Kimberly Derting: The Body Finder

Violet Ambrose is grappling with two major issues: Jay Heaton and her morbid secret ability. While the sixteen-year-old is confused by her new feelings for her best friend since childhood, she is more disturbed by her "power" to sense dead bodies—or at least those that have been murdered. Since she was a little girl, she has felt the echoes that the dead leave behind in the world... and the imprints that attach to their killers.

Violet has never considered her strange talent to be a gift; it mostly just led her to find the dead birds her cat had tired of playing with. But now that a serial killer has begun terrorizing her small town, and the echoes of the local girls he's claimed haunt her daily, she realizes she might be the only person who can stop him.

Despite his fierce protectiveness over her, Jay reluctantly agrees to help Violet on her quest to find the murderer—and Violet is unnerved to find herself hoping that Jay's intentions are much more than friendly. But even as she's falling intensely in love, Violet is getting closer and closer to discovering a killer... and becoming his prey herself.


Pientä suomennosta tähän perään. Eli Violet Ambrose on erikoisen kyvyn omaava tyttö. Hän pystyy aistimaan ruumiita ja kykenee osoittamaan ruumiin tarkan olinpaikan. Kyvyistään huolimatta Violet on aivan kuin muut teini-ikäiset tytöt. Hänellä on ystäviä, hän käy tavallisesti koulua ja hänen tunteiden kanssa voimistelee vuosien takainen ystävä sekä ihastus Jay. Samaan aikaan kaupunkia ravistelee sarjamurhaaja, jonka uhreja ovat nuoret tytöt.

Olin lähes tulkoon hysterian tasolla kun aloitin The Body Finderin, samannimisen kirjasarjan ensimmäisen osan. Kaipasin vähän jännitystä ja kylmiäväreitä tylsähköön iltaan ja aavistelin, että Kimberly Derting kirjallaan voisi sitä tarjota. Ilta alkoikin kääntyä tiivistunnelmmaisemmaksi, kun alussa päähenkilön eli Violetin menneisyyttä avattiin. Se antoi jännittäviä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia Violetin kyvyistä ja se oli mielestäni hyvä johdatus tarinaan. 

Plussaa olivat ehdottomasti sarjamurjaajan näkökulmasta kerrotut kohdat, jotka olivat tosiaankin kammottavia ja juuri sitä mitä kaipasin sillä hetkellä. Spooky things! Mielikuvitus laukkasi enkä pystynyt olemaan ajattelematta katsoessani ikkunasta ulos pimeään, että ''mitä jos''..

Näiden välissä keskityttiin sitten Violetin ''seikkailuihin'' koulussa sekä seikkailuihin koulun ulkopuolella. Ne toivat mukavaa sykeen tasoitusta murhaajan käsin kosketeltavien kylmien ajatuksien jälkeen. Minua miellytti Vioeltin uhkarohkeus tietyissä tilanteissa, mutta jatkuva kyseenalaistaminen latisti hieman tunnelmaa. Pidin kuitenkin Violetista, enemmän kuin vähän.

Oli myös hyvä, ettei Jaysta tehty aivan niin tyypillistä tummanpuhuvaa ''new boy in town'' komistusta, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin viedä Violetilta jalat alta. Jay oli ihan kelpo kaveri, suoleinen jopa, mutta siihen se jäikin. Muutama intohimoinen kohtaus otti osansa kun hölmöt väärinymmärykset saatiin pois tieltä. Vähän moittia kuitenkin siitä, ettei heidän yhteisistä vuosista kerrottu mielestäni tarpeeksi, jotta se olisi tuntunut vuosia kestäneeltä ihastukselta. 
 
Pikku hiljaa alun innostus hiipui, kun minusta alkoi tuntua, että The Body Finder  keskittyi enemmän loppua kohden Violetin ja Jayn suhteeseen kuin kidnappaus- sekä murhatapauksiin, puhumattakaan Violetin erikoisista kyvyistä.

Kaiken kaikkiaan The Body Finder oli hyvä yhdistelmä jännitystä, yliluonnollista kosketusta ja romantiikkaa, vaikka teini-iän tyypilliset kohokohdat tekivät sisältövaltauksen, joiden takia loppuratkaisu oli minusta liiankin helppo päätellä. Tarinalla oli ainekset todella hyvään pakettiin. Niistä ei vain otettu kaikkea irti. Harmi.

Seuraava osa, Desires of the Dead saa paikan lukulistaltani ja toivottavasti se tarjoaisi vähän yllättävämmän lukuelämysken.

Sivuja: 327
Kustantaja: HarperCollins Children's Books (2010)
Ei ole suomennettu

Kommentit

  1. Minäkin olen tämän lukenut ja tykkäsin kyllä sen verran, että jatko-osan hankin myös. Vielä kun ehtisi sen lukea... Olen samaa mieltä, että potentiaalia löytyi todella paljon parempaan, mutta Derting ei oikein uskaltanut ottaa riskiä ja viedä näitä elementtejä pidemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kovin suuria odotuksia minulla ei ole jatko-osaa kohtaan, mutta jospa se yllättäisi positiivisesti :) Voi kuitenkin olla, etten ehdi itsekään ottamaan siitä selvää ihan heti.

      Poista
  2. Tämä kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta. Se on aina harmi kun kirjailijoilta loppuu uskallus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kokeilemaan, oli se sentään sen arvoinen :)

      Poista

Lähetä kommentti