Nora Roberts: Varjojen ratsu

Iona Sheehan on ottanut elämänsä isoimman riskin. Hän on jättänyt työnsä ja kotinsa Baltimoressa ja tullut Irlantiin sukunsa juurille etsimään seikkailuja – ja vastauksia. Iona on innoissaan tavatessaan ensimmäistä kertaa serkkunsa Connor ja Branna O'Dwyerin. Tunne siitä että hän on tullut kotiin vahvistuu, kun hän saa työpaikan ratsastuskoulusta, jonka kuumaverinen omistaja notkauttaa Ionan polvet heti.

Iona ei kuitenkaan tiedä, että hänen serkkunsa ovat odottaneet häntä jo kauan. Connor, Branna ja Iona ovat kaikki saaneet väkevän verenperinnön esiäidiltään Sorchalta, joka siirsi noitavoimansa lapsilleen suojellakseen heitä pahalta Cabhanilta. Serkukset huomaavat, että yhdessä he ovat voimakkaampia, ja myös sen, että Cabhan vannoo yhä kostoa.

Nora Roberts ei tahdo päästää irti ihmissuhteista kertovista tarinoista ja kirjailija kasvattaa kokoelmaansa Varjojen ratsun avulla, mikä aloittaa kolmiosaisen sarjan nimeltä O'Dwyerin serkut. Jotta tarinoihin saataisiin säpinää, on Roberts yleensä lisännyt jokin tietyn tekijän, pienen tai vähän suuremman, täydentämään sitä. Tällä kertaa fantasia toimi tarinan lisä mausteena ja Roberts viihdytti lukijoitansa noitien avulla.

Ensimmäisten sivujen aikana seurattiin Sorchan, hänen miehensä ja heidän lastensa kamppailua elämästä ja kuolemasta, kun heitä vainoaa paha demoni Cabhan, joka haluaa Sorchan voimat itselleen. Lojaalisena apuna ja turvana heillä olivat koira, kotka ja hevonen. Magia pääasi kivasti valloilleen ja tunnelma oli jännittynyt kun vaara piileskeli varjoissa valmiina hyökkäämään. Teemaksi ilmeni heti kättelyssä hyvinkin ominainen fantasia -genrelle; hyvän ja pahan välinen taistelu ja yhtä tuttua oli vastuun siirtyminen lapsille, kun surullinen kohtalo vie vanhemmilta hengen.

Välikommenttina tähän, näiden tapahtumien kautta minusta tässä olisi ollut aineksia tyrmäävälle fantasiaseikkailulle. Hyvällä mielikuvituksella sekä tietysti toteutuksen taidolla se olisi mahdollista, jota taatusti Robertsilta löytyy jos vain kunnolla hän haluaa siihen panostaa. Harmittavasti se toimi vain johdatuksena päätarinaan ja 1800-luvusta hypätään vuoteen 2013. 

Pääosan vei Amerikasta kotoisin oleva Iona Sheehan, joka muuttaa Irlantiin etsimään itseään ja sukujuuriaan. Hän majoittuu serkkujensa Connorin ja Brannan luokse ja heidän avullaan Iona oppii enemmän kuin oli alun perin ajatellut. Iona tutustuu serkkujensa lisäksi Brannan hyvään ystävään Meaganiin sekä Connorin ystäviin Finiin ja Boyleen, josta Iona myöhemmin kiinnostuu.

Iona ja Boyle eivät järisyttäneet maata. Heissä oli ihailtavia ja hupsuja piirteitä; Iona suoraviivainen, suuri suinen ja pirteä nainen kun Boyle vähäsanainen, kömpelö, mutta tarkkaavainen mies. He täydensivät toisiaan ja pitivät toisiaan tasapainossa, vaikka draamaa syntyikin tietyssä kohtaa. Onneksi se ei paisunut häiritseväksi ja pitkästä aikaa totesin itselleni, että se oli huvittavaa viihdettä ja minun kävi sääliksi tätä mies rukkaa. Ja kuten arvata saattaa, rauha laskeutui lopulta rakastavaisten välille. Loppu hyvin kaikki hyvin, ainakin toistaiseksi, sillä Cabhania ei vielä kukistettu.

Nora Roberts on onnistunut loihtimaan noidista ihan uskottavia; loitsut kuvailtiin tarkasti eikä niiden kanssa liioiteltu, tunnelma virittyi aina tiettyyn pisteeseen asti, kunnes taas ns. hypättiin alkuun. Minusta se 'lopahti' liiankin nopeasti. Kirjailijan kiintymys puutarhaan ja sen hoitoon tuli jälleen esille siinä sivussa. Ihmisuhdekuvioiden kulkiessa rinnalla mukana, ei kokonaisuus kuitenkaan hehkunut toivomallani tavalla enkä ollut täysin lumoutunut.

Varjojen ratsu ei jättänyt kylmäksi, mutta melko varovainen aloitus se oli sarjalle. Pienellä hiomisella kirjasta olisi voinut tulla parempi. Ehkä ei olisi järkevää odottaa Robertsilta mitään fantasiakirjojen äitiä, mutta tiedän että hän pystyisi parempaan. Hänen futuristinen sci-fi sarjansa Eve Dallas (engl. In Death) todistaa sen.

Sen verran tämä hyvän ja pahan välinen taistelu sekä serkkujen kirous kiinnostaa, että aion jatko-osatkin lukea. Englanniksi toinen osa, Shadow Spell on jo ilmestynyt ja päätösosa, Blood Magick odottaa tänä vuonna vielä julkaisuaan. Taidankin jäädä odottelemaan suomennoksia, sillä niin kiire ja pakko minulla ei ole näitä lukea. Toisen osan suomennos ilmestyy vuoden 2015 alusta.

Bingo jatkuu ja rasti ruutuun tulee kohtaan 'Romantiikka'.


En oikein tiennyt kuinka monta tähteä antaisin teokselle. Olin 2,5-3,00 vaiheilla, mutta päätin lopulta pyöristää sen kolmeen tähteen.
★ ★ ★
Sivuja: 373
Suomentanut: Päivi Pouttu-Delière
Kustantaja: Gummerus (2014)
Alkuperäinen teos: Dark Witch (2013)

Kommentit