen ensi-ilta. Tässä olisi paljon pontentiaalia hyvään elokuvaan kunhan oikeat ohjaajat, käsikirjoittajat ja näyttelijät löytyvät.

Ai niin vielä sellaista, että kerta 50 kategoria -haasteeseen osallistuin niin Enkelioppi saa luvan riistää haasteesta kohdan 41. A book by an author you’ve never read before.

★ ★ ★½
Sivuja: 500
Suomentaja: Sirkka Aulanto
Kustantaja: Tammi (2011)
Alkuperäinen teos: Angelology (2010)

8 kommenttia:

  1. Aloitin tämän lukemisen kirjastossa, johon ei ollut korttia. Jäi kesken enkä hirveästi ole innostunut lukemaan loppuun. Kirjoitustyyli tökki, mutta ilmeisesti tämä oli kuitenkin muilla tavoilla hyvä?

    Tätä voisi lukea kesällä taas. Kokeilla jos lähtisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku vaati kärsivällisyyttä, minullakin lukeminen venyi ja jouduin uusimaan lainan alun kankeuden takia. Oma tiedonhaluisuuteni sai minut jatkamaan ja tarina alkoi saamaan otetta ja tykkäsin loppupuoliskosta enemmän. Siinä oli enemmän toimintaa, juonenkäänteitä ja jännitystä, mutta meillä jokaisellahan on omat mieltymykset ja mielipiteet.

      Kannattaa kuitenkin antaa toinen mahdollisuus!

      Poista
  2. Minun on pitänyt lukea tämä kirja jo vuosia, mutta en edelleenkään ole päässyt siihen asti. Enkelimytologia kiinnostaa minua kyllä niin paljon, mutta sitten taas tämä kirja on saanut aika ristiriitaista palautetta blogimaailmassa niin pistää miettimään, viitsiikö vaivautua lukemaan. Ehkä pitäisi.

    Ooh, sinäkin olet nähnyt Gabrielin! Tyyliin kukaan jolle olen elokuvasta maininnut ei ole koskaan kuullutkaan siitä :D Elokuva ansaitsisi kyllä suuremman yleisön, sillä se oli varsin mielenkiintoinen ja tyylikäs visio sodasta hyvän ja pahan välillä. Ja Andy Whitfieldillä on mahtavat silmät siinä. Ensimmäisen kerran kun elokuvan näin en pystynyt irroittamaan katsettani hänen silmistään. Niin. Siniset.

    Hei jos enkelikirjat kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti lukea Susan Een Angelfall ja World After. Aivan loistavia kirjoja ja ovat todella edukseen enkelikirjojen joukossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinunkin kannattaa antaa kirjalle mahdollisuus, kyllä tästä aineksia ainakin löytyy ;) Trussoni olisi kyllä voinut puristaa niistä vielä enemmän irti, mutta sai kaiken kaikkiaan lohdittua mielenkiintoisen kokonaisuuden.

      Oho, sepä kummaa! Minustakin Gabriel oli toteutettu hyvin, synkkä ja toiminnallinen kokonaisuus toimi ja oi kyllä, niitä sinisilmiä oli vaikea olla huomaamatta!

      Ja nyt kun otit asian puheeksi, minulla on ollut aikeena katsastaa tämä Susan Een enkelisarja arviointisi luettuani. Olen kuullut paljon hyvää palautetta muualtakin ja enkelit todellakin kiehtovat minua. Täytyy vain jostain löytää nämä kirjat tai pistää kirjastolle hankintapyyntö :D

      Poista
  3. Juuri eilen arpailin kirjakaupassa, että ostaisinko vai en :) Luen tämän kyllä jossain vaiheessa, sillä sen verran mielenkiintoiselta ja hyvältä tämä kuulostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! Odottelenkin mielenkiinnolla mitä olet kirjasta mieltä :)

      Poista
  4. Minäkin kiinnitin Enkelikaupungin kauniiseen kanteen huomioni, ja mielenkiintoni näitä enkeleitä kohtaan heräsi. En vain ole saanut kirjoja vielä luettavaksi hankittua, mutta ehkäpä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti jonain päivänä, olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä! :)

      Poista