Anne Fortier: Julian rakkaus

Julian isoäiti Rose kuolee ja jättää jälkeensä merkillisen perinnön: kaksoissisko Janice saa talon ja kaiken omaisuuden ja Julia pelkän kirjekuoren, joka sisältää avaimen, passin ja kirjeen. Kirjeen mukaan Julia onkin oikealta nimeltään Guilietta Tolomei ja häntä odottaa Sienassa äidin jättämä perintö.

Perintö osoittautuu kasaksi vanhoja papereita, jotka eivät ensi näkemältä vaikuta kovinkaan arvokkailta. Pikkuhiljaa papereiden merkitys kuitenkin selviää, ja Julian eteen avautuu 1300-luvulla eläneen Guilietta Tolomein koskettava tarina - sama tarina, josta on vuosisatojen saatossa kirjoitettu useita versioita ja jonka tunnetuin muoto on Willian Shakespearen Romea ja Julia.

Yllättävän moni on kiinnostunut Julian asioista. Häntä varjostetaan Sienan yössä, ja hänen hotellihuoneeseensa murtaudutaan. Italian matkasta tulee lopulta melkoinen tunteiden vuoristorata, kun Julia törmää mieheen nimeltä Romeo.

*Syvä huokaus* Löysin uuden suosikkikirjani. Ja vieläpä näin ihanaan aikaan; aurinko paistaa viimein lämpimästi, itikat eivät kiusaa, vasta leikatun nurmikon tuoksu hivelee hajuaistia ja nautiskelin kaikesta näistä aurinkotuolissa loikoillen ja Anne Fortierin Julian rakkaus kädessäni. Mitä muutakaan voisin sanoa tähän alkuun?

Julian rakkaus on tullut jo muutaman kerran kirjastossa vastaan, mutta olen epäröinyt sen kohdalla kaikkina niinä kertoina ja jättänyt sen hyllyyn enkä siis voi nyt ymmärtää syytä siihen. Onneksi uteliaisuuteni ohjasi minut viime kirjastokäynnillä sen pariin ja tartuin siihen. Tosin kirosin itsekseni siitä huolimatta, koska jälleen lainattujen kirjojen pino vaan kasvoi ja olin taas yhtä kirjaa kauempana oman hyllyni kirjoista. Pidän pintani pidän pintani!

Samalla tavalla, kuten ihanassa Tuulen varjossa myös Julian rakkaudessa lukija pääsi tutustumaan kahteen tarinaan, joista toinen oli kaukaa menneisyydestä ja toista elettiin parhaillaan. Sen lisäksi, että tarinat muistuttavat toisiaan muistuttavat, ne liittyvät toisiinsa tavalla ja toisella. Tämä seikka teki tarinasta mielenkiintoisen.

En kiinnittänyt hirveästi huomiota Julian aka Guiliettan sekä Alessandron aka Romeon suhteeseen, koska 1) aarrejahti jyräsi sen mennen tullen, 2) omasta mielestäni myös menneisyyden Romeon ja Guiliettan tarina vangitsi minut voimakkaammin ja 3) eikä edes nykyajan pari ollut niin paljon esille yhdessä. Tietynlaista hempeyttä ja sutinaa heidän välillään kuitenkin oli.

Täytyy kyllä sanoa, että Julian sisko yllätti minut pariin otteeseen. Hänestä ei saanut kovin miellyttävää kuvaa kirjan alkupuoliskolla, mutta tiettyjen ja aika huvittavien tapahtumien kautta hän pääsi parempaan valoon ja hänessä olikin enemmän inhimillistä luonnetta. Myös Umberton tapaus osasi hitusen yllättää enkä osannut aavistaa sitä ollenkaan.

William Shakespearen Romeo ja Julia on pääosin minulle tuttu (kellepä ei?) ja siksi menneisyyden traaginen loppu oli odotettavissa. Se kuitenkin kosketti syvästi ja Anne Fortier on osannut käyttää tunnettua murhenäytelmää omassa tarinassaan kerrassaan mainiosti ja uskottavasti. Kirja sai minut pauloihinsa ja jätti janoamaan lisää. Miksei näin hyviä tarinoita ole enemmän? Tai no omalla kohdallani voisin mielummin kysyä, miksi en törmää näin upeisiin kirjoihin useammin?

Julian rakkaus oli niin surullinen, ihastuttava, jännitäävä ja mysteerinen ja etenkin seikkailumielinen, että haluasin tavata kirjailijan, kätellä ja kiittää häntä niin upeasta ja hyvin rakennetusta tarinasta. Voi että miten minä niin pidin Julian rakkaudesta! Suosittelen.

Julian rakkaus on ihastuttanut maailmalla ja elokuvaoikeudetkin on jo ostettu. Projekti on vasta alkuvaiheessa, mutta olen todella kiinnostunut tästä ja toisaalta taas minua vähän hirvittää pystytäänkö näin upeaa tarinaa elävöittämään niin, ettei sitä, no pilata täysin.

Kirjabingoon ei tällä kertaa tuli merkintää, sillä valitettavasti se ei sovi jäljellä oleviin kohtiin. Aluksi luulin sen sopivan Palkittu kirja -kohtaan kunnes huomasin, ettei kirjaa ole palkittu. Mitä?! Kirja & Elokuva -kohtaankaan se ei sovi, koska elokuvaa ei ole aloitettu kuvaamaan, saati edes käsikirjoitusta ole alettu työstämään.

★ ★ ★ ★
Sivuja: 604
Suomentanut: Annukka Kolehmainen
Kustantaja: Tammi (2010)
Alkuperäinen teos: Juliet (2010)

Kommentit

  1. Hassua, näin viime yönä unta, että luin Romeota ja Juliaa jostain ikivanhasta virsikirjan näköisestä painoksesta :D Sattumaako?

    Kirja kuulostaa kyllä kiinnostavalta! Tuulen varjoon vertaaminen on melkoisen varma keino markkinoida minulle kirjaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen sattuma! :D Ja minusta Tuulen varjo ja Julian rakkaus ovat melko samalla aaltopituudella, mutta kummassakin oli se oma viehättävyys. Suosittelen kovasti ja toivottavasti pidät! :)

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä todella paljon! :D En kuitenkaan ollut tyytyväinen loppuun... samasta syystä kuin en tykännyt Da Vinci -koodin tai Neljännen siirron lopusta. Suuri löytö vain ohitettiin olankohautuksella ja se oli parissa sivussa ohi. Muuten pidin kyllä todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan loppu kieltämättä menetteli ja se olisi voinut olla kekseliäämpi, mutta olin siinä kohdassa jo niin ihastunut, ettei se paljoa häirinnyt :D Mahtavaa kuitenkin että pidit myös Julian rakkaudesta!

      Poista
  3. Näin tämän kirjastossa eilen, ja mietin, että otanko mukaan vai en. Hyllyyn jäi. :) Nyt hieman harmittaa, tänä kuulostaa aivan kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilin pari kertaa itsekkin, mutta kirja yllätti ja positiivisesti ja ylitti odotukseni :) Vielä ehtii vielä ehtii, suosittelen!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit