Nora Roberts: The Witness

Daughter of a controlling mother, Elizabeth finally let loose one night, drinking at a nightclub and allowing a strange man's seductive Russian accent lure her to a house on Lake Shore Drive. The events that followed changed her life forever.

Twelve years later, the woman known as Abigail Lowery lives on the outskirts of a small town in the Ozarks. A freelance programmer, she designs sophisticated security systems -- and supplements her own security with a fierce dog and an assortment of firearms. She keeps to herself, saying little, revealing nothing. But Abigail's reserve only intrigues police chief Brooks Gleason. Her logical mind, her secretive nature, and her unromantic viewpoints leave him fascinated but frustrated. He suspects that Abigail needs protection from something -- and that her elaborate defenses hide a story that must be revealed.


Nora Robertsin The Witness lähti mukaani tehdessäni paluumatkaa Espanjan hienoista seuduista ja ihanasta lämmöstä. Kannen ihanan turkoosi väri kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja ostospäätökseen vaikuttivat hyvä hinta, kirjailija, jonka tyyli ei ole tähän asti vielä pettänyt sekä tietysti mielenkiintoinen takakansiteksti.

Elizabeth Ficthin elämää on suunniteltu hänen syntymästään asti hänen äitinsä toimesta. Eräänä päivänä hän saa kuitenkin tarpeekseen äitinsä välinpitämättömästä asenteesta ja lakkaa noudattamasta tämän laatimia tiukkoja linjoja ja rajoituksia. Päätös vie hänet arvaamattomaan iltaan yökerhossa, tanssin, alkoholin sekä hurmaavan miehen pauloihin, jotka vievät Elizabethin tapahtumiin, joita hän ei ikinä unohda. Vuosia myöhemmin Abigail Lowery nimeä käyttävä Elizabeth on majoittautunut pieneen kaupunkiin Arkansasissa ja tekee ohjelmoijan töitä kotoa käsin. Pakkaa tulee sekoittamaan kaupungin poliisipäällikkö Brooks Gleason, jonka kiinnostus naista kohtaan on suuri niin työn kuin yksityiselämän osalta.

Tykkäsin paljon, kun kirja aloitti siitä, mistä päähenkilön elämä teki täyskäännöksen ja myös siitä, ettei se ollut vain prologin tai vain yhden kappaleen mittainen. Elizabethin menneisyys ei todellakaan ollut mitään ruusuilla tanssimista ja muutama yllätyskin nostatti tunnelmaa tiiviimmäksi.

Elizabeth aka Abigail oli viisas, neronkin tasolla laajan tietotekniikan tietämyksensä ansiosta. Muiden silmissä hän vaikutti töykeältä ja yksinolijalta, mutta Abigail ei siitä välittänyt. Ja syystä. Menneisyys oli tehnyt naisesta tosi varovaisen eikä hän päästänyt ketään lähellensä missään suhteessa, sillä luottaminen ei ollut hänelle helppoa kaiken kokemansa jälkeen.

Aluksi ajattelin, että Abigailin pidättäytyväisyys ja tietämättömyys seurusteluun liittyen oli ymmärrettävää ja hänen kömpelöt ja 'robottimaiset' sosiaaliset taidot olivat paikoin huvittavaakin, mutta pikku hiljaa naisen pitkäaikainen ja sama selitys alkoi vähän vaivaamaan. 'En tiedä miten tämä toimii' ja 'En ole koskaan' alkoi kuulua naisen suusta toistuvasti, mikä sai minut melkein tuhahtamaan ääneen: Tiedetään jo, mutta yritä edes! Tuntemukset vaihtelivat turhautumisen ja kannustamisen välillä.

Brooks ei ollut sokea, hänelle oli sanomattakin selvää, että jokin on vinossa ja että Abigail on pakosalla, mutta Brooks ei painostanut häntä kertomaan ja antoi siten naiselle tilaa. Samalla hän kuitenkin osoitti mielenkiintonsa treffipyyntöjen ja kukkien avulla. Se teki Brooksista mielestäni mahtavan tyypin ja mikä toi miehelle myös pisteitä oli se, että hänestä puuttui (sairas) omistushaluisuus, vaikka oli suojelunhaluinen Abigailia kohtaan.

Miellyin siihenkin, ettei tarina keskittynyt pelkästään Abigailin ongelmiin, vaikka hän kirjan päähenkilö olikin. Brooksin työ toi pari kutkuttavaa työtapausta mukaan, joiden edistystä oli kiinnostavaa seurata ja siten vihollisia tuli kuvioihin mukaan enemmän.

Loppuun oli sekä tyytyväinen, että hieman pettynyt. Olisin toivonut jotain jännittävää, tajunnanräjäyttävän kaltaista toimintaa, sillä alku vaikutti jo niin lupaavalta sen suhteen. Jänniä tilanteita löytyi, mutta ne eivät olleet ihan huipussaan. Loppuratkaisu ei kuitenkaan ollut huono. Siinä oli salaperäinen tuntuma ja se oli järkevä sekä tyypillinen Nora Robertsille. Ja kokonaisuushan se loppujen lopuksi ratkaisee ja olen sitä mieltä, että voin lukea tämän joskus uudelleen. Mahdollisesti suomennettuna tai taas englanniksi. Viihdyin tämän kirjan parissa oikein hyvin.

Haasteeni ei ole vielä lähelläkään loppua, mutta astuin yhden askeleen taas sitä lähemmäksi The Witnessin avulla!

★ ★ ★
Haastekirja: 5/27
Sivuja: 488
Kustantaja: Piaktus (2013, 6. painos)
Ensimmäinen painos: 2012

Kommentit