tiistai 18. helmikuuta 2014

Kerstin Gier: Rubiininpuna

Gwendolyn on tuiki tavallinen 16-vuotias lontoolaistyttö, mutta hänen perhetaustansa on jotakin aivan muuta. Joillakin Gwenin sukulaisista on aikamatkaajan geeni, ja hänen sukupolvessaan geeni on hänen nirppanokkaisella serkullaan Charlottella. Koko suku odottaa herkeämättä, koska Charlotten ensimmäinen matka menneisyyteen koittaa. Gwendolynin arki on Charlotten tarkoin vartioidun elämän rinnalla melko tavallista, kunnes hän yhtenä päivänä saa huimauskohtauksen ja hetken päästä huomaa olevansa entisaikojen Lontoossa. Aikamatkageeni onkin piillyt Gwendolynin perimässä!

Osa kateellisista sukulaisista ei tahdo uskoa, että Gwendolyn on valittu osaksi vuosisataista kohtalonyhteyttä, kahdentoista jalokiven ketjua, mutta yhtä kaikki häntä aletaan salaisen veljeskunnan toimesta valmistella tuleviin aikamatkoihin, joilla hän täyttää mystistä tehtävää ikätoverinsa, samaista aikamatkageeniä kantavan komean mutta raivostuttavan Gideonin kanssa.

Koska Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -sarjan viimeinen osa ilmestyy jossain vaiheessa tänä vuonna, ajattelin hieman muistella trilogian ensimmäistä osaa, Rubininpunaa (Rubinrot)  ja sen tapahtumia. Siitä onkin kulunut jo kuukausia, kun kirjan ensimmäisen kerran luin, mutta onneksi tarina on jäänyt tarpeeksi hyvin mieleen. Risingshadow -sivusto alkoi olla siihen aikaan minulle jo tuttu paikka ja sen kautta löysin monia hyviä sekä vähän huonompia lukeamiani kirjoja.  Rubiininpuna oli yksi löytämistäni kirjoista ja kannen vaaleanpunainen väri nappasi huomioni kirja-arvostelujen seasta.

Kansi oli minusta hauskan oloinen ja erilainen mihin olin silloin tottunut ja tietysti (kuin varmasti monet muutkin) ajattelin, että kyseessä on enemmänkin nuorille suunnattu kirja. Kannen kaksi hahmoa ja heidän vaatetuksensa ja hiuksensa toivat heti mieleeni 'vanhat ajat' ja takakannen teksi sitten vahvisti, että vanhoja aikoja olisi luvassa, nimittäin aikamatkustuksen parissa ja kiinnostuin tarpeeksi ottaakseni sen luettavaksi. Ennen Rubiininpunan lukemista, olin jo ehtinyt saada hieman makua aikamatkailusta Diana Gabaldonin Muukalaisen kautta ja ilokseni huomasin, että aikamatkustukseen keskityttäisiin tässä paljon enemmän.

Ihastuin tarinan salaperäisyyteen, johon törmättiin niin menneisyydessä kuin nykypäivässäkin ja etenkin prologi ja epilogi jättivät kysymyksiä ilmoille. Olin haltioissani, kun asioita jätettiin arvailun varaan enkä yksinkertaisesti osannut arvata kaikkia asioita etukäteen. Pisteet siitä. Hahmot, kuten Gideon, Gwendolyn ja Charlotte olivat ehkä vähän naiiveja omasta mielestäni, mutta tällä kertaa en heistä erityisesti vauhkoontunut, sillä kirjan hyvät puolet peittivät tämän pikkuseikan alleen.  

Muistan ne kohdat kirjasta, jolloin Gwendolyn valmistautui aikamatkoihinsa ja hänet puettiin sen ajan vaatteisiin ja halusin näissä kohtaa astua tytön kenkiin heti paikalla. Kuinka ihanaa olisikaan nähdä ja kokea se hetki historiasta, jolloin ihmiset pukeutuivat hienoihin mekkoihin ja kävivät sen ajan naamiaisissa hienoissa kartanoissa tai linnoissa.

Idea aikamatkageenistä minun mielestäni toimi mainiosti ja koko tarinaa lähdettiin toteuttamaan hyvin, vaikka kliseiltä ei tässä vältytty (Gwendolynin ja Gideonin tapauksessa) ja sen suhteen olisi teos kaivannut pientä hiomista. Siitä huolimatta Rubiininpuna antoi loppujen lopuksi maittavan lukukokemuksen. Rubiininpuna oli hauska, mystinen, mukaansatempaava ja helppo- sekä nopealukuinen teos eikä minun tarvinnut miettiä kahdesti lukeako jatko-osat vai ei.

Maailmalla huikean menestyksen saanut Rubiininpuna sai elokuvaversion, joka sai ensi-iltansa Saksassa 14. maaliskuuta 2013. En ole Rubinrot -elokuvaa katsonut, sillä se ole ilmestynyt Suomen teattereihin enkä ole varma ilmestyykö ollenkaan. Saksankieli hieman epäilyttää, mutta toisaalta olisi mielenkiitoista nähdä, kuinka tarina on herätetty henkiin. Täältä pääset katsomaan elokuvan trailerin, mikäli et ole sitä vielä nähnyt ja sinua kiinnostaa kyseinen elokuva.

Romanttinen aikamatkaseikkailu jatkuu sarjan toisessa osassa, Safiirinsinissä (Saphirblau) ja sarjan päättää Smaragdinvihreä (Smaragdgrün), jonka suomennoksen tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä mainittu.

Rubiininpuna on luettu myös näissä blogeissa: Oksan hyllyltä, Tarinoiden syvyydet, Kirjaneidon tornihuone, Kirjojen keskellä, Lukunurkka

★ ★ ★
Sivuja: 344
Suomentanut: Riitta Virkkunen
Kustantaja: Gummerus (2012)
Alkuperäinen teos: Rubinrot (2009)

4 kommenttia:

  1. . . . Ai tästä on leffakin?

    Eka osa jäi inhottavaan kohtaan, loppui ennen kuin pääsi alkamaan. Yhdistettynä ykkönen ja kakkonen olisivat olleet... Kokonaisempi. ;) Mutta hyvä sarja on kyseessä. Virkistävä ja hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, esimmäinen osa enimmäkseen käynnisteli asioita ja toisessa toimittiin sitten ripeämmin :) Ja leffa tosiaan ilmestyi viime vuonna ja tuli minullekin yllätyksenä kun sain tietää asiasta :D

      Poista
  2. Kiva että sinäkin tykkäsit! Itse muistan nauraneeni näiden kirjojen kanssa paljon, Gwendolyn on niin ihanan hupsu päähenkilö. Viimeistä osaa odotellaan suurella mielenkiinnolla, minulla kun on omat epäilykseni parista jutusta... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Safiirinsini toi sarjaan lisää puhtia ja kirja loppui sen verran jännittävästi, että minäkin odottelen viimeistä osaa kuumeisesti! ;D

      Poista