Bram Stoker: Dracula

Kreivi Draculan linnaa Transsilvaniassa asuttavat elävät kuolleet ja vartioivat kuun kelmeässä valossa ulvovat sudet, yön lapset. Kun vampyyrimonarkki matkustaa terrorisoimaan Lontoon asukkaita, hän joutuu taisteluun hyvän voimia vastaan. Kreivi jättää jälkeensä vertahyytävää kauhua, mutta myös lumoihinsa joutuneita ihmisparkoja.

On aika taas vähän sivistää itseäni kirjallisuuden parissa ja tällä kertaa tartuin Bram Stokerin tunnettuun kauhuklassikkoon Draculaan, joka nimenmukaisesti kertoo kaikkien aikojen tunnetuimmastasta vampyyrista kreivi Draculasta. Dracula on yksi Keskiyön kirjaston teoksista, johon kuuluu 11 muuta kauhuklassikkoa: esim. Mary Shelleyn Frankenstain ja Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuva.

Ennen Draculan aloittamista en tiennyt mitä odottaa, mutta tajusin, että kirjasta tulisi minulle oiva tutustumisretki. Ensinnäkin kauhukirjallisuus ei ole aiemmin herättänyt uteliaisuuttani enkä ole siksi kyseisen genren kirjoja lukenut ja toiseksi kirja on yli 100 vuotta vanha. Ei ole epäilystäkään etteikö sen ajan tyyli eroaisi huomattavasti nykyaikaisesta.

Jännittäen siis lähdin lukemaan tätä moni sivuista, vampyyrikirjallisuuden raamattuksi kutsuttua teosta.

Tapahtumia seurattiin päähenkilöiden päiväkirjamerkinnöillä sekä kirjeillä, joita pääasiallisesti kirjoittivat Jonathan ja Mina Harker, van Helsing ja tohtori Seward. Lehtijuttujakin oli muutamia. Tarina alkaa siitä, kun Jonathan matkustaa Transsilvaniaan tapaamaan kreivi Draculaa ja avustamaan hänen muuttoaan Lontooseen. Yöpyessään Draculan synkässä linnassa, Jonathan tulee koko ajan levottovammaksi ja hänen havaitsemansa asiat järkyttävät syvästi hänen mieltään.

Mina huolestuu Jonathanin kirjeenvaihdon vähäisyydestä ja myöhemmin kuullessaan hänen huonosta voinnistaan, Mina suuntaa miehensä luokse Budapestiin. Samaan aikaan Englannissa, Minan paras ystävä Lucy sairastuu eikä mikään näytä auttavan, edes apuun kutsutun van Helsingin laaja tietämys. Surullisesta ja järkyttävästä takaiskusta huolimatta ystävykset yhdistävät voimansa sekä tietämyksensä ja lähtevät estämään pahan kreivi Draculan aikeet ja kukistamaan hänet lopullisesti.

Tunteeni lukemaani kohtaan olivat vaihtelevia. Välillä pidin siitä ja välillä taas en. Runsaat ja yksityiskohtaiset kuvailut, etenkin Lontoosta olivat minulle suurta herkkua, mutta hahmojen syvälliset ja tunteikkaat pohdinnat ja dialogit pistivät välillä häiritsevällä tavalla silmään. He tahtoivat jäädä jaarittelemaan turhankin pitkään ja juoni tuntui sen takia etenevän tuskillisen hitaasti. Ainakin kirjan puolessa välissä.

Kerralla luettujen sivujen määrä hupeni ja lukeminen alkoi tuntua väkinäiseltä, mutta tahdoin silti toivoa tarinan ottavan saman vahvan otteen kuin kirjan alussa. Sinnikkäästi pysyin mukana ja toiveeni toteutui puolen välin jälkeen kun kaipaamani jännite palautui eivätkä dialogit tuntuneet enää niin pitkästyttäviltä ja ylidramaattisilta. Loppukin tuntui tulevan liian äkkiä.

Vaikka en listaisi kirjaa parhaimpien joukkoon, oli se ehdottomasti lukemisen arvoinen teos ja kirja on ansainnut paikkansa klassikkona. Olisin halunnut pitää Draculasta enemmän, mutta sen tyyli ei vain purrut tarpeeksi. Tarina, josta on tullut lähtökohta kaikille vampyyrikirjoille ja -elokuville, oli puolestaan kiehtova ja se pysyy edelleen kuolemattomana. Olen iloinen, että päätin tutustua siihen.

Jos Dracula ei ole tullut tutuksi tämän kirjan kautta, niin varmasti jonkun muun teoksen yhteydessä. Eikä unohdeta liikkuvia kuvia, niitähän on vaikka muille jakaa. Tunnetuimpia ovat vuoden 1931 mustavalkoelokuva Dracula - vanha vampyyri ja myöhemmin, vuonna 1992 ilmestynyt Bram Stokerin Dracula.

Nyt kirjan lukeneena olisin innokas katsomaan kummatkin elokuvat, sillä nämä kaksi ovat hyvin merkittäviä elokuvia. Bela Lugosin roolisuoritus vuoden 1931 versiossa on jäänyt ihmisten mieleen ja se on ehdoton elokuvamaailman kauhuklassikko. Bram Stokerin Dracula puolestaan merkittävä siinä mielessä, että se on kaikista uskollisin Stokerin romaanille. Elokuva voitti myös kolme Oscar -palkintoa. Kirjaan perustuvan samannimisen televisiosarjan olen katsonut, mutta nyt tiedän, että siinä oli paljon hyviä ja huonoja poikkeuksia.

Muita tuttuja Dracula-aiheisia elokuvia ovat Dracula 2000, Van Helsing (2004) ja animaatio Hotel Transylvania (2012). Tänäkin vuonna Draculaa hyödynnetään lokakuussa ilmestyvässä elokuvassa Dracula Untold.

Bingoa havittelen kohdalla 'Yli 500 sivua'


★ ★ ★
Sivuja: 566 
+ Jarkko Laineen huomautukset ja jälkipuhe
Suomentanut: Jarkko Laine
Kustantaja: Otava (2007, Keskiyön kirjasto)
- 1.  suom. painos julkaistiin 1977
Alkuperäinen teos: Dracula (1897)

Kommentit

  1. Odotin kauhulla (kuinka osuvaa) Draculan lukemista, sillä olin sitä ennen nähnyt Bram Stokerin Dracula -elokuvan, jota totaalisesti inhosin. Siitä oli tehty jotenkin oudon romanttinen, eikä kirjan lukeminen houkutellut, jos se tulisi olemaan samanlainen. Onneksi kirja eroaa kuitenkin jollain tavalla tuosta leffasta ja päädyin pitämään kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin tässä ottanut jonkin verran selvää Bram Stokerin Draculasta ja kieltämättä elokuvassa kreivi Dracula näyttää esiintyvän romanttisemmassa valossa kuin kirjassa, samalla myös suuremmassa roolissa. Voi rähmä, arvostan kirjaa luultavasti enemmän, mikäli elokuvan joskus katson :D Nyt minua hieman epäilyttää tämä elokuva.

      Poista
    2. Jep, suhtautuisin varauksella elokuvaan, mutta jos sen eksyy jostain syystä katsomaan, niin sen jälkeen osaa kirjaa arvostaa aivan uudella tavalla ;DD

      Poista
  2. Tämäkin pitäisi lukea... Jos vaikka tässä kesällä koittaisi? (Eipä tule onnistumaan :D) Kiva kuulla, että tykkäsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, tämä on yksi niistä kirjoista jonka jokaisen tulisi lukea! :)

      Poista
  3. Oi Dracula. Taisin olla yläasteella, kun ensimmäisen kerran tämän luin ja kyllähän se oli hurja silloin. Pidin todella paljon. Toisen kerran luin lukiossa ja pidin edelleen. Pitäisi kokeilla, että kestäisikö kirja vielä kolmannen lukukerran sitten kun saan oman pokkarini remppa-asunnolta, jonne sen valitettavasti jätin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joskus aion lukea kirjan uudelleen ja testata samalla vaikuttiko jokin kenties lukemiseeni. Ei auta kuitenkaan murehtia, hyvä kirja oli vaikka minua muutamat seikat eivät miellyttäneetkään ;)

      Poista

Lähetä kommentti