Hugh Howey: Siilo

Mikä on velvollisuutesi siilossa?
Pitää yllä järjestystä.
Mitä suojelet ennen kaikkea?
Elämää ja isien perintöä.
Mitä se vaatii?
Uhrauksia.

Ihmiskunnan rippeet elävät valtavassa maanalaisessa siiloissa. Maailma on saastunut elinkelvottomaksi ja ulkoilma on myrkyllistä hengittää. Ihmiset elävät siilossa ankarien sääntöjen ja rajoitusten armoilla. Mutta jotkut uskaltavat kyseenalaistaa vallitsevan järjestyksen ja unelmoida.

Yksi heistä on Jules.

Hän on valmis paljastamaan siilon salaisuudet.

Tähän alkuun ensin, hei pitkästä aikaa! En siis ole kuollut enkä ole jättämässä blogiani kesken tai mitään sellaista vaan viime päivinä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista (ei mitään vakavaa) ja tekemistä on riittänyt, joten siksi en ole päässyt päivittelemään blogia. Lukemiseenkaan ei ollut hirveästi aikaa ja olen ollut yksinkertaisesti liian väsynyt keskittymään tarpeeksi hyvin kirjojen ihmeellisiin maailmoihin eikä lukemisestani muutenkaan tulisi yhtään mitään jos ajatukset harhailevat sinne sun tänne tai silmät eivät pysy auki. Tätä kesti päivien ajan, kunnes viimein tekemiset päästivät minut helpommalla ja vihdoinkin sain paneutua rauhassa Hugh Howeyn mielenkiintoiseen Siiloon.

Siiloa on kehuttu jo kaikkialla ja saihan kirja paljon ääniä kirjabloggaajien keskuudessa Blogistania äänestyksissä. Olen huomannut Siilon kansikuvan monta kertaa kaupoissa, mutta kiinnostukseni heräsi vasta luettuani Niina T.:n  arvostelukappaleen kyseisestä teoksesta blogissaan Yöpöydän kirjat ja se yksin riitti saamaan minut lukemaan kirja. Heti tilaisuuden tullen laitoin Siilon varaukseen ja jonoonhan minä tietysti jouduin, mutta sitten kun sain tukevan otteen kirjasta, en tahtonut päästää kirjaa käsistäni millään.

Varoitus, seuraavat höpinät sisältävät muutamia paljastuksia!

Siilosta tuli yksi niistä kirjoista, jonka hahmoista minun oli helppo pitää ja jokainen hahmo oli omasta mielestäni toteutettu hyvin eikä tämä ole ollut minun kohdallani kovinkaan yleistä. Aivan kirjan alussa en voinut olla ihastumatta Jahnsin ja Marnesin hetkiin, mutta sitä kesti aivan liian vähän aikaa ja olin surun murtama heidän kahden puolesta. Tämä tunne iski monen monta kertaa. Kuitenkin hahmoista Juliette 'Jules' vei kärkipaikan ja voitti minut puolelleen oman vahvan, viisaan ja sydämellisen luonteensa ansiosta.

Oli huikeaa lukea maailmasta, josta ei tiennyt aluksi kuin takakannen tiivistelmän verran ja kun sivu sivulta paljastui uusia jännittäviä asioita, oli kuvat tapahtumista hauskaa ja pakoin pelottavaa ja surullistakin hahmottaa mielessäni. Jokainen kappale nostatti tunnelmaa entistä tiiviimmäksi ja se valehtelee, joka väittää, että Siilo olisi ollut jossain vaiheessa tylsä. Sitä. Se. Ei. Ollut. Juoni kulki reippaasti eteenpäin ja koko ajan tapahtui eikä Siilo jättänyt kylmäksi. 

Mieleeni palautui myös kuva maisemasta siilon ulkopuolelta, jonka Niina T. jakoi omassa arvostelussaan, joka oli uskomattoman kaunis ja Siilon luettuani kuva vaikutti vieläkin lumoavammalta.

Muistan sen haasteen, jossa minulta kysyttiin peloistani ja olenko koskaan joutunut keskeyttämään kirjan lukemista niiden takia ja vastasin jälkimmäiseen kieltävästi. Kuitenkin Siilon jälkeen voisin hieman muokata vastaustani, sillä kohtaus, jossa Jules puhdistustuomionsa aikana löysi kukkulan takaa toisen siilon ja jäi melkein kiinni puvustaan ilmalukkojen rakoon yrittäessään päästä sisään siiloon, meinasi minulla sydän pysähtyä. Myös Julesin sukeltaminen pimeään veteen korjaamaan pumppua oli kauhistuttavaa luettavaa ja aiheutti pientä ahdistustakin ja mieleni teki ummistaa silmäni hetkeksi. En suoranaisesti ajatellut keskeyttäväni kirjaa, mutta minua ei ole koskaan kauhistuttanut näin paljon kirjaa lukiessani.

Siilo oli ensimmäinen lukemani teos Hugh Howeylta ja hän osoittautui todella taitavaksi kirjailijaksi ja mielelläni lukisin muitakin hänen teoksiaan. Näyttää kuitenkin siltä, että Siilo on ainoa suomennettu teos, mutta englanniksi lukeminen ei ole ongelma. Oletteko te mahdollisesti lukeneet muita Howeyn teoksia ja mitä mieltä olitte? Ottaisin suosituksia mieluusti vastaan. Ja vaikka yleensä en kiinnitä erityisesti huomiota suomennoksiin (ellei se erityisesti pistä silmään), tässä tapauksessa suomentajallekin annan pisteitä hyvästä ja miellyttävästä suomennoksesta.

Siilo oli nero, tunteikas, jännittävä ja pelottavakin tarina ja minun suosikkeihini se löysi tiensä esteittä. Näin hyvää kirjaa en ole lukenut aikoihin ja Siilo ansaitsee erittäin hyvät pisteet ja saamansa kehut. En malta millään odottaa jatko-osaa, suosittelen!

★ ★ ★ ★ ★
Sivuja: 573
Suomentaja: Einari Aaltonen
Kustantaja: Like (2013)
Alkuperäinen teos: Wool (2011-2012)

Kommentit

  1. Kivaa, että olet palannut jälleen bloggaamisen pariin! :)

    Hieno kirja tämä Siilo. Todella mielenkiintoinen ja jännittävä teos. Odotan kovasti jatko-osia. Minä meinasin saada hengenahdistuksia kohtauksessa, jossa Julesilta meinasi loppua happi sukellettuaan sinne veteen. Minä ja pimeät, tuntemattomat vedet? Emme ollenkaan hyvä yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva olla takaisin kirjojen parissa! Ja aivan uskomattoman hyvä teos, sain paljon vilun väreitä ja juuri tuo kohtaus oli yksi lukuisista niiden aiheuttajista. Hui!

      Poista
  2. Käsittääkseni toinen osa Siiloa ilmestyy syksyllä suomeksikin. Aion kuitenkin lukea toisen osan englanniksi mahdollisimman pian, mutta vielä en ole lukenut muita kuin tämän ensimmäisen osan. Tätä ei todellakaan ole kehuttu turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kiitos tiedosta! :) Voi olla, että itsekin luen sen englanniksi, riippuen tietysti kuinka nopeasti saan luettua kasoiksi kertyneet lainat :D

      Poista
  3. Oi joi! Mahtavaa, että sinäkin pidit. Ja kiitos linkkauksesta. ♥ Tämä on kyllä edelleen yksi tämän vuoden aikana lukemistani kirjoista se ykkönen. Jatkoa odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No problem ;) Ja minulla oli tunne että tulisin pitämään Siilosta, mutta se ylittikin odotukseni hurjasti, josta olen riemuissani!

      Poista
  4. Siilo oli kyllä paikka paikoin todella ahdistavaa luettavaa! Päähenkilöiden puolesta sai pelätä toden teolla, hrrr. (Ja sivuhenkilöitä kyllä lakosi melkein Martinin tyyliin. :D) Ihanaa, että myös sinä pidit tästä kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja tärisen vieläkin innosta, koska kirjan vaan oli niin hyvä :D

      Poista

Lähetä kommentti