J.D. Robb: Kuoleman ikuistama

Yksi New Yorkin kuuluisimpia huippumalleja on murhattu pikkutunneille jatkuneiden pirskeiden päätteeksi. Kaunis Pandora oli tottunut saamaan kaiken mitä halusi – myös toisen naisen miehen. Nyt Pandora on menettänyt kasvonsa, pöyristyttävän kirjaimellisesti.

Eve Dallasin sydän kylmenee, kun pääepäillyksi nimetään Mavis, hänen rakas ystävättärensä, ammatiltaan kappakalaulajatar. Eve uskoo Mavisin viattomuuteen, sillä kaikkihan tietävät, ettei Mavis tappaisi kärpästäkään. Mutta Eve ei osaa aavistaa, että muodin kimaltaviin kulisseihin kätkeytyy huumehöyryinen todellisuus. Kaikki on kaupan maailmassa, joka palvoo sokeasti nuoruutta ja kauneutta. On vain sovittava hinnasta ja maksettava mitä pyydetään.

Eve Dallas -sarjan kolmannen osan, Kuoleman ikuistaman alku oli mahtava. Minusta oli huvittavaa seurata Even tunnetiloja liittyen hänen ja Roarken tuleviin häihin ja ensimmäisenä murehdittavanaan Evellä oli morsiuspuku. Myös Roarke näytti olevan tilanteesta huvittunut, mutta kun hän kuuli, että Even hyvä ystävä Mavis ottaa asian hoitaakseen, oli mies suorastaan kauhistunut. Ja silloin oli Even vuoro hymyillä. Myös minä hymyilin. Tästä tilanteesta on aivan pakko laittaa lukunäyte.

   ''Mavis.'' Roarken kasvot kalpenivat aavistuksen verran.
''Eve, älä vain sano, että olet lähdössä ostosretkelle Mavisin kanssa.''
 Roarken reaktio piristi hivenen Even mielialaa. ''Mavisilla on on ystävä, joka on pukusuunnittelija.''
   ''Taivas varjelkoon.''
   ''Mavisin mielestä kaveri on yliveto. Hänestä tulee vielä kova nimi, kunhan hänelle vain annetaan mahdollisuus. Hänellä on pieni studio Sohossa.''
   ''Karataan naimisiin. Nyt heti. Sinä näytät upealta.''
   Eve väläytti leveän hymyn. ''Pelottaako sinua?''
   ''Olen kauhuissani.''
   ''Hyvä. Nyt meitä on kaksi.'' Eve rieumuitsi, että he olivat nyt tasoissa, ja nojautui antamaan miehelle suukon. (s. 11)

Ei mene kauaa, kun Even työ tekee hänet taas kiireiseksi. Tällä kertaa murhan uhriksi joutui Mavisin miesystävän, Leonardon entinen rakastaja Pandora, joka tuli aiemmin keskeyttämään heidän kolmen pukusuunnittelut. Osoittava sormi kääntyy ensisijaisesti Mavisiin, mutta Eve tekee kaikkensa todistaakseen ystävänsä syyttömyyden.

Ei ole mitään syytä epäillä, että J.D. Robb (aka Nora Roberts) hellittäisi karun ja niin todentuntuisen otteensa tässä hienossa futuristisessa scifi -sarjassa. Sarjaa lukeneet varmasti tietävät mistä puhun. Murhat ovat välillä kauhistuttavan yksityiskohtaisesti kuvattuja ja koska yleensä kuvat hahmottuvat esteettömästi mieleeni, saan kylmiä väreitä toinen toisensa perään. Silti minä niin pidän tästä sarjasta.

Kuoleman ikuistama tutustuttaa lukijat paremmin Mavisiin sekä Even uuteen poliisi partneriin Delia Peabodyyn, joka esiintyi ensimmäisen kerran sarjan toisessa osassa (Maineikas kuollessaan). Roarke pysyy edelleen suurilta osin täydellisenä mysteerinä, mikä edelleen turhauttaa. Tämä komean komea mies saa minut kohta sekaisin liiallisesta uteliaisuudesta, mutta pisteitä minun täytyy antaa itselleni hyvästä kärsivällisyydestä. Kyllä Roarken salaisuudet vielä paljastuvat jatko-osissa.

Eve Dallasin vahva persoonallisuus on jälleen ihailtavaa ja minun on pakko toistaa itseäni: Eve on yksi parhaista lukemistani naishenkilöistä. Roarke ei ole ainoa mystinen henkilö, sillä Evenkin menneisyys herättää kysymyksiä. Iloitsin siksi ja toisaalta taas tunsin myötätuntoa, kun viimein hänen lapsuudestaan paljastettiin olennaiset. Eve ja Roarke osaavat pitää kiinnostuksen onnistuneesti yllä. Ja vaikka pidän hirveästi jännitysrikkaista hetkistä, oli mukava lukea Evestä ja hänen suurentuneesta ystäväpiiristään työn ulkopuolella.

Onhan se melko nopeaa Roarken kosiskella jo sarjan toisessa osassa ja suunnitella häitä heti seuraavassa, mutta en minä voi miestä siitä syyttää, koska oli edellisen osan loppuhuipennus melkoisen jännittävä. En voi silti olla miettimättä, että tiesikö J.D. Robb tässä vaiheessa kirjoittavansa sarjalle niinkin monta osaa kuin 49. Ja luulen, että lisää on vielä tulossa. Tällä hetkellä suomennettuja osia on vasta 8, joista kaksi uusinta (Kuolema ovella ja Kuoleman salaliitto) on vielä lukematta.

★ ★ ★½
Sivuja: 425
Suomentanut: Satu Leveelahti
Kustantaja: Gummerus (2006)
Alkuperäinen teos: Immortal in Death (1996)

Kommentit

  1. 49 osaa!! No ei heti lukemiset ainakaan kesken. :) En ole tähän sarjaan tutustunut, mutta tuntuu, että ainakin ensimmäisen osan verran voisin kokeilla. Scifi-dekkareita tulee harvemmin vastaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan :D Ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Hyvin ainutlaatuinen sarja :)

      Poista

Lähetä kommentti