Veronica Roth: Kapinallinen

Meillä on sama suru molemmilla. Meillä on sota sisällämme. Joskus se pitää meidät hengissä, joskus se uhkaa tuhota meidät.

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta raa'asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan.

Sodan uhka on silti käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.

Vastaani on tullut monia mielipiteitä siitä, että Veronica Rothin menestyneen trilogian toinen osa Kapinallinen oli jossain määrin pettymys. Heidän mielestä se ei vastannut Outolinnun hehkua ja toisille pettymys tuli voimakkaampana kuin toisille. Mutta oli myös niitä, jotka rakastivat Kapinallista vaikka se ei kolahtanutkaan yhtä lujaa kuin Outolintu.

Hmm. Luettuani vähän näitä mielipiteitä ja oman lukukokemukseni huomioon ottaen olin vähän epäilevin mielin lähdössä lukemaan Kapinallista kunnes, toden totta, muutaman kappaleen jälkeen huomasin ahmivani sivuja ja pian kappaleita aina vain enemmän. Tunsin pitäväni Kapinallisesta ja enemmän kuin Outolinnusta. Kertauksen kertauksena vielä, Outolintu ei siis ollut huono, mutta se ei vain täyttänyt suuria odotuksiani.

Nyt kävi toisin. Odotukset olivat tällä kertaa minimaaliset ja lähdin lukemaan ''luen tämän nyt äkkiä pois päiväjärjestyksestä'' asenteella. Aluksi kirjan aloittaminen oli hidasta, mutta loppujen lopuksi Kapinallinen tuli luettua nopeasti ja positiivisemmalla mielellä.

Luotin epäilyksistäni huolimatta kuitenkin siihen, että Veronica Roth jatkaa Kapinallisen kanssa yhtä toimintarikkaalla otteella eikä minulle tullut kertaakaan mieleen epäillä sitä. Kirjassa oltiin liikkeessä koko ajan eikä tahti löystynyt missään kohtaa. Mutta jos jokin etenemisessä tökki oli Trisin ehkä liiankin jatkuva itku ja piipitys. Toisaalta taas ei mikään ihme, sillä tytön henkinen puoli oli koetuksella Outolinnussa sattuneiden tapahtumien, kuten vanhempiensa kuolemien takia ja siksi murtua moneen otteeseen, samalla vieden hänet vaaralliselle tielle. Trisin taistelijan luonne ei silti kuihtunut olemattomiin ja hän jatkoi sinnittelyä loppuun asti.

Hämmennystä haluttiin tuoda kahden hahmon avulla ja heidän teoillansa ja näistä käänteistä en ollut täysin yllättynyt, mutta en osannut odottaakaan näitä. Siitä puolestaan olin vähän häkeltynyt kuinka valloittavana asiana kuolema esiintyi tässä osassa. En tiennyt oikeastaan miten muuten olisin voinut reagoida siihen, koska uusia hahmoja puikkelehti esiin kuin tyhjästä ja yhtä nopeasti he olivat poissa. Kuin heillä ei olisi mitään merkitystä.

Lukuiset kuolemantapaukset tekivät Kapinallisesta julmemman ja karumman, mutta hahmojen ja koko tarinan päälle langennut synkkyys aiheutti levottumuutta tuplasti enemmän.

Paljastuksia pudotettiin sopiviin väleihin, mikä piti kiinnostukseni yllä. Etenkin lopun paljastus sai sydämen hakkaamaan lujemmin ja olen nyt sarjasta paljon innostuneempi. Huh! Kolmannen osan suomennos on tällä hetkellä työn olla ja nimi päätösosalle on (Risingshadow:n mukaan) nähtävästi lyöty jo lukkoon. Kolmas ja viimeinen osa tulee kantamaan nimeä Uskollinen ja sen olisi tarkoitus ilmestyä ensi vuonna, 5. päivä tammikuuta.

★ ★ ★ ★
Sivuja: 383
Suomentaja: Outi Järvinen
Kustantaja: Otava (2014)
Alkuperäinen teos: Insurgent (2012)

Kommentit

  1. Monet ovat tosiaan pettyneet tähän, mutta minulle tämä oli lähes yhtä hyvä lukukokemus kuin ensimmäinen osa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että pidit! Toivottavasti kolmas osa päättää sarjan huikeasti :)

      Poista
  2. olen lukenut vasta ekan osan mutta tämä on listalla

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit