Bram Stoker: Dracula

Kreivi Draculan linnaa Transsilvaniassa asuttavat elävät kuolleet ja vartioivat kuun kelmeässä valossa ulvovat sudet, yön lapset. Kun vampyyrimonarkki matkustaa terrorisoimaan Lontoon asukkaita, hän joutuu taisteluun hyvän voimia vastaan. Kreivi jättää jälkeensä vertahyytävää kauhua, mutta myös lumoihinsa joutuneita ihmisparkoja.

On aika taas vähän sivistää itseäni kirjallisuuden parissa ja tällä kertaa tartuin Bram Stokerin tunnettuun kauhuklassikkoon Draculaan, joka nimenmukaisesti kertoo kaikkien aikojen tunnetuimmastasta vampyyrista kreivi Draculasta. Dracula on yksi Keskiyön kirjaston teoksista, johon kuuluu 11 muuta kauhuklassikkoa: esim. Mary Shelleyn Frankenstain ja Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuva.

Ennen Draculan aloittamista en tiennyt mitä odottaa, mutta tajusin, että kirjasta tulisi minulle oiva tutustumisretki. Ensinnäkin kauhukirjallisuus ei ole aiemmin herättänyt uteliaisuuttani enkä ole siksi kyseisen genren kirjoja lukenut ja toiseksi kirja on yli 100 vuotta vanha. Ei ole epäilystäkään etteikö sen ajan tyyli eroaisi huomattavasti nykyaikaisesta.

Jännittäen siis lähdin lukemaan tätä moni sivuista, vampyyrikirjallisuuden raamattuksi kutsuttua teosta.

Tapahtumia seurattiin päähenkilöiden päiväkirjamerkinnöillä sekä kirjeillä, joita pääasiallisesti kirjoittivat Jonathan ja Mina Harker, van Helsing ja tohtori Seward. Lehtijuttujakin oli muutamia. Tarina alkaa siitä, kun Jonathan matkustaa Transsilvaniaan tapaamaan kreivi Draculaa ja avustamaan hänen muuttoaan Lontooseen. Yöpyessään Draculan synkässä linnassa, Jonathan tulee koko ajan levottovammaksi ja hänen havaitsemansa asiat järkyttävät syvästi hänen mieltään.

Mina huolestuu Jonathanin kirjeenvaihdon vähäisyydestä ja myöhemmin kuullessaan hänen huonosta voinnistaan, Mina suuntaa miehensä luokse Budapestiin. Samaan aikaan Englannissa, Minan paras ystävä Lucy sairastuu eikä mikään näytä auttavan, edes apuun kutsutun van Helsingin laaja tietämys. Surullisesta ja järkyttävästä takaiskusta huolimatta ystävykset yhdistävät voimansa sekä tietämyksensä ja lähtevät estämään pahan kreivi Draculan aikeet ja kukistamaan hänet lopullisesti.

Tunteeni lukemaani kohtaan olivat vaihtelevia. Välillä pidin siitä ja välillä taas en. Runsaat ja yksityiskohtaiset kuvailut, etenkin Lontoosta olivat minulle suurta herkkua, mutta hahmojen syvälliset ja tunteikkaat pohdinnat ja dialogit pistivät välillä häiritsevällä tavalla silmään. He tahtoivat jäädä jaarittelemaan turhankin pitkään ja juoni tuntui sen takia etenevän tuskillisen hitaasti. Ainakin kirjan puolessa välissä.

Kerralla luettujen sivujen määrä hupeni ja lukeminen alkoi tuntua väkinäiseltä, mutta tahdoin silti toivoa tarinan ottavan saman vahvan otteen kuin kirjan alussa. Sinnikkäästi pysyin mukana ja toiveeni toteutui puolen välin jälkeen kun kaipaamani jännite palautui eivätkä dialogit tuntuneet enää niin pitkästyttäviltä ja ylidramaattisilta. Loppukin tuntui tulevan liian äkkiä.

Vaikka en listaisi kirjaa parhaimpien joukkoon, oli se ehdottomasti lukemisen arvoinen teos ja kirja on ansainnut paikkansa klassikkona. Olisin halunnut pitää Draculasta enemmän, mutta sen tyyli ei vain purrut tarpeeksi. Tarina, josta on tullut lähtökohta kaikille vampyyrikirjoille ja -elokuville, oli puolestaan kiehtova ja se pysyy edelleen kuolemattomana. Olen iloinen, että päätin tutustua siihen.

Jos Dracula ei ole tullut tutuksi tämän kirjan kautta, niin varmasti jonkun muun teoksen yhteydessä. Eikä unohdeta liikkuvia kuvia, niitähän on vaikka muille jakaa. Tunnetuimpia ovat vuoden 1931 mustavalkoelokuva Dracula - vanha vampyyri ja myöhemmin, vuonna 1992 ilmestynyt Bram Stokerin Dracula.

Nyt kirjan lukeneena olisin innokas katsomaan kummatkin elokuvat, sillä nämä kaksi ovat hyvin merkittäviä elokuvia. Bela Lugosin roolisuoritus vuoden 1931 versiossa on jäänyt ihmisten mieleen ja se on ehdoton elokuvamaailman kauhuklassikko. Bram Stokerin Dracula puolestaan merkittävä siinä mielessä, että se on kaikista uskollisin Stokerin romaanille. Elokuva voitti myös kolme Oscar -palkintoa. Kirjaan perustuvan samannimisen televisiosarjan olen katsonut, mutta nyt tiedän, että siinä oli paljon hyviä ja huonoja poikkeuksia.

Muita tuttuja Dracula-aiheisia elokuvia ovat Dracula 2000, Van Helsing (2004) ja animaatio Hotel Transylvania (2012). Tänäkin vuonna Draculaa hyödynnetään lokakuussa ilmestyvässä elokuvassa Dracula Untold.

Bingoa havittelen kohdalla 'Yli 500 sivua'

★ ★ ★

Sivuja: 566 

+ Jarkko Laineen huomautukset ja jälkipuhe

Suomentanut: Jarkko Laine

Kustantaja: Otava (2007, Keskiyön kirjasto)

- 1.  suom. painos julkaistiin 1977

Alkuperäinen teos: Dracula (1897)

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja

Rufus ja Unna. Ihan kuin joku King Kong ja Naomi Watts."

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Vauhdikas skeittarimimmi lautaili sarjan avausosassa suoraan lukijoiden sydämiin. Kakkososassa faunoidijengi tuulettaa Kalifornian auringossa, jossa Joonea kuumottavat soljuvat kitarasoundit ja paikallisen studion tarjoama levytysdiili. Jännitettä ilmaan tuovat myös aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari ja Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Piraijakuiskaajan kyydissä tunteet ovat kuumia, vaahtopäät korkeita ja metsästäjien moraali kylmäävän matala. Sekä sydän että surffilauta heittävät volttia Unnan ja faunoidijengin ihmeellisiä tapahtumia vilisevällä lomalla!

No johan sitä on kirjoja tullut luettua, mutta jostain syystä yöpöydällä odottavat kirjat, joita suunnittelin lukevani seuraavaksi, ovat jääneet sivuun. Olen kuitenkin kaikista saanut aina muutaman sivun selattua, mutta keskittyminen ei ole ollut kovin kummoista. Huomioni on ollut erityisesti historiallisten romaanien parissa. Onnistuin minä kuitenkin aloittamaan ajatusten koontini Annukka Salaman Piraijakuiskaajasta ja vieläpä vahingossa julkaisemaan keskeneräisen kirjoituksen muutamia päiviä sitten!

Yritetään siis uudelleen ja kyseessähän on siis fantasialla rikastettu tarina ja pään pyörälle pistivät Annukka Salaman ihastuttavat ja hulvattomat faunoidit. Piraijakuiskaaja on suomalaisia kovasti miellyttänyt Käärmeenlumoojan jatko-osa, jossa Unnan, ainoan naaraspuolisen faunoidin, ja ainoan tulielementin omaavan Rufuksen tarina jatkuu Kalifornian upeissa maisemissa.

Unnaa matka ei innostanut, koska ajatus suuren peltikasan leijumisesta kilometrien päässä maasta ilman minkäänlaista turvapaikkaa hirvitti, mutta tiedot omasta alkuperästään ja tietysti Rufus antoivat hänelle tarpeeksi rohkeutta ja syytä hypätä koneeseen. Matkan aikana kuvioihin ilmestyvät sisarukset Eden ja Nemo ja tunnelma käy tiiviimmäksi monestakin syystä.

Huumori on Annukka Salaman vahvuus sekä sarjan parasta antia ja hän on naurattanut lukijoitansa hahmoillaan ja erityisesti omalla raikkaalla tyylillään hänen palkitussa esikoisteoksessaan Käärmeenlumoojassa. Odotuksieni mukaisesti sain nauttia siitä mielin määrin myös Piraijakuiskaajassa.

  ''Unna, mitä sä oikein luet? Vikke mutisi ja kurkki Unnan kirjan kantta. ''Jane Austenia?''
  Unna nyökkäsi ja käänsi sivua.
   ''Varmaan yhtä jännää ku tuijottaa kuinka nurmikko kasvaa. Lukisit kunnon kirjallisuutta'', Vikke sanoi ja koputti Game of Thronesin kantta.
   ''En mä lue fantasiaa. Varsinkaan miekka ja magia -genreä.''
   ''Mikset?''
   ''Liikaa hevosia.''

Sarjaa lukeneet ovat varmasti perillä Unnan sanojen todellisesta tarkoituksesta enkä usko, etteikö tämä olisi aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Minä hekotin vedet silmissä. Vikke osasi jälleen ihmetyttää varsin lapsellisella käytöksellään ja tietyssä kohtaa halusin jälleen niitata pojan suun kiinni. Ronni, johon kirja tutustutti paremmin, teki sentään asialle jotain eikä vain ladellut uhkauksia. Hyvä Ronni! Kuitenkin olen sitä mieltä, että Vikke tuo sitä tietynlaista, vaikka ei aina niin tarvittavaa, eloa porukkaan.

Eden ja Nemo olivat mitä olivat. Heidän esiintymisellään oli tarkoituksensa sekä momenttinsa ja mielelläni tutustuin uusiin faunoideihin, mutta aivan alusta asti esiintynyt faunoidijengi, Unna, Rufus, Joone, Ronni ja Vikke, vei voiton. Kaikki omilla erilaisilla vahvuuksillaan ja tavoillaan.

Faunoidien metsästäjiin ei erityisemmin syvennetty tässäkään osassa enkä tämän kirjan jälkeen usko, että heistä edes tulee niin tärkeä osa tätä sarjaa. Harmi, sillä minusta heistä olisi voinut keksiä vaikka mitä kiinnostavaa. Faunoideista puolestaan opittiin vähän lisää ja niin kuin jo mainitsin aiemmin, faunoideista Ronni pääsi kivasti valoon.

Kyseinen kohtaus yläpuolella on vain yksi taidonnäyte Salaman villistä tyylistä ja huumorin lisäksi nautin seikkailumielisistä tilanteista, hellyyttävistä ja poskia punoittavista kohtauksista eikä omaksi ilokseni pieneltä toimintakohtaukseltakaan vältytty. Loppu tuli yllätyksenä, mutta sen johdosta tapahtunut ratkaisu oli omasta mielestäni hyvin väärä. Kahdesta syystä. 1. Jotekin tämän tyyppinen käänne on hyvin yleistä tiettyjen kirjasarjojen ja nimenomaan niiden toisessa osassa ja siksi se aiheutti syviä huokauksia. Ja 2. Eihän se käy päinsä, ei niin yhtään! Unna teki väärän ja hätiköidyn päätöksen, tosin olivat syyt ymmärrettäviä. Mutta kylläpä se vihlaisi.

Faunoidit -sarja parani Piraijakuiskaajan myötä ja olen siitä erittäin täpinöissäni. Odotan jo kamalasti sarjan kolmatta osaa Harakanloukkua, mikä on valitettavasti myös päätös tälle ihanalle kotimaiselle sarjalle. Julkaisua joudutaan odottamaan elokuulle asti, mutta toivottavasti odotus palkitaan suuresti.

Bingoa lähestyn suttaamalla kohdan 'Kotimainen kirja'.

★ ★ ★½

Sivuja: 377

Kustantaja: WSOY (2013)

Lisa Kleypas: Sercets of a Summer Night

Four young ladies enter London society with one common goal: they must use their feminine wit and wiles to find a husband. So a daring husband-hunting scheme is born.

Annabelle Peyton, determined to save her family from disaster, decides to use her beauty and wit to tempt a suitable nobleman into making an offer of marriage. But Annabelle's most intriguing--and persistent--admirer, wealthy, powerful Simon Hunt, has made it clear that while he will introduce her to irresistible pleasure he will not offer marriage. Annabelle is determined to resist his unthinkable proposition . . . but it is impossible in the face of such skillful seduction.

Her friends, looking to help, conspire to entice a more suitable gentleman to offer for Annabelle, for only then will she be safe from Simon--and her own longings. But on one summer night, Annabelle succumbs to Simon's passionate embrace and tempting kisses . . . and she discovers that love is the most dangerous game of all.

Wallflowers on sarja, joka on herättänyt uteliaisuuteni hiljattain, kun selasin muutamia innokkaita sepityksiä tästä ja sen historiallinen osuus pisti eniten silmään. Sarjaan kuuluu neljä osaa sekä yksi itsenäinen osa ja nyt on kyseessä se kirja, josta lupasin aiemmassa bloggauksessani kertoa enemmän. Kirjan nimi ja kansi sopivat yhdessä ihastuttavasti kesään, vaikka Suomen sää ei ole vielä kunnon kesää tänä vuonna nähnytkään. Eilen Oulussa satoi aamulla lunta! Järkyttävää.. 

Ensimmäinen osa, Secrets of a Summer Night, on kolmen jatko-osan lisäksi uusimpia kirjahankintojani (nettikaupasta) ja se aloittaa neljän nuoren naisen seuraamisen Lontoon seurapiireissä. Eletään 1800- luvun puolessa välissä ja Annabelle Peyton päättää pelastaa perheensä huonolta tulevaisuudelta etsimällä itselleen aviomiehen. Yritystä vaikeuttaa Annabelleä jo kauan kosiskellut Simon Hunt, jota Annebelle on puolestaan halveksinut heidän ensitapaamisestaan asti.

Huomasin ensimmäistä kertaa englanninkielistä kirjaa lukiessani kuinka kielitaitonia koeteltiin kunnolla. Löysin sanoja, joihin en ole ennen törmännyt tai en muista törmänneeni ja oikeasti tongin sanakirjani esille, jotta pääsisin asioista paremmin jyvälle. Ymmärsin tietenkin olennaiset, mutta olin päättäväinen oppimaan mitä mikäkin sana tarkoitti ja tulin siitä yllättävän hyvälle tuulelle. Alku meni siis hieman hitaamman puoleisesti, mutta jo ennen puolta väliä pääsin kunnolla vauhtiin.

Kuvaukset 1800 -luvun mekoista, asusteista, menoista ja maisemista viehättivät ja sen aikaset tavat ja arvoasteet tulivat myös kivasti esille. Secrets of a Summer Night keskittyi neljästä naisesta Annabelleen, mutta toimivasti muutkin, siskokset Lillian ja Daisy Bowman ja Evangeline Jenner, pysyivät tarinassa mukana. Annabellea päättäväisesti ja kärsivällisesti havitteleva Simon sai myös omaa tilaa.

Annabelle ei ollut omasta mielestäni heistä se kiinnostavin, mutta hahmoa ei myöskään oltu pilattu ärsyttävillä luonteenpiirteillä. Hänessä oli sellainen hyväkäytöksisen ja huolehtivaisen vanhemman luonne, ainakin Lillianin, Daisyn ja Evangelinen seurassa ja pidin siitä, ettei hän alkanut selittelemään itseään kenellekään kuin olisi ollut tilivelvollinen omista asioistaan. Simonin suhteen hän oli skeptisempi ja onnistui pitämään päänsä, kunnes miehen ilmaantuessa hänen ajatuksiinsakin teki siitä haasteellisempaa. Simon oli viisas ja karismaattinen mies kuin myös kiusoittelevaa tyyppiä ja täytyy myöntää, että lukiessani tirskahtelin muutaman kerran kuin ihastunut tyttö. En voinut olla nauramatta itselleni jälkeenpäin.

Pisteitä täytyy antaa siitä, että Lisa Kleypas oli luonnehtinut naisista erilaisempia toisiinsa verrattuina. Jokaisesta hahmosta tuli opittua vähän heille ominaisemmista luonteenpiirteistä jo tässä osassa, mutta onneksi asioita jätettiin piiloon jatko-osia varten. Silti, heistä kaksi erottui joukosta parhaiten.

Secrets of the Summer Night oli viihdyttävä, hieman haastavasta englanninkielestä huolimatta piristävä historiallinen romaani ja hyvä aloitus sarjalle. Ekstra potkuna oli jännittävä ja melkein traaginen loppuhuipennus ja ihan hyvänä lisänä toimi myös kutkuttava romantiikka. Ehkä lopussa se oli liian, miten sen nyt sanoisi, ronskia. Minusta se olisi toiminut hillittynä ja kiusoittelevana ihan loppuun asti. 

Lukuiset hyvät puolet eivät kuitenkaan ihan riittäneet tekemään kirjasta suosikkiani, mutta ymmärrän kyllä miksi sitä on enimmäkseen hehkutettu. Kirja antoi mukavan lukukokemuksen, mutta minä jäin silti kaipaamaan lisää. Mitä ikinä se lieneekin. Kirjasarjana puolestaan tästä voisi tulla yksi uusi suosikkini.

Kirja antoi vihiä siitä, kenestä seuraava osa, It Happened One Autumn, kertoo ja tämän osan jälkeen oletan (etenkin erään hulvattoman kohtauksen jälkeen), että se tulee olemaan parempi. Odotan innolla mitä heillä kahdella on tarjottavanaan.

Violetteja viivoja vedetään jälleen kirjabingoon ja tällä kertaa ne peittävät alleen kohdan 'Historiallinen'.

★ ★ ★½

Sivuja: 352

Kustantaja: Piaktus, Little Brown Book Group (2010)

Ensimmäinen painos: Avon Books, US (2004)

Ei ole suomennettu

Judith McNaught: Hellä ja katkera yö

Suosittu nuori naispoliisi Sloan Reynolds viettää floridalaisessa Bell Harborin pikkukaupungissa yksinkertaista elämää uppoutuen työhönsä, kunnes FBI sekoittaa päiväjärjestyksen. Syynä on Sloanin huippurikas isä, joka 30 vuoden jälkeen ottaa yllättäen yhteyttä ja kutsuu hänet Palm Beachiin. Sloan ei tunne minkäänlaista halua lähteä suihkuseurapiireihin tutustumaan petturi-isäänsä ja Paris-sisareensa. Mutta FBI-agentti Paul Richardson on toista mieltä. Neuvokas, rohkea ja kaunis Sloan on kuin omiaan kaivamaan tietoja petoksesta epäillyn isänsä puuhista, varsinkin kun agentti itse lyöttäytyy mukaan Sloanin ”poikaystävänä”. Oikeudentuntoinen Sloan suostuu juoneen ja lähtee Palm Beachiin esittämään tyhmää blondia. Keskellä säihkyvän seurapiirin loistetta Sloan tapaa kuitenkin muutakin kuin perheensä. Tyrmistyttävän komea ja rikas liikemies Noah Maitland vie häneltä jalat alta, mutta on FBI:n epäiltyjen listalla. Kun vielä isoisoäiti murhataan epäselvissä olosuhteissa, Sloan tutkimuksineen alkaa olla todellisessa kiipelissä …

Muutamia päiviä sitten päädyin lukemaan listaa, jossa muistaakseni listattiin parhaimpia historiallisia romaaneja ja maininta Diana Gabaldonin Muukalaisesta (sarjasta Matkantekijä) sai minut selaamaan koko listan läpi. Kirjailija Judith McNaught tuli tietooni sitä kautta.

Kyseiseltä listalta löytyi  A Kingdom of Dreams niminen kirja ja nimi vaikutti niin taianomaiselta yhdessä kirjan kannen kanssa, että pakkohan sitä oli tarkastella lähemmin. Myöhemmin kiinnostuin muistakin kirjassa esiintyvistä asioista, mutta kerron niistä sitten itse A Kingdom of Dreamsin arvostelussa. Kunhan saan vain kirjan käsiini. Kävi ilmi, ettei kirjaa ole suomennettu eikä alkuperäistä teosta löydy kirjastoista, tai ainakaan ei vielä. Muutamia muita McNaughtin kirjoja puolestaan löytyi ja sitten päästäänkin Hellään ja katkeraan yöhön.

Hömpältähän tämä näytti ihan selvästi ensinäkemältä eikä kyseessä ollut historiallinen romaani, mutta päätin silti kokeilla ja katsoa millaista on Judith McNaughtin jännityksen ja romantiikan sekoitus. Sain samalla myös tilaisuuden rastittaa yhden kohdan kirjabingosta.

Juoni on tarpeeksi hyvin kuvattu enkä osaa kertoa sen enempää spoilaamatta kirjaa totaalisesti. Tarina keskittyi enemmän hahmoihin, joita löytyi suunnasta ja toisesta, ja heidän välisiin asioihin ja suhteisiin. Lapsista haaveilevan ja kiltin Sloanin lisäksi hänen ystävät sekä hänen äitinsä olivat etusijalla kirjan alussa, mutta suurimman tilan vei sitten Sloanin vierailu Palm Beachissä. Olisin kyllä mielelläni lukenut hänen poliisitovereistaan ja hänen parhaasta ystävästään enemmän.

Sloanin ihastuksen kohde Noah Maitland ei ollut ihan omalaatuinen tapaus. Hän oli hyvännäköinen, rikas ja tietysti kiinnostunut Sloanista, vaikka ei halunnut sitä aluksi myöntää itselleen eikä perheelleen. Kuitenkin, kun mies huomasi ettei Sloan ollut sellainen niin kuin ensinäkeminen antoi hänestä kuvan, halu tutustua naiseen kasvoi. Noahin isä ja nuori sisko olivat ihastuttavia hahmoja. Isä oli vanha ja viatonta esittävä höperö ja sisko puolestaan ei pelännyt tuoda mielipiteitään suoraan esille. Pidin heistä kahdesta enemmän kuin Sloanista ja Noahista. Heissä tuntui olevan enemmän luonnetta.

Pikku hiljaa alkoi jännitykselle löytyä aihetta, mutta ei kannata odottaa kylmiäväreitä herättävää jännitystä, mikäli kirja on sinulla lukulistalla tai parhaillaan kesken. Murhamysteeriä oli silti kiva seurata ja yritti tarina harhauttaa pari kertaa, kuitenkin yritykseksi se jäi. Syyllinen oli ehkä liiankin helppo päätellä, mikä oli harmi.

Viihdekirjallisuutta olen lukenut paljon ennenkin ja luettuja teoksia löytyy eniten Nora Robertsilta, joka on varmasti monelle tuttu jo pelkkänä nimenä. Linda Howardilta olen lukenut myös paljon teoksia, mutta hän ei puolestaan (ehkä) ole kaikille ihan tuttu nimi. Verrattuna näihin kahteen kirjailijaan, McNaught tämän teoksen perusteella näyttää hallitsevan tarinoitansa rauhallisemmalla otteella. Muussa tapauksessa perus hömppäviihdettä Hellä ja katkera yö oli.

Hellän ja katkeran yön jälkeen voin huoletta lukea A Kingdom of Dreamsin. McNaught osasi luoda inhimillisiä ja hauskoja hahmoja, mikä teki lukemisesta miellyttävämmän, mutta itse juoni ei lyönyt minua ällikällä. Toivottavasti A Kingdom of Dreams olisi eri juttu, mikäli saan tilaisuuden sen lukemiseen.

Jos etsit romantiikkaa, nopeaa ja helppoa luettavaa, voit luottaa Judith McNaughtiin. Mutta jos haluat paremman vaihtoehdon niin omasta mielestäni voit suunnata suoraan Nora Robertsin tuotannon pariin.

Kirjabingosta vedän viivat kohtaan 'Lainattu kirja'.

★ ★½

Sivuja: 394

Suomentanut: Kristiina Savikurki

Kustantaja: Otava (2000)

Alkuperäinen teos: Night Whispers (1999)

Jennifer L. Armentrout: Half- Blood

The Hematoi descend from the unions of gods and mortals, and the children of two Hematoi pure bloods have godlike powers. Children of Hematoi and mortals--well, not so much. Half-bloods only have two options: become trained Sentinels who hunt and kill daimons or become servants in the homes of the pures. Seventeen-year-old Alexandria would rather risk her life fighting than waste it scrubbing toilets, but she may end up slumming it anyway. 

There are several rules that students at the Covenant must follow. Alex has problems with them all, but especially rule #1:Relationships between pures and halfs are forbidden. Unfortunately, she's crushing hard on the totally hot pure-blood Aiden. But falling for Aiden isn't her biggest problem--staying alive long enough to graduate the Covenant and become a Sentinel is. If she fails in her duty, she faces a future worse than death or slavery: being turned into a daimon, and being hunted by Aiden. And that would kind of suck.

Jennifer L. Armentroutin Half-Blood, joka on Covenant -sarjan aloitusosa tuli blogissani ensimmäisen kerran ilmi postauksessa, jossa esittelin upeita nuorten kirjojen (YA) kansia. Half-Blood päätyi niistä ensimmäisenä lukulistalleni ja siitä on nyt kulunut jonkin aikaa kun sen sain luettua. Ajatusten koonti vähän venyi menojen takia. Jälkitunnelmat eivät olleet super hilpeät, mutta en tuntenut itseäni ihan pettyneeksikään.

Tarina keskittyy nuoreen kreikkalaisen jumalan jälkeläiseen Alexandriaan, joka on vain puoliverinen ja siksi alempiarvoisesti kohdeltu. Menneisyyden tapahtumat veivät hänet pois kuolemattomien luota, mutta hän palaa takaisin vailla muuta vaihtoehtoa. Palattuaan takaisin hänen on tehtävä päätös, jonka eteen kaikki puoliveriset joutuvat: joutua täysveristen palvelijoiksi tai kouluttautua Sentineliksi taistelemaan daimoneja vastaan.

Pidän vahvoista naishenkilöistä, mutta raja menee aivan tyhmänrohkeissa teoissa ja päätöksissä. Poikkeuksia tietysti löytyy ja Alexandriasta 'Alexista' tuli yksi tällainen. Ehkä se johtui siitä, ettei tämä tyhmänrohkea teko ei ollut niin kliseinen eikä seuraamuksetkaan jo nähtyjä ja tylsiä. Tai siksi, koska minun oli vaikea olla pitäämättä hänestä. 

Alex oli lujatahtoinen ja hurjapäinen päähenkilö eikä hän antanut muiden pompotella itseään. Jos joku sattui ylittämään rajan hänen kanssaan, maksoi hän takaisin. Hän osasi kuitenkin pitää suunsa kiinni kun tilanteet ehdottomasti sitä vaativat, mikä antoi pisteitä Alexille. Aiheutti hän muutamia naurun purskahduksiakin.

Aiden puolestaan oli hieman tylsä. Tämä komea täysiverinen jumala ottaa tehtäväkseen kouluttaa Alexista Sentinel kun Alex ei mistään hinnasta ryhtynyt palvelemaan täysverisiä. Heillä kahdella on rajoitettu aika ja jos Alex epäonnistuu, ei hyvä heilu. Aidenista ei saanut oikein mitään irti. Hän ei erottautunut joukosta oikein mitenkään, muuten kuin siten, että hänessä virtasi täysiveristen veri. Aiden tunsi vetoa Alexandriaa kohtaan, mutta hän kuunnellut sydäntään vaan järkeään. Kunnes tilanne oli toinen.

Seth oli mielenkiintoisempi hahmo, joka esiintyi vaikutusvaltaisena ja voimakkaana Apollyonina, jolla on erityinen kohtalo edessään. Sethin ilmaantuessa kuvioihin mukaan, Alex huomaa ja saa selville asioita, joita on pidetty häneltä salassa ja jotka vaikuttavat hänen tulevaisuuteen huimasti.

Half-Bloodissa ei  ilmaantunut kolmiodraamoja tai äkkinäisiä rakastumisia, mutta olen ainakin varma, että kolmiodraamaa on luvassa jatko-osissa. Kolmantena osa puolena on tietysti (ja yllätys yllätys) Seth, joka sai Alexin hämilleen loppua kohden. Siksi olen sata varma, että pientä romanssin poikasta voi kehittyä Sethin ja Alexin välille. Toivon kuitenkin, että Seth välttyy sydänsuruilta, koska olen varma myös siitä, että ensirakkaus Aidenia kohtaan voittaa. Miksi nyt poiketa tyypilliseltä polulta? Half-Bloodin jälkeen heitän toivoni siitä huolimatta Sethille.

Ainoa asia, mikä minua harmitti oli kreikkalaisen mytologian vähäisyys. Mytologia oli hengessä mukana, mutta ei niin paljon kuin olin aluksi toivonut ja kuvitellut. Juuri se sai minut kauniiden kansien lisäksi tutustumaan tähän sarjaan. Olinko ymmärtänyt sitten väärin, vai tuleeko jatko-osat keskittymään siihen enemmän? Toivottavasti.

Sanoisinko näin, että Half-Blood ei ole yksi parhaista lukemistani nuorten kirjoista, mutta ei kirja pohjasakkiinkaan kuulu. Tarina pärähti mukavasti käyntiin toiminnan ja fantasian elementein, romantiikka kulkien perässä mukana. Ehkä sarja vielä yllättää positiivisesti jatko-osissa. Siksi, jos kirja sattuu tulemaan teillä hyvät lukijat vastaan, en heittäisi tilaisuutta ihan heti pois. Aion lukea sarjan jatko-osan Puren varmasti, sillä tämä Alexandrian ja Sethin kuvio on mielenkiintoinen ja haluan tietää mitä tulee tapahtumaan.

Viimeinkin yksi rasti kirjabingoon! Ja koska kirjan ja koko sarjan kansilla oli suurin vaikutus päätökseen lukea kirja, vedän viivat kohtaan 'Kannen perusteella valittu'. 

★ ★ ★

Sivuja: 281

Kustantaja: Spencer Hill Press (2011)
Kindle Edition

Ei ole suomennettu

No nyt harmittaa ja paljon..

Nettiä selatessani eteeni ilmestyi monen monen sivun kautta lyhyt mittainen keskustelu Deborah Harknessin All Souls -sarjasta enkä pitänyt ollenkaan lukemastani. Osasin oikeastaan jo pelätä tätä uutista, kun niin kauan on kestänyt ensimmäisen osan, Lumotun (engl. A Discovery of Witches) suomennoksesta eikä jatko-osasta ole kuulunut. Kirjahan ilmestyi jo vuoden 2012 alussa. Olin oikeastaan suunnitellut itse lähettäväni kustantajalle postia kysyäkseni Shadow of Night:ista kun huomasin, että se on jo tehty ja vastauskin löytyi.


WSOY ei aio enää jatkaa sarjan suomentamista.

Kuulemma kustantaja on ilmoittanut, ettei Suomessa Lumotulle löytynyt tarpeeksi lukijoita ja siksi suomentamista ei jatketa, ainakaa WSOY:n nimissä.

Olen niin pettynyt, sillä minä niin pidin Lumotusta ja olisin niin mielelläni lukenut jatko-osan, Shadow of Night:in ja vielä päätösosankin, The Book of Life:in suomeksi. Nyt ei auta muu kuin lukea ne englanniksi, ellei muu kustantaja ota (joskus) tehtäväkseen suomentaa nämä kaksi jatko-osaa. Itse innokkaana lukijana toivoisin sitä todella paljon.

Shadow of Night löytyy onneksi kirjastosta eikä teoksella ole onneksi kovin pitkää varausjonoa, joten tänä kesänä ehdin sen lukea. The Book of Life ilmestyy tänä vuonna heinäkuussa ja toivottavasti sekin löytää tiensä Suomen kirjastoihin.

Tämä on niin väärin!

Kesän iloja, kirjoja ja muuta kivaa!

Hellurei! Kesä on tosiaan alkanut ja suunnitelmat kesää varten ja niiden toteuttaminen ovat siinä samalla pinkaisseet vauhtiin jopa niin nopeasti, etten ole harmikseni ehtinyt vähään aikaan päivitellä blogiani. Lukeminen on myös ollut hieman hidasta muiden tekemisieni vuoksi, mutta tästä päivästä lähtien minulle (onneksi) suodaan hieman enemmän vapaa-aikaa.

Suunnitelmia minulla on siis töiden, mökkireissujen ja ehkä vähän pitempien reissujen merkeissä sekä tietysti kesä menee ulkona, erityisesti rannalla auringossa loikoillen ja pelaten rantalentopalloa. Mikäli aurinko meille runsain määrin näyttäytyy. Toivotaan siis tälle kesälle ihanan lämpimiä päiviä ja hyvin vähän hyttysiä!

Kaiken tämän lisäksi löytyy tilaa myös kirjoille. Se on aivan selvää. Tai pidän takuu varmasti huolen siitä, että painan sitä puuta ja uppoudun kirjojen sivuihin. Erityisiä lukusuunnitelmia minulla ei ole, mutta aion ehdottomasti palata Carlos Ruiz Zafónin tuotannon pariin. Muutama historiallinen romaani on myös kiinnittänyt huomioni ja mikäli löydän ne kirjastosta, aion ne varmasti lukea. Kerron myöhemmin niistä vielä lisää. Muuten valitsen lukulistaltani kirjan luettavaksi mieleni mukaan.

Kirjablogeissa on osallistuttu Emilien (Le Masque Rouge) kehittämään hauskaan kirjabingoon ja innostutti se minutkin osallistumaan. Niin mainio idea ja sopii kesään hienosti! Vielä en ole saanut yhtään kohtaa yliviivattua, mutta kesähän on vasta alkanut joten aikaakin on.

Ohjeet ovat seuraavat: Ideana on kuitata bingon tapaan lokeroita lukemalla kirja, joka vastaa lokerossa ilmoitettua asiaa.

* Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai kulmiin muodostuneista viidestä lokerosta, joista keskimmäinen on kaikille valmiiksi kuitattu.
* Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon.
* Luetuista kirjoista ei välttämättä tarvitse tehdä pitkää blogipostausta, mutta edes jonkilainen maininta kirjasta omassa blogissa olisi kiva.
* Bingot kuitataan tämän postauksen kommenttikentässä oman blogin linkityksen kanssa.
* Kesän lopussa lähtee muutamalle bingomestarille KIRJAPALKINTO (palkintokirjat päätetään myöhemmin)

Tähän loppuun haluan myös kiittää Niina T:tä hienosta korusta! Koru saapui turvallisesti perille ja se näytti erittäin hyvältä. Käykäähän muutkin katsomassa lisää hienoja käsintehtyjä koruja ja muuta kivaa alla olevista linkeistä!

Facebook (Vedenhenki design)

Vedenhenki

Hyvää alkanutta kesää kaikille!