Raili Mikkanen: Laulu Punaisesta huoneesta

Eletään vuotta 1916, ensimmäisen maailmansodan ja Pietarin turvaksi suunniteltujen suurten linnoitustöiden aikaa. Suomalaisten kauhuksi venäläiset tuovat elokuussa maahan yli 3 000 kiinalaista, joiden outo ulkonäkö ja vieraat tavat antavat aihetta monenlaisille huhuille. Osa heistä on Kiinassa tunnettuja ja pelättyjä ammattirikollisia, hunghuuseja, jotka syyllistyvät pian Suomessakin vakaviin rikoksiin. Ryhmän tulkki Yao joutuu kääntämään mm. kolmoismurhan kuulusteluja. Yao tapaa sattumalta Annikan, pari vuotta aiemmin koulunsa päättäneen nuoren naisen. Annika ja Yao ystävystyvät ja tutustuakseen toistensa kulttuureihin alkavat kertoa toisilleen omassa maassaan suuren suosion saavuttaneen romaanin juonta. Kirjat ovat Punaisen huoneen uni ja Laulu tulipunaisesta kukasta.Annikan ja Yaon ystävyys syvenee kiihkeäksi rakkaudeksi ja myös Annika joutuu kohtaamaan ympäristön halveksuntaa. Kun kiinalaiset karkotetaan maasta, joutuvat Annika ja Yao heittämään toisilleen hyvästit. He ovat kuitenkin vannoneet yhteisen elämän jatkuvan.

Lupasin itselleni, etten haasteeni aikana poimi kirjastosta muita kuin lukulistallani olevia kirjoja mukaani, mutta yritykseksi se sitten jäi. Nimittäin, kirjastoreissua tehdessäni Raili Mikkasen Laulu Punaisesta huoneesta osui silmiini palautettujen kirjojen joukosta ja annoin itselleni luvan katsoa hieman mistä on kyse, kun kannen lohikäärmekuviot erityisesti kiinnittivät huomioni. Minkäs sille mahtaa ja tässä sitä nyt ollaan.

Suomeen sijoittuva kirja Laulu Punaisesta huoneesta alkoi kiinnostamaan minua enemmän sen historian tarjonnan ja kulttuurierojen takia, joihin kirjan takakansi antoi osviittaa. Tarina sijoittuu 1900-luvun aikoihin, jolloin ensimmäinen maailmansota on parhaillaan käynnissä ja oloista kamppaillaan niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Historia on osoittautunut mielenkiintoisemmaksi ajan kuluessa ja minusta on myös kiva oppia muiden maiden kulttuureita ja siksi olin innoissani tulevista kirjan antamista. Sain kuitenkin loppujen lopuksi pettyä, kun kirja tarjosi kaikkia näitä vain pintapuoleisesti.

Minusta tuntui, että kaikki kirjan tapahtumat etenivät liiankin nopeasti. Välillä jopa häiritsevänkin nopeasti ja ajattelin, että onko kirjailijalla ollut kenties kiire kirjoittaa kirja loppuun. Olisin mielelläni lukenut enemmän esimerkiksi 1900-luvun tunnelmista ja ympäristöstä, mutta kirja täyttyi ensisijaisesti Annikan sekavista tunteista liittyen kiinalaiseen poikaan Yaoon ja hänen äitiinsä. Teksti oli kuitenkin helppolukuista ja kevyttä.

En tiedä häiritsikö Annikan suhtautuminen Yaoon ja vaihtelevat mielialat muitakin lukijoita kuin minua. Annika suhtautui itseään vanhempaan ja tuntemattomaan poikaan hyvinkin innokkaasti huolimatta siitä, että Yao heidän ensitapaamisellaan säikäytti hänet, kun Annika oli itse kävelyllä ja poika hiiviskeli ulkona pimeässä. Kuitenkin se, miten he kertoivat omista kulttuureistaan kirjojen avulla oli hieno ajatus, mutta siihenkään ei oltu syvennetty kovin kummoisesti.

Myös Annikan ja Yaon 'kiihkeä' rakkaus ei herättänyt erityisiä tunteita, sillä se tuntui syttyneen yhtäkkiä ja jäävän niin pintapuoleiseksi. Lopussakin tuntui, että eräs kohtaus (en viitsi spoilata) tapahtui kuin salaman iskusta ja se myös haihtui yhtä nopeasti kuin alkoikin enkä ehtinyt edes reagoida siihen kunnolla. Se sai aikaan vain hämmennystä. Ehkä olen itse vain tottunut tähän asti runsaaseen kuvailuun ja kerrontaan sekä rouhuavaan rakkauteen eikä Laulu Punaisesta huoneesta siksi miellyttänyt minua niin paljon miten se on mahdollisesti miellyttänyt muita lukijoita.


★ ★
Sivuja: 272
Kustantaja: Minerva (2012)

Kommentit

  1. Idea kuulostaa käytetylle ja helpolle, mutta Suomeen sijoittuneena vähän erilaiseksi... Millaista tekstiä tässä oli? Tarkoitan löytyikö kielikuvia, minkä tasoisia...?

    Kiinnostus heräsi, mutta jäi häilymään epävarmaksi noiden kahden tähden kohdalla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappaleet olivat aika lyhyitä eikä kielikuvia paljon ollut (eikä kovin mullistaviakaan) paitsi silloin kun Annika ja Yao keskustelivat kirjoista. Nämä kohdat olivat ehkä kirjan parasta antia :)

      Tämähän tietysti oli oma mielipiteeni enkä tietenkään kehota olla lukematta kirjaa, ehkä pidät tästä enemmän kuin minä jos satut sen joskus lukemaan ;)

      Poista

Lähetä kommentti