tiistai 18. maaliskuuta 2014

Muumikirjat ja minä -haaste!

Haaste haasteen perään. Lämpimät kiitokset Kirjaneidolle, joka omassa blogissaan haastoi minut tähän haasteeseen, joka herätti mieluisat muistot lapsuudestani. Haaste lähti liikkeelle Opuscolo -blogista!

Haasteen säännöt:

  - Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksti aiheesta ja julkaise se blogissasi.
 - Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa.
 - Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

Muumit ovat olleet iso osa lapsuuttani ja edelleen Muumipeikko ja kumppanit hurmaavat omilla persoonallisilla tavoillaan. Ehdottomia suosikkejani olivat Pikky Myy ja Nipsu. Muistan Muumipapan, joka touhusi muistelmiensa parissa, Muumimamman, jonka keitokset näyttivät aina niin maukkailta ja Mörön sekä Jäärouvan/Jääkuningattaren, jotka olivat yhtä aikaa niin pelottavia ja kiehtovia (Jäärouvan hevonen kuitenkin ihastutti). Muistan hattivatit, Noidan ja Aliisan, Poliisimestarin, Mymmelin, Vilijonkan, Taikurin, Tiuhdin ja Viuhdin ja heidän matkalaukkunsa ja Hemuli kukkien, Haisuli kepposien, Niiskuneiti nilkkarenkaansa ja Nuuskamuikku huuliharpunsa kanssa on vaikea unohtaa.

Olen keräillyt Muumi -tuotteita, etenkin astioita ja Muumi mukeja minulla löytyy eniten eikä keräily ole siihen päättynyt. Pelasin pienenä paljon monenlaisia Muumi -pelejä (niin tietokoneella kuin lautapelien merkeissä, Muumit piilosilla ja Muumit ja Taikurin hattu olivat suosikki PC-pelejäni), mutta täytyy sanoa, että suurimmat muistikuvat ovat kuitenkin Muumit -piirretyistä.

Olin aina niin innokas katsomaan televisiosta ja VHS:ltä Muumeja, laulaen yhtä innokkaasti tunnusmusiikin perässä. Jaksojen monet taustamusiikit olivat kaunista ja mieleenpainuvia ja tunnistan ne vieläkin missä vain. Haluaisin linkittää niin monta kappaletta, mutta tässä, tässä ja tässä ja vielä tässä olisi muutama (löydät lisää musiikkia näiden linkkien kautta). Muistatko sinä nämä? Monet jaksot palautuivat ihanan kirkkaasti mieleeni. Osaavat japanilaiset tehdä pirun kaunista ja kylmiäväreitä herättävää musiikkia, ei voi muuta sanoa.

Pienenä luin itse sarjakuvia Muumeista ja minulle on luettu päiväkodissa Tove Janssonin Muumi -kirjoja, mutta en ole itse harmittavasti lukenut yhtään. Tämä haaste pisti minut kuitenkin päättäväiseksi ja päätin siis hieman sivistää itseäni ja varata päivä tai kaksi Tove Janssonin tuotannoille. Muumipeikko ja pyrstötähti on piirroselokuvana minulle tuttu, mutta nyt on aika muistaa se myös kirjana ja se olisi hyvä aloitus kohti Tove Jansson -sivistystä. Hirveä hinku tuli myös etsiä VHS:sille tallennetut Muumit ja pitää kunnon Muumilaakson tarinoita -maratoni.

Otan ilo mielin vastaan suosituksia Muumi -kirjoista! Mitkä kirjat ovat vallanneet teidän sydämet?

Tämä kuva löytyi yhdestä Muumit -PC pelistä, jossa kuvan sai värittää!

Apua, tämäkin haaste on heitetty jo niin monelle enkä muista tarkalleen ketkä kaikki ovat haasteen saaneet tai tehneet, mutta valitsin seuraavat blogit:

Tarinoiden syvyydet (Nina Mari)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kuka vastaa? Kirjahyllyni!

Näin ajan kuluksi, nappasin Nina Marin blogista (Tarinoiden syvyydet) haasteen, joka on tullut tutuksi monissa muissakin blogeissa. Tässä haasteessa vastataan annettuihin kysymyksiin oman kirjahyllyn kirjojen nimillä ja sen pidemmittä puheitta, tätä kirjahyllyni kertoo minusta!

1. Oletko mies vai nainen?
Viides tytär

2. Kuvaile itseäsi.
The Witness

3. Mitä elämä sinulle merkitsee?
The Knife of Never Letting Go

4. Kuinka voit?
Nälkäpeli

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Pieni suklaapuoti

6. Minne haluaisit matkustaa?
New York to Dallas

7. Kuvaile parasta ystävääsi.
Matkantekijä

8. Mikä on lempivärisi?
Punainen lohikäärme

9. Millainen sää on nyt?
Paikka auringossa

10. Mikä on mielestäsi paras vuodokauden aika?
Yön sylissä

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä olisi sen nimi?
Out of Control

12. Millainen on parisuhteesi?
Paikka vapaana

13. Mitä pelkäät?
Pedon leima

14. Päivän mietelause?
Kuoleman hurmio

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
Henkensä kaupalla

16. Miten haluaisit kuolla?
Kuolema sypressin varjossa

Menen samaa rataa Nina Marin kanssa, eli en lähetä haastetta eteenpäin, sillä se on varmasti jo vieraillut melkein kaikkien blogeissa. MUTTA jos et sattumoisin ole tätä haastetta tehnyt, ota ota ota ja tee tee tee tämä! Se oli nopea ja piristävä :)

lauantai 8. maaliskuuta 2014

J.R. Ward: Himo

Isaac Rothe on kovan menneisyyden piinaama salaisten erikoisjoukkojen sotilas, jolla on edessään synkkä tulevaisuus. Salamurhaaja kintereillään hän joutuu telkien taakse, ja hänen kohtalonsa jää viehättävän oikeusavustajan Grier Childen käsiin. Näiden kahden toisiaan kohtaan tuntema vetovoima ajaa heitä kohti ongelmia, ja Jim Heron kertoo Isaacin sielun olevan vaarassa. Isaacin joutuessa mukaan Jimin ja demonin väliseen kissa ja hiiri -leikkiin, hänen on tehtävä vaikea päätös: voiko sotilas uskoa siihen, että ainoa toimiva ase pahaa vastaan on rakkaus?
Ei siitä kovin montaa kuukautta ole kun luin J.R. Wardin luoman Langenneet enkelit -fantasiasarjan (engl. Fallen Angels) ensimmäisen osan Halun (engl. Covet) ja nyt jo minun oli pakko palata takaisin sarjan pariin. Halu aloitti hienosti ja mielenkiintoisesti tarinan hyvän ja pahan välisestä kamppailusta ja Himo (engl. Crave) vie tarinaa eteenpäin vahvalla otteella. Varoitan tässä kohtaa, että seuraavat mietteeni tulevat sisältämään juonipaljastuksia kummastakin osasta, joten jos et halua tietää mitä tulee tapahtumaan, sivuuta tämä tai jatka omalla vastuullasi. Muussa tapauksessa ole hyvä vain.

Halussa, Jim nappasi voiton ilkeän demonin Devinan nenän edestä ja pelasti ihka ensimmäisen sielunsa, joka kuului Vin di Pietrolle. Nyt Jimistä on tullut enkeli ja hänen on aika löytää uusi sielu pelastettavaksi, vaikka hänen kuolemastaan ja muista tapahtumista ei ole kulunut montaa päivää. Seuraava tehtävä johtaa hänet Isaac Rothen luo, jonka kanssa hänellä yhteinen ja raskauttava menneisyys armeijan erikoisjoukoissa. Heidän yhteinen ja entinen pomo haluaa Isaacin hengiltä, koska tämä jätti erikoisjoukot omin luvin ja mies on tämän vuoksi pakosalla. Grier Childe astuu mukaan kuvioihin, kun hänestä tulee Isaacin oikeusavustaja ja käykin ilmi, ettei naisen perhe ole Isaacin ja Jimin pomolle uusi tuttavuus.

Pidin Jimistä ja hänen taistelutovereistaan Adrianista ja Eddiestä vieläkin enemmän ja he ovat edelleen sarjan parhaimpia hahmoja. Toivon kuitenkin, että muut enkelit, kuten Nigel ja Colin esiintyvät jatkossa enemmän. Isaac ja Grierkin olivat parina mielestäni mielenkiintoisempia kuin Vin ja Marie-Therese Halussa. Grier oli hyväsydäminen ja herkkäkin, mutta silti hänestä löytyi vahvaa päättäväisyyttä ja oli siksi hyvin miellyttävä henkilö. Devina oli yhtä pahaenteinen ja häijy itsensä ja vaikka ei Jimin tilanne ole lähelläkään toivotonta, en menisi aliarvioimaan tätä vihollista. Devinasta paljastui yllättäviäkin piirteitä alussa, jotka olivat paikoin huvittaviakin, etenkin hänen käytinsä terapiassa.

Halussa Jimin menneisyyden kohdalla leijaili iso kysymysmerkki, koska hän ei ollut asiasta kovin moni sanainen ja niimpä odotin kaikkein eniten pääseväni siitä jyvälle. Himo paikkasi puuttuvat kohdat melkoisen hyvin ja luulen, että isoin osuus Jimin menneisyydestä on kahlattu läpi. Ehkä näin on hyvä ja muut sarjan osat keskityvät enemmän Jimiin sekä hänen ja Devinan kamppailuun ja sen lisäksi vielä tyttöön, jonka Jim haluaa pelastaa millä hinnalla tahansa Devinan kahleista.

Yllätyin kovasti, kun loppua kohden paljastui, ettei Isaac Rothen sielu ollutkaan se sielu, jonka Jimin tulisi pelastaa. Ilahduin tästä käänteestä, koska se todellakin yllätti minut, sillä ajattelin, että kuvio on samanlainen kuin ensimmäisessä osassa: pelastettava sielu kuuluu jommalle kummalle pääparista. Jatkuihan Wardin hurmaavassa vampyyrisarjassakin (Mustan tikarin veljeskunta, engl. Black Dagger Brotherhood) samankaltainen kuvio ensimmäisten osien aikana (sarjaa lukeneet tietävät varmasti mistä puhun), joten niin vain satuin kuvittelemaan.

Loppu ratkaisu ei tämän takia ollut odotettavissa ja vaikka tietyiltä osin se oli valitettava, minusta ratkaisu oli oikea ja se toimi. Nyt ainakin tiedän, että kaikkea voi tapahtua seuraavassa osassa, joka kantaa nimeä Kateus (engl. Envy). Himo ei siis ollut ollenkaa huono, itse asiassa se oli parempi kuin edeltäjänsä ja vaikka teos monet tähtöset sai, ei se kuitenkaan yllä suosikkeihini.

★ ★ ★ ★
Sivuja: 501
Suomentanut: Tanja Kielinen
Kustantaja: Basam Books (2013)
Alkuperäinen teos: Crave (2009)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Linda Howard: Yön sylissä

Leskeksi jäänyt Cate Nightingale pitää majataloa pikkukaupungissa Idahon vuoristoseudulla. Kaksospoikiensa ohella hänen elämänsä täyttää työ satunnaisine asiakkaineen sekä korjausmies Calvin Harris, jolle tuntuu vanhassa rakennuksessa riittävän jatkuvasti tehtävää. Eräänä aamuna yksi majatalon asukkaista katoaa. Muutaman päivän kuluttua aseistetut miehet saapuvat kyselemään hänen tavaroitaan. Uhkaava tilanne raukeaa, kun Caten ujoksi luulema, mutta selvästikin tiukoissa paikoissa toimimaan tottunut Calvin karkottaa häiritsijät tiehensä. Painajainen on kuitenkin vasta alussa, ja hetken kuluttua se iskee täysillä koko yhteisöön. Paikkakuntalaiset eristetään muusta maailmasta, ja he jäävät palkkatappajien panttivangeiksi vailla sähköä, lämmitystä ja puhelinyhteyksiä. Catella ja Calvinilla ei ole vaihtoehtoja - nuorina ja kyvykkäinä heidän on ryhdyttävä taistelemaan piirittäjiä vastaan niin päivänvalossa kuin yön sylissäkin.

Tässä eräänä päivänä, koska vapaa-aikaa oli mielin määrin (enkä ollut ajanviettoni suhteen kovin kekseliäällä tuulella) mieleni teki lukea jotain hömppää viihdettä ja tiesin heti kenen kirjailijan tuotanto soveltuisi siihen hyvin. Kuka muu muka kuin Linda Howard pyöri mielessäni ja Yön sylissä oli ainut Howardin teoksista, jonka olen lukenut vain kerran, joten se oli mainio valinta sille päivälle.

Yön sylissä on hieman erilaisempi kuin muut lukemani Howardin kirjat. Intohimoisen romantiikan osuus tässä oli paljon vähäisempi ja tarinan kerronta ei ollut niin huumoripohjainen kuin yleensä. Hahmotkaan eivät olleet tyypillisiä: naispäähenkilö Cate Nightingale ei ollut rääväsuinen, temperamenttinen kaunotar, vaan miehensä menettänyt ja kahden suloisen pikku pojan äiti eikä miespäähenkilö Calvin Harris ollut komea ja täysin  itsevarma poliisi vaan kiltti, kärsivällinen ja ujolta vaikuttava, mutta silti toimintavalmis mies.

Tarinaa kerrottiin useamman henkilön näkökulmasta ja osan saivat Caten ja Calvinin lisäksi toinen Idahon asukas sekä tarinan 'pahikset', joiden motiivit heille annettua tehtävää kohtaan erosivat toisistaan tuoden pientä jännitettä lisää kuvioihin. Caten hupsut pojat Tanner ja Tucker olivat erittäin herttaisia lapsia heidän viattomien tempauksiensa kanssa enkä olisi itse pystynyt näissä tapauksissa pitämään kasvojani perus lukemilla niin kuin Cate ja hänen äitinsä Sheila pystyivät.

En ole aivan varma, miksi Yön sylissä oli juuri se teos, jonka olen lukenut vain kerran. Ehkä silloin se ei vain kolahtanut minulle tai odotukseni olivat toisenlaiset, mutta nyt voin sanoa, että tämä oli lukemisen arvoinen ja virkistävä teos, jos ajatellaan vain Howardin kirjoja. Yön sylissä -kirjan luki kahdessa illassa ja jälleen Howard on kehitellyt toimivaa viihdettä, vaikka tämä ei tarjonnutkaan niin suuria elämyksiä. Toisaalta, en ole sellaista tältä kirjalta tai muiltakaan Linda Howardin kirjoilta toivonutkaan. Jos pidät Howardin kirjoista, älä epäile ja jätä tätä lukematta, mikäli olet niin tehnyt, sillä (Romantic Timesin sanoja lainaten) kirjailija nousee aivan uudelle tasolle vangitsevalla panttivankidraamallaan.

Sivuja: 390
Suomentaja: Aila Herronen 
Kustantaja: WSOY (2008)
Alkuperäinen teos: Cover of Night (2006)

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Marie Lu: Legend

What was once the western United States is now home to the Republic, a nation perpetually at war with its neighbors. Born into an elite family in one of the Republic's wealthiest districts, fifteen-year-old June is a prodigy being groomed for success in the Republic's highest military circles. Born into the slums, fifteen-year-old Day is the country's most wanted criminal. But his motives may not be as malicious as they seem.

From very different worlds, June and Day have no reason to cross paths - until the day June's brother, Metias, is murdered and Day becomes the prime suspect. Caught in the ultimate game of cat and mouse, Day is in a race for his family's survival, while June seeks to avenge Metias's death. But in a shocking turn of events, the two uncover the truth of what has really brought them together, and the sinister lengths their country will go to keep its secrets. 


Aluksi täytyy tunnustaa, ettei dystopia ollut minulle kovin tuttu juttu, tai oikeastaan kyseinen käsite ei ole vain ilmaantunut eteeni tai voi olla etten ole edes kiinnittänyt siihen niin huomiota, vaikka olen lukenut ja katsonutkin muutamia dystopia aiheisia teoksia. Dystopia kirjoja olen lukenut Ally Condielta, ensimmäisen osan Tarkoitettu -trilogiasta (Tarkoitettu) sekä Veronica Rossilta kaksi osaa Paljaan taivaan alla -trilogiasta (Paljaan taivaan alla ja Halki ikiyön). 

Huomasin Marie Lun Legendin (joka on samannimisen sarjan ensimmäinen osa) ensimmäistä kertaa Nina Marin blogissa ja kiinnostukseni alkoi silloin tehdä heräämistään. Luin myös Kirjaneidon arvion kirjasta sekä lukuisia muita mielipiteitä Goodreadsista. Siitä lähtien myös dystopia alkoi käsitteenä tulla minulle tutummaksi. Myöhemmin huomasin, että monet muutkin dystopia -kirjat ovat saaneet hyvää palautetta lukijoilta ja ne tekivät minut niin uteliaaksi, että pakkohan minun oli syventyä aiheeseen paremmin ja lisätä lukulistalleni muutamia genren teoksia. Yksi niistä oli Legend, jonka huomasin sattuman kautta kirjastossa enkä epäröinyt ottaa sitä mukaani.

Koska olin lukenut niin monta hyvää arvostelua kirjasta, olin innoissani kuin myös peloissani tulevasta lukukokemuksesta. Pitäisinkö minä siitä? Tämä oli kysymys, joka pakostakin pyöri mielessäni, kun tutkailin kirjan kansia ja muistelin kuinka kirja oli miellyttänyt muita lukijoita. Kaikki oli niin positiivista ja takakannen napakka tekstikin vakuutti (kyseessä ei ole sama teksti kuin yllä oleva), että pettymyksen mahdollisuus tuntui silloin niin suurelta. En oikein osaa sanoa miksi tunsin näin. Ehkä koska halusin itsekin pitää siitä. Hätistelin pelkoni kuitenkin sivuun ja lähdin ottamaan selvää mitä tuleman piti. 

Vauraassa perheessä syntynyt 15-vuotias June Iparis tunnetaan sotilaallisena ihmelapsena, sillä hän suoritui jokaiselle lapselle järjestettävästä kokeesta (Trial) täydellisesti ja on valmennettavana tasavallan (The Republic) korkeimmissa piireissä. Vuosia sitten Junen vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa ja nyt June asuu yhdessä veljensä Metiaksen kanssa ja koiransa Ollien kanssa. Kuitenkin June kokee raskauttavan menetyksen, kun Metias saa surmansa sairaalaan tehdyn murron aikana, josta syytetään maan halutuinta rikollista, Dayta.

Day on 15-vuotias poika, joka on puolestaan syntynyt köyhässä perheessä ja kamppaillut eloonjäämisestä ja perheensä hyvinvoinnista, etenkin kun tappava kulkutauti pistää tasavallan sotilaat koputtelemaan ihmisten oviin ja pahimmassa tapauksessa merkkaamaan sen X -merkillä. Oikeutta hakien, June lähtee Dayn perään, mutta jahtinsa aikana hän huomaa, ettei Day olekaan se keneksi kaikki ovat hänet leimanneet ja Junen tehtävä tekee radikaalin suunnanmuutoksen, kun järisyttävät totuudet paljastuvat hyvinkin läheltä.

Huh. Ja vielä kerran huh. Legendin luettuani huokaisin helpotuksesta, koska minä suureksi ilokseni pidin lukemastani. Mukaan mahtui yllätyksiä (surullisiakin) enemmän kuin yksi ja tarina kulki hyvin sujuvasti eteenpäin. Päähenkilöt olivat yllättävänkin miellyttäviä, vaikka usein teini-ikäiset henkilöhahmot ovat olleet melkoisen heikkoja omasta mielestäni. June ja Day eivät herättäneet kertaakaan negatiivisia tunteita, June oli mielestäni näpsäkkä ja lahjakas tyttö ja Day sai kaikki myötätuntoni tämän perheen kauhean kohtalon takia. Luulen myös, että tulen pitämään enemmän Kaedesta, mikäli hän ilmaantuu jatko-osissa.

Legend tarjosi romantiikkaa ripauksen verran pinnalla ja vaikka pidänkin romantiikasta, minusta oli kuitenkin oikea ratkaisu pitää romantiikka suurimmaksi pois kuvioista. Hurjapäinen rakastuminen ja sen julistaminen olisi ollut outoa, ottaen huomioon mitä kaikkea kirjassa tapahtui ja minusta koko paketti toimi toiminnalla ja jännittävillä hetkillä. Sitä paitsi Legend oli vasta ensimmäinen osa trilogiasta, joten romantiikalle on hyvin paljon tilaa jatko-osissa.

Muistellen Nina Marin ja Kirjaneidon arviota, en voinut itsekään olla ihmettelemättä tätä Yhdysvaltojen tilannetta. Tosiaan, Legendissä Yhdysvallat on jakautunut kahtia ja läntinen puoli tunnetaan tasavaltana (kertaalleen, The Republic) ja vastakkainen puoli puolestaan siirtomaana (The Colonies) ja puolet ovat jostain syystä ajautuneet sotaan. Miksi? Selitystä ei Legend tarjonnut. Kuitenkaan kiihtyä ei tarvitse ja kuten Kirjaneitokin omassa arviossaan rauhoitteli, ehkä selitys löytyy jatko-osista. Heitin kuitenkin omat arvaukseni siihen liittyen ja katsotaan miten käy.

Junen ja Dayn seikkailut jatkuvat Legend -sarjan toisessa osassa Progidyssa ja tarina päättyy kolmannessa osassa Championissa. Marie Lu on myös julkaissut lyhyt pituisen teoksen nimeltään Life Before Legend ja nimen mukaisesti se kertoo ajasta ennen Legendiä.

Legendin elokuvaoikeudet on myyty CBS Filmsille, jonka tuottamisen hoitavat Wyck Godfrey sekä Marty Bowen (mm. Twilight). Ohjaajana toimii Jonathan Levine (tunnetaan 50/50 -elokuvan ohjaajana) ja käsikirjoittajiksi valittiin Andrew Barrer ja Gabe Ferrari. Kuitenkin projekti on vasta kehittelyvaiheessa, ei siis ole varmaa pääsekö projekti ottamaan seuraavan askeleen. Tämäpä vasta mielenkiintoista. Näkisin mielelläni elokuvaversion ja luulen, että tästä voisi tulla hyvä kilpailija Nälkäpeli -elokuville ja mahdollisesti myös Divergent -elokuville. Saa nähdä!

★ ★ ★½
Sivuja: 295
Kustantaja: Penguin Books (2013)
(Ensimmäinen painos julkaistu 2011)
Ei ole suomennettu