keskiviikko 20. elokuuta 2014

Gayle Forman: Jos vielä jään

Helou helou! Syksy alkaa tehdä tuloaan ja onhan elokuu pistänyt minut kiireiseksi enkä ole päässyt kovinkaan usein omien sekä muiden (kirja)blogien pariin. Useiden uusien postauksien läpi käyminen on siis edessäni ja pyhitän tämän iltani niille! Päällisin puolin syypäänä kiireeseeni on ollut koulu, joka käskee minut aamulla klo 8:00 paikan päälle ja päästää vasta 16:00 aikoihin takaisin kotiin. Tosin tekemään lukuisia tehtäviä ja kouluasioista pääsen oikeastaan eroon vasta illan puolella.

Onneksi aikaa kuitenkin on jäänyt (välillä vähän ja välillä enemmän) ystävilleni, kirjoille sekä muille rakkaille asioille. Muutaman kirjan olen saanut luettua kokonaan ja yritän koota ajatukseni niistä mahdollisimman pian ja jakaa ne teille. Tässä olisi luetuista kirjoista yksi, joka on Gayle Formanin Jos vielä jään.

Rakkaus musiikkiin saattoi 17-vuotiaan Mian yhteen poikaystävänsä Adamin kanssa, mutta nyt se uhkaa myös erottaa heidät. Kaksivuotisen suhteen ylle on kerääntynyt pilviä, kun Mia on päättänyt pyrkiä arvostettuun Juilliardin musiikkiakatemiaan New Yorkiin. Sisäänpääsy merkitsisi muuttoa maan toiselle puolelle, kauaksi Adamista, jonka rockbändi on tekemässä läpimurtoa kotikaupungin musiikkimaailmassa.

Sitten eräänä harmaana talviaamuna Mia lähtee perheensä kanssa ajelulle, ja yhdessä ohikiitävässä hetkessä mikään ei ole enää ennallaan. Hän herää onnettomuuspaikalta ja huomaa seuraavansa tapahtumia ulkopuolisena ja näkymättömänä, vailla fyysistä kipua. Musertavan menetyksen edessä Mian on tehtävä päätös, jossa ei ole kyse ainoastaan hänen tulevaisuudestaan, vaan koko elämästään.

Löysin tai oikeastaan etsin käsiini Jos vielä jään romaanin katsottuani siihen perustuvan elokuvan (If I Stay) trailerin Youtubesta, joka vaikutti, minut yllättäen, sellaiselta josta voisin ehkä pitää. Niinpä tämä tunteikas traileri passitti minut hakemaan kirjan kirjastosta ja yllätyin kuinkia lyhyt se oli sivujen suhteen. Totesin kuitenkin myöhemmin, että alle 200 sivua lukisi hetkessä eikä se pitkittäisi muiden lainassa olevien kirjojen lukemista.

Kirja tulikin luettua todella nopeasti ja päällimmäiset ajatukset olivat sen jälkeen... tyhjät. Jotkut kirjat sitten jättävät sanattomiksi joko hyvällä tai huonolla tavalla. Tässä tapauksessa sekä että. Jos vielä jään teki minuun vaikutuksen sen aitoudellaan kertoen nuoren tytön tunnesiteistä perhettään ja ystäviään kohtaan ja ennenkaikkea valinnasta suuren menetyksen uhalla, mutta jotenkin se ei vaan osunut niin, että se olisi minut upottanut kirjan maailmaan.

Miten sen nyt sanoisi, minusta kirjasta puuttui yllättyneisyys tai se jokin känne, joka olisi vienyt tarinan mielenkiintoisempaan ja värikkäämpään suuntaan. Tahti oli aika rauhallinen ja liiankin tasainen eikä esimerkiksi Mian elämässä ennen onnettomuutta menty pintaa syvemmälle, mikä harmitti ja vei uteliaisuuteni pikku hiljaa pois. Muutamat kohdat kuitenkin (Mian ja Adamin sekä Mian ja Kimin hetket) olivat aika huvittavia ja suloisia, mutta eniten tunteita herätti Mian pikkuveljen Teddyn poismeno, vaikkei siitä niinkään isoa numeroa tehty. Se vain tuntui pahalta.

Jos vielä jään onnistui herättämään hetkittäisiä ajatuksia perheen menettämisestä ja aloin muistelemaan oman elämäni kohokohtia tähän päivään asti. Kiintymys musiikkiin sai minut kaipaamaan omia oppituntejani pianon soitossa ja ajatus palaamisesta sen pariin palasi takaisin. Olen kuitenkin realistinen ja odotan vielä parempaa ajankohtaa, koska koulu vie ja tulee viemään vielä kuukausiakin suurimman osan ajastani. Jonain päivänä kuitenkin.

Kokonaisuudessaan Jos vielä jään oli ihan ok ja tunteita herättävä teos, mutta minun makuuni se jäi vähän latteaksi. Aion silti elokuvan katsoa ja elättelen toivoa, että se osoittautuisi miellyttävämmäksi kuin kirja.

Mian ja Adamin tarina on saanut jatko-osan, joka on nimeltään Where She Went, jossa on hypätty kolme vuotta eteenpäin Jos vielä jään -kirjan tapahtumista ja tarinaa kertoo tällä kertaa Adam. Teosta ei ole suomennettu, mutta mikäli se joskus suomennetaan tai englanninkielinen versio tulee vastaani, voisin sen lukea.

★ ★½
Sivuja: 188
Suomentanut: Ulla Selkänen
Kustantaja: Wsoy (2009)
Alkuperäinen teos: If I Stay (2009)

lauantai 9. elokuuta 2014

Diana Gabaldon: Matkantekijä

Matkantekijässä eletään 1960-lukua ja Claire on menestyvä lääkäri Bostonissa. Miehensä Frankin kuoltua Claire lähtee Brianna-tyttärensä kanssa lomalle Skotlannin ylämaalle. Jamien muisto on läsnä kaikkialla: aavoilla nummilla, ihmisten verhotuissa katseissa, sammaloituneessa kivessä. Claire saa selville, ettei Jamie ehkä kuollutkaan Cullodenissa, vaan saattaa elää edelleen.

Claire on tuskaisan valinnan edessä. Uskaltaako hän palata kivikehään Craigh na Dunilla ja jättää tyttärensä silläkin uhalla, ettei enää koskaan tapaa häntä? Vai joutuuko hän kitumaan koko loppuelämänsä kaukana rakastamastaan miehestä? Lopulta vaihtoehtoja ei ole: Clairen on jälleen kerran tehtävä hyppy tuntemattomaan.

Sanoin silloin kerran, että haluaisin kätellä ja kiittää Anne Forteria hienosta kirjasta kuin Julian rakkaus, mutta tällä kertaa voisin hypätä Diana Gabaldonin kaulaan, halata rutistaa häntä samalla kiittäen ja ylistäen Matkantekijä -sarjaa mieli korkealla ja itku kurkussa. Minua puistattaa ja kehrään vieläkin tämän kirjan tarjoamista hetkistä eikä voi muuta sanoa, että minulla oli kauhean ikävä tyrmäävän uskaliasta Clairea, ihanan ihanaa Jamieta ja kaunista Skotlantia!

Sudenkorento jäi odottamattoman jännittävään ja surulliseen kohtaan ja sekalaisin tuntein lähdin lukemaan mitä tuleman piti Matkantekijässä. Kirjavat tunteet eivät pysyneet poissa lukemisen aikanakaan; tunsin surua, iloa, vihaa, ymmärrystä ja ihmetystä enkä voi nimetä niille vain yhtä tekijää. Tai oikeastaan voin jos ajatellaan laajassa mittakaavassa: koko kirja. Jos nyt muutaman mainitsen niin voimakkaimpia iskuja sydämeen tuottivat Clairen ja Jamien jälleennäkeminen, takaumat kuluneista vuosista sekä kaunistelemattomat ja todentuntuiset hetket sairaiden ja loukkaantuneiden parissa.

En olisi voinut olla onnellisempi kun Clairen ja Jamien jälleennäkemisen hetki koitti. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja Jamien reaktio oli kyllä piste i:n päälle, puhumattakaan hetkestä jolloin Claire näytti valokuvia heidän yhteisestä lapsestaan Briannasta vuosien varrelta. Ajatus kuitenkin oman lapsensa jättämisestä välillä kummitteli muiden iloisten ajatusten takana, mutta Brianna on täysi-ikäinen ja aikuiseksi mieheksi kasvanut Roger Wakefield jäi hänen luokseen, joten ei se kuitenkaan niin pahalta tuntunut.

20 vuotta on pitkä aika ja paljon on ehtinyt tapahtua kummankin elämässä eikä varsinkaan Claire osannut aavistaa mitä kaikkea Jamie on joutunut kokemaan ja joutuvansa jälleen vaarallisen seikkailun pyörteisiin, kun huolestuttava käänne vie heidät hurjalle ja jännittävälle laivamatkalle Atlantin valtaisalle merelle ja sitä kautta Jamaikalle. Menneisyyden haamutkaan eivät anna Clairelle ja Jamielle täydellistä rauhaa, mutta vahvaksi kasvanut rakkaus pitää heidät koossa.

Jamien vaikeat vuodet Cullodenin taistelun jälkeen olivat välillä sanoinkuvaamattoman tuskallista seurattavaa ja kun hän kertoi niistä Clairelle, samalla tunnustaen rakkauttaan Clairea kohtaan sanoilla ja teoilla, olin niin syvästi liikuttunut ja rakastuin Jamieen uudelleen ja uudelleen. Hänen heikkoutensa ja tekemänsä virheet tekevät Jamiestä inhimillisimmän miehen, josta olen eläissäni lukenut eikä näin ainutlaatuisen suloista skottihurmuria ei löydy mistään muualta!

Diana Gabaldonilta löytyy erillinen, samaan maailmaan sijoittuva sarja, jonka päähenkilöön tutustuttiin tämän kirjan aikana. Ensimmäisen kerran hahmo esiintyi oikeastaan jo Muukalaisessa, mutta tämä oli silloin vasta pikku poika. Tiedättekö jo ketä tarkoitan? Lordi John Greytä tietysti. En ole ainakaan vielä kovin kiinnostunut hahmosta, mutta ajattelin joskus kuitenkin tarttua Lordin yksityisasiaan, joka on Lordi John -sarjan ensimmäinen osa.

Pidan Matkantekijä -sarjan suomennosten kansista, joita onkin ilmestynyt kolmea erilaista. Varsinkin ihka ensimmäisiä kansia katsoessa monet tapahtumat palautuvat huumaavasti mieleen ja saavat toden totta aikaa kylmiä väreitä. En vähättele kuitenkaan uusimpien painosten kansia, joita Gummerus on tehty vain kolmeen ensimmäiseen osaan. Nissäkin on oma viehätyksensä ja ne muistuttavat eniten alkuperäisten kansien ulkonäköä, mutta kuten äsken sanoin, tuotanto loppui lyhyeen. Harmi. Omistan itse kaikki kolme. Pokkareidenkin kannet ovat kauniita, kieltämättä kauniinpia kuin omistamani kirjojen kannet, mutta välitän edelleen kovakantisista (ja isoista pehmeäkantisista) enemmän kuin pienistä pokkareista.


Tämä päivä on erityisen hyvä päivä päästää tämä bloggaus ilmoille sillä tänään, TÄNÄÄN sarjan ensimmäiseen osaan Muukalaiseen perustuva televiosarja (Outlander) starttaa Yhdysvalloissa aivan näillä minuuteilla! Sarja on ollut kesän aikana paljon esillä: kuvia sekä videoita on voitu ihailla ja kirjailijan, näyttelijöiden ja sarjan käsikirjoittajan Ronald D. Mooren haastatteluja on tehty milloin missäkin eikä se ole ihme, koska Outlander on yksi tämän vuoden odotetuimmista tv-sarjoista. Sain myös tietooni ensimmäistä kertaa Mari Saavalaisen blogista, että Yle on saanut Outlanderin esitysoikeudet Suomeen.

Iik, en tiedä miten päin olisin kun olen todella täpinöissäni! Henkeäni salpaa jo muutenkin Matkantekijän tarjoama ihastuttava ja kauhistuttava sisältö. Voiko tämä päivä enää paremmaksi muuttua?

Skotlanti, Claire ja Jamie ovat tämän sarjan helmet.

★ ★ ★ ★ ★
Sivuja: 928
 Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus (2009, 4. painos)
Alkuperäinen teos: Voyager (1993)