J.R.R. Tolkien: Hobitti

Kolossa maan sisällä asuu huolettomista elonpäivistään nautiskeleva hobitti nimeltä Bilbo Reppuli. Mutta kun velho Gandalf valitsee Bilbon mukaansa retkelle ''sinne ja takaisin'', edessä onkin lähtö vaarallisille poluille: takaisin pitäisi saada lohikäärme Smaugin ammoin varastama kääpiöiden aarre. Vaikka vaaroja matkalla riittää, haasteiden keskellä pienestä ja pelokkaasta mutta tavattoman sinnikkäästä hobitista kasvaa todellinen sankari!

Noniin, jälleen on haastekirjan vuoro! Vuorossa on J.R.R. Tolkienin ihastuttava Hobitti, jonka ensi julkaisusta on kulunut huimat 77 vuotta. Ensimmäinen suomennos Hobitista esiteltiin vuonna 1973, mutta kirja tunnettiin tuolloin nimellä Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin. Kirjan nimen lisäksi, itse Bilbo Reppuli tunnettiin Kalpa Kassisena ja hobitti hoppelina. Nauruahan nämä suomennokset saivat aikaan, mutta ei millään pahalla tavalla. Hobitti eli sinne ja takaisin teos ilmestyi sitten vuonna 1985.

Tolkienin teos muistetaan satuklassikkona, josta minulla ei ollut aluksi hajuakaan. Klassikko teos tietysti on, mutta en ole koskaan ajatellut Tolkienin Hobittia satuna kunnes ensimmäiset sivut lukaisin läpi. Tosin tutustuin hobitteihin (oikeastaan koko Tolkienin luomaan maailmaan) ensiksi elokuvien kautta ja muutenkin oma tietämykseni rajoittui elokuviin, joten ihmekö tuo ihmettely. No, aina se on kiva sivistyä hieman lisää.

Hobitin juoni tuskin on kenellekään tuntematon, mutta käydään se kuitenkin lyhyesti läpi. Hobitin tarina sijoittuu aikoihin ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa ja kirja seuraa Bilbo Reppulin, 13 kääpiön ja velho Gandalfin seikkailua kohti Yksinäistä vuorta, jossa hirmuinen lohikäärme Smaug majailee varastamiensa aarteiden kanssa. Bilbon tehtäväksi tulee varastaa kyseinen aarre takaisin ja niinpä hänet nimitetään Gandalfin toimesta porukan voroksi. Matkan varrella he kohtaavat peikkoja, haltioita, hämähäkkejä, hiisejä sekä yksinään Bilbo tapaa Klonkun ja löytää sormuksen, josta myöhemmin tulee hyvin kohtalokas esine koko Keski-Maalle.

Tolkienin reipas tarinankerronta (ja onnistunut suomennos) ihastutti, sillä tuntui, että lukemisen sijaan minulle itselleni olisi luettu tätä satua. Tunne oli erikoinen ja mieleeni ponnahti heti kohtaus Sormusten ritarit -elokuvasta, jossa Bilbo kertoo lapsille peikoista ja minä olisin ollut yksi noista pikkuisista hobiteista. Satumaista tunnelmaa lisäsi mustavalkoiset sekä värilliset kuvat, joita esiintyi muutamissa kappaleissa sekä kartat kirjan alussa ja lopussa. Ja vaikka yleensä en runoista erityisesti välitä, tällä kertaa kuitenkin ne toivat tarinaan sitä jotain ja niitä oli hauska lukea.


Tehdessäni huvikseni kuvahakuja Hobitti -kirjoista, löysin paljon kansikuvia, jotka olivat satumaisempia, kuin tämä uusin versio, joka minulta löytyy kirjahyllystä. Yllä olevat kansikuvat ovat muumien luojana tunnetun Tove Janssonin (vasen) sekä itse Tolkienin (oikea) maalaamat. Muistan havainneeni kirjastossa myös Tove Janssonin kuvittaman Hobitin (2003) ja tämän jälkeen tahtoisin ainakin selata sen läpi. Ihan vertailun mielessä haluaisin myös lukea Lohikäärmevuoren.

Huolimatta siitä, että tiivistunnelmaiset ja lumoavat elokuvat viihdyttivät minua enemmän, tarjosi Hobitti kirjana minulle mieluisan lukuelämyksen, nautin kirjasta paljon ja olen iloinen, kun sain viimein Hobitin luettua. Sehän on ollut aikeenani jo pitkään. Oma 100 kirjaa -listanikin päivittyi tämän postauksen myötä. Ehdottomasti ja lämpimästi suosittelen kaikkia lukemaan Hobitin.

Hobitti -elokuvia on ilmestynyt tähän mennessä kaksi osaa, Odottamaton matka sekä Smaugin autioittama maa ja Bilbon seikkailut päättyvät viimeisessä osassa Sinne ja takaisin, joka ilmestyy tänä vuonna joulukuussa.

Kirjabloggaajien keskuudessa vietettiin keskiviikkona (9.4) Vanhan kirjan päivää, jolloin oli tarkoituksena esitellä nimen mukaisesti jokin vanha kirja. Postaukseni ei ehtinyt tuolle kyseiselle päivälle, mutta Hobitti jos mikään olisi ollut oma valintani!

★ ★ ★½
Haastekirja 3/27
Sivuja: 328
Suomentanut: Kersti Juva 
(runot: Panu Pekkanen)
Kustantaja: WSOY (2012)
Alkuperäinen teos: The Hobbit or There and Back Again (1937)

Kommentit

  1. Minulla on jossain kotihyllyn kätköissä tuo WSOY:n vihreäsävyinen painos. Leffakansista en oikein pidä, noissa vanhemmissa on enemmän tunnelmaa. Janssonin kuvittama Hobitti-versio houkuttelee, mutta tuntuu hieman hassulta ostaa kirja vaan niiden kuvien takia.

    Siitä on aikaa, kun tämän viimeksi luin, mutta ihan kiva kirjahan Hobitti on. Tosin kalpenee armotta TSH:rinnalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffakansi on ihan hyvä, mutta paremmin se sopii DVD:n kanteen kuin kirjan ja olen samaa mieltä kanssasi tuon virheän kannen suhteen :)

      Ja kuulostaapa hyvältä! Täytyy päästä käsiksi Taru sormusten herrasta -kirjaan piakkoin ;)

      Poista
  2. Tuo vihreäkantisen kirjan kannen on kylläkin maalannut herra Tolkien itse ;) Vaikka Janssonin tyylistä pidänkin, tässä tapauksessa Tolkienin piirrokset sopivat minusta paremmin Hobitin henkeen, Janssonin tyyli sitten Muumien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi! Ajattelematta liitin kummatkin kannet Tove Janssoniin, joten kiitos siis huomautuksesta! :D

      Poista
  3. Rakastan Hobittia! Luin tämän lukion ekalla ja olin aivan hullaantunut. Toisaalta Tolkien voisi kirjoittaa vaikka oodin vessapaperista ja olisin silti täysillä mukana. Oi että, voisin hehkuttaa näitä loputtoomiin :D

    Minä jotenkin pidän tuosta elokuvakannesta. En niin paljon kuin tuosta Tolkien omasta vihreästä, mutta ei olleenkaan huonoimpia näkemiäni elokuvakansia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hobitti oli kyllä erikoinen ja omalaatuinen kirja ja Tolkien ehdottomasti on erinomainen tarinankertoja! Leffakansi on hyvä ja onnistunut, mutta näen sen jotenkin paremmin ja täydellisemmin elokuvan kannessa :D

      Poista
  4. Olen ilahtunut, että pidit Hobitista. Minustakin se on hieno tarina ja parani vielä uudelleen luettuna, kun aikaa oli jäänyt hieman lukukertojen väliin. Klassikko ehdottomasti ja voin uskoa, että kirjaa luetaan vielä vuosikymmeniä eteenpäinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tulen varmasti itsekin lukemaan Hobitin uudemman kerran joku päivä, se on sen arvoinen :)

      Poista
  5. Minulla on omana Tove Janssonin kuvittama versio. Hobitti on ihana, tosin TSH päihittää Hobitin mennen tullen ainakin minusta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan myös sen.

    Tuo leffakansikin on kyllä poikkeuksellisen onnistunut leffakanneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hobitin jälkeen odotan kyllä suuresti TSH:ta eikä mene varmasti kovinkaan pitkälle, kun aion viettää aikani tämänkin hurjan klassikon kanssa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit